Modernin draaman klassikko – ISABELLA SALOVAARA (12.10.2017) Ruotsalainen August Strindberg (1849-1912) oli tuottelias kirjailija, jolla oli suuri vaikutus teatteries-tetiikan kehitykselle. Hänen murhenäytelmänsä Neiti Julie (Fröken Julie) vuodelta 1888 nosti Strind-bergin naturalistisen teatterin voimahahmoksi (Vartiainen 2009, 589). Strindbergin kustantaja Karl Otto Bonnier kieltäytyi kustantamasta Neiti Julieta, sillä se oli hänen mukaansa aivan liian naturalis-tinen. Ilmeisesti alkuperäinen […]
MARKKU NIVALAINEN (30.9.2017) Ranskalainen valistusajan luonnonfilosofi ja varhainen Newtonin puolustaja Pierre Louis Moreau de Maupertuis (1698–1759) on nykypäivänä melko huonosti tunnettu. Hänet muistetaan, sikäli kuin muistetaan lainkaan, lähinnä kahdesta asiasta: pienimmän vaikutuksen periaatteesta ja Maapallon muodon mittau...
Varhaisempi hylkääminen ferrantelaisessa maailmassa – MARJATTA RIPSALUOMA (23.9.2017) Tässä on Elena Ferranten varhainen kirja, hänen toinen julkaistu kirjansa. Se on perinteinen romaani, kirjassa on selvempi kaari kuin myöhemmissä Napoli-sarjan kirjoissa, romaanihenkilöt erottuvat toisistaan, ova...
Kävelemisen ja kirjoittamisen lopettamisesta – RIIKKA SIMPURA (12.9.2017) Kustantajan kuvauksessa suomenruotsalaisen Ulrika Nielsenin Perikadon luonnehditaan olevan “dystooppinen runoteos, joka kuvailee tarkkanäköisesti tuhoa kohti kulkevaa maailmaa”. Perikadon dystopia on monella tapaa tuttu ja lähellä. Alkuteos Undergång...
Intialainen muutosten kirja – MARJATTA RIPSALUOMA ( 7.9.2017) Kirjan nimestä voisi tulla mieleen kysymys: määrittele onni, tai sitten: mitä on äärimmäisyys. Sen voi arvata että nimi on ironinen. Kirjailija kirjoitti edellisen, ensimmäisen romaaninsa 20 vuotta sitten ja hän on julkaissut muuta tässä ...
Ihminen on juureton puu – ANNA PEHKORANTA (4.9.2017) ”Voin luottaa enää rintoihini. Pidän niistä, ne eivät voi tappaa. Käsi, jalka, kieli, katse – kaikki aseita, joilta ei ole turvassa mikään. Mutta rinnat ovat toista maata. Niin kauan kuin ne ovat pyöreät, minussa ei ole mitään vikaa.” (Vegetaristi, 43) *** Es...
Paul Austerin elefantti pinkaisee matkaan – VESA LAHTI (29.8.2017) “I borrowed some things from my own life,” Auster says, “but what novelist doesn’t?” Unlike other writers, however, he rarely shuts &...
NASTI RINGS (17.8.2017) Mattias Edvardssonin teos Melkein tosi tarina (suomentanut Tiina Ohinmaa) sukkuloi luovan kirjoittamisen ryhmässä taustanaan murhamysteeri. Tai oikeammin kyse on siitä, onko murhaa tapahtunut ensinkään ja kuka oikeastaan on syyllinen oletettuun rikokseen. Vetävässä, mysteerillään kiehtovassa, ...
Toiveiden hiljainen taakka PIRJO KANTOJÄRVI (12.8.2017) Linda Boström Knausgårdin romaani Tervetuloa Amerikkaan (2017, Like) on kuvaus siitä, miten vanhempien sekä kahden lapsen yhteiselo murenee ja he etääntyvät toisistaan. Yhden henkilön teot vaikuttavat koko muun perheen toimintakykyyn. Kun haastava tilanne lopulta...
Pelon kehässä RIITTA VAISMAA (6.8.2017) Virolaisen Ilmar Taskan esikoisromaani Pobeda 1949 sijoittuu Tallinnaan ja aikaan, jolloin Viroa oltiin muuttamassa osaksi neuvostovaltiota ja -systeemiä. Virolaisia karkotettiin Siperiaan ja pakkotyöleireille. Koko ilmapiiriä hallitsee pelko. Se ei koske vain järjestelmän vastustajia ja virolaisia pat...
Tummanpuhuvaa proosarunoa RIIKKA SIMPURA (1.8.2017) Modernin kiinalaisen kirjallisuuden keskeisimpiin hahmoihin kuuluva Lu Xun (1881–1936) kirjoittaa proosarunoissaan synkeistä unista ja näyistä. Tero Tähtinen on suomentanut vuosien 1924–1926 välillä kirjoitetun Villiruohoa-proosarunokokoelman, joka on Lun ku...
LAURA VÄÄNÄNEN (30.7.2017) Ei ole epäilystäkään, etteikö Nobelin kirjallisuuspalkinnolla huomioitu Alice Munro osaisi kirjoittaa. Vuonna 1982 ilmestynyt The Moons of Jupiter ilmestyy nyt suomennettuna, ja niin kriitikot kuin lukijat ovat ottaneet sen vastaan kiitellen. Huomasin kuitenkin teosta lukiessani miettiväni, onko se kest...
Oman itsensä varjo. LIISA RINNE (28.7.2017) Zadie Smithin romaanin Swing Time minäkertoja rakastaa musikaaleja. Romaanin kertoja asuu Pohjois-Lontoossa, haaveilee tanssijan urasta ja ystävystyy naapurissa asuvan Traceyn kanssa. Tanssiminen ja musikaalit yhdistävät tyttöjä. Molemmat haluavat isona tanssijoiksi. Harmi vaan että toisella o...
Kiintymystä ja kiintymyksen puutetta – RIITTA VAISMAA (7.7.2017) Jo bolivialaisen kirjailijan teoksen suomennos on merkittävää ja kiinnostavaa. Bolivian nykykirjallisuutta osuu harvoin luettavaksi. Rodrigo Hasbúnin Kiintymyksiä on lähtökohdiltaan kiintoisa. Väljästi tositapahtumiin pohjaava teos kertoo sa...
MIRVA KARKKINEN (18.6.2017) Amerikkalaista Ezra Poundia pidetään yhtenä modernin lyriikan keskeisimmistä hahmoista. Personae (1976) -runokokoelma sisältää Poundin tärkeimmät runot vuosilta 1908-1919. Runoissa tulee ilmi Poundin tapa leikitellä perinteisen roolirunon ja modernin lyriikan elementeillä. Pound esimerkiksi personoi runon puhu...
Tarina kuin helminauha LIISA RINNE (14.6.2017) Brittien hallinnoima Cape Costin linnoitus 1700-luvun Afrikassa. Toisiaan tuntemattomat sisarpuolet, Esia ja Effia, päätyvät samaan linnakkeeseen. Toinen myydään orjaksi Yhdysvaltoihin toisen jäädessä kuvernöörin vaimoksi. Alkaa kahden sukuhaaran pitkä ja kivulias matka, läpi vuosisatojen...
Ruusuisia harhakuvitelmia PIRJO KANTOJÄRVI (7.6.2017) Donna Leonin Tuntematon ihailija (2017, Otava) on uusin suomennettu osa komisario Guido Brunettin tutkimuksia. Päähenkilönä on sopraano Flavia Petrelli, jonka Brunetti tuntee jo ennestään. Tällä kertaa oopperatähti on käymässä Venetsiassa La Fenicessa, ...
Haavoitettu lapsuus on julma taakka RIITTA VAISMAA (4.6.2017) Pieni elämä on rankka lukukokemus. Ei siksi, että sen lähes tuhatta sivua on välistä hankala pitää hyppysissään. Pieni elämä on lähes sietämättömän tunteikas, julma, fyysinen, epäoikeudenmukainen. Pienen elämän lukeminen o&...
MUTTA MITÄ ON AIKA? Marjatta Ripsaluoma (28.5.2017) Nuortenkirjan päähenkilöt ovat lapsia tai juuri lapsuudesta irtautuvia ihmisiä: Sigrún, Markus, Kristín ja Pétur. Heidän maailmansa hajoaa ”tilanteeseen”, joka on päällä koko ajan. Sigrúnin mielestä televisiossa näkyy vain taloustieteilijöitä, joista on tul...
LIISA RINNE – 15.5. 2017 Svetlana Aleksijevitšin teos Naisella ei ole sodan kasvoja on dokumentti maailmansotaan osallistuneista neuvostonaisista. Samalla se on kuvaus sodasta, josta virallinen historiankirjoitus on vaiennut. Aleksijevitšin sanoin kyse on ”tunteiden historiasta”. Äänistä, hajuista ja mau...
Kova kuori ja pehmeä sisus RIITTA VAISMAA (11.5.2017) Jo johdannossa Aris Fioretisin Mary-romaanin lukija saa tietää, että kirjalla ja sen päähenkilöllä ei ole onnellinen loppu. Päähenkilön uskomaton voima kantaa ja estää lukijaakaan vaipumasta toivottomuuteen, vaikka kohtalo on ankara. Päähenkilö, kutsuttakoon häntä M...
Tulivuoren juurella MARJATTA RIPSALUOMA (29.4.2017) Elena Ferranten Napoli-kirjasarjaan on nyt saatu suomeksi toinen osa. Siinä on nimen lisäksi alaotsikko: nuoruus. Nuoruus sodanjälkeisessä Napolissa, ensimmäisessä osassa oli lapsuus (Loistava ystäväni). Tässä puhutaan paljon normeista ja moraalista, joita ei ole ollu...
ANNA-LEENA TOIVANEN (17.04.2017) Zimbabwelaisen Petina Gappahin esikoisteos, suomeksikin ilmestynyt novellikokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (2009) sisälsi satiirissävytteisiä kertomuksia 2000-luvun kriisiytyneestä Zimbabwesta. Pääpiirteissään onnistuneen kokoelman jälkeen ilmestyneeltä romaanilta Muistojen kirja saatt...
Mustanpuhuva ironinen satu RIITTA VAISMAA (10.4.2017) Teatterimuseon esittelyn mukaan Shakespearen Hamlet-näytelmä on niin yleisinhimillinen, moniulotteinen ja tulkinnoille avoin teksti, että jokainen aikakausi voi tehdä siitä oman tulkintansa. Eri aikoina siitä löydetään eri motiiveilla ja eri tavoin toimivia sankareita ja kon...
Matkalla Mary Wollstonecraft Shelley’n kanssa MARJATTA RIPSALUOMA (7.4.2017) Kirjan alkuperäinen nimi on Rambles in Germany and Italy, suomennos sai nimen Kuljeskelua Italiassa ja Saksassa. Nimi kuvaa aikaa ennen suurbisnestä nimeltä turismi. Mutta kyllä kirja on kaikkea muuta kuin kevyttä kulj...
Kovat Piipussa – MARKKU NIVALAINEN (22.3.2017) Lukuisia salanimiä käyttänyt, luonnottoman tuottelias Georges Simenon (1903–89) tehtaili pitkän uransa aikana kaikkiaan yli 400 julkaistua teosta. Jopa 75 romaanissa ja 28 novellissa esiintyy komisario Jules Maigret. Valkokankaalla ja televisiossa on arvioitu nähdyn yhteensä y...
Vallan merkitys ja merkityksettömyys RIITTA VAISMAA (12.3.2017) John Williams hämmästyttää ja ihastuttaa taas. Ensin suomeksi ja monella muulla kielellä julkaistiin 50 vuotta alkuperäisen teoksen ilmestymisen jälkeen viisas ja hillitty yliopistoromaani Stoner (alkuteos 1965, suom. 2015). Seuraavaksi uuden tulemisen sai jo ennen Stoneria...
RIIKKA SIMPURA (5.3.2017) Max Jacobin (1876–1944) runot kulkevat huumorin, absurdin, mystiikan ja unen logiikan reittejä. Kuvataiteilija ja kirjailija eleli Montmartrella, ja esimerkiksi Guillaume Apollinaire, Jean Cocteau, Amedeo Modigliani ja Pablo Picasso kuuluivat hänen ystäväpiiriinsä. Jacob kirjoitti myös mitallista ja loppusoinnull...
Laura Väänänen (28.2.2017) Tarina alkaa esiintymisellä. On mikrofoniin puhuva Clementine ja on yleisössä istuva Erika: “Tämä tarina alkaa pihajuhlista”, Clementine sanoi. – – – “Tavallisten naapurusten pihajuhlista tavallisella pihalla.” Tuskin niitä voi ihan tavallisiksi sanoa, Erika ajatteli. –...
Lapsitähdestä loikkariksi RIITTA VAISMAA (12.2.2017) Ranskalainen, Romaniassa varttunut Lola Lafon (s. 1975) tunnetaan paremmin musiikin tekijänä kuin kirjailijana. Anarkistiksi ja feministiksi tunnustautuvan kirjailijan 2014 ranskaksi ilmestynyt romaani Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt on käännetty useille kielille, nyt m...
Västerbottenin taltioijan luupissa omalaatuinen taiteilija RIITTA VAISMAA (25.1,2017) Torgny Lindgrenillä on tapana kirjoittaa pienistä oudoista asioista, jotka ovat kokijoilleen osa ihan tavallista arkipäivää. Lindgrenin omalaatuiset teokset kuvaavat västerbottenilaista elämän kulkua ja samalla tallentavat kauniin kaihoisasti Li...
ANNA-LEENA TOIVANEN (17.1.2017) Alain Mabanckou (s. 1966) on laajasti käännetty ja palkittu ranskankielinen, Kongo-Brazzavillestä lähtöisin oleva kirjailija, runoilija ja esseisti. Mabanckou on asunut pitkään ensin Ranskassa ja sittemmin Yhdysvalloissa, jossa hän toimii nykyään UCLA:n yliopistossa professorina. Vanity ...
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (6.1.2017) Täydellinen tarjoilija -romaanissa kerrotaan sveitsiläisen vuoristohotellin tarjoilijan rakkaustarina vuodelta 1935. Hillitty ja moitteeton Erneste saa oppipojan jolle hän opettaa ammatin salat ja rakastuu. Romaani kertoo homoseksuaalisen rakkauden ja sen katastrofin. Kumpi tahansa miehistä voisi olla se täydel...
Sota-ajan näkymättömät roolisuoritukset PIRJO KANTOJÄRVI (30.12.2016) Kun maailmassa tapahtuu suuria muutoksia, voi olla haastavaa pysyä täysin puolueettomana. Esimerkiksi sotaan osallistumattomat valtiot voivat esiintyä julkisesti neutraaleina jonkin asian suhteen, vaikka ovatkin kaikessa hiljaisuudessaan edes vähän kallellaan jotakin ko...
Taiteen ja luonnon sillalla PIRJO KANTOJÄRVI (27.12.2016) Tarinoiden ja taiteen sekä unelmien avulla voidaan pyrkiä muuttamaan maailmaa, tai ainakin sitä, miten näemme ympäristömme. Kun kokemukset elämästä jakaantuvat toisistaan eroaviin näkemyksiin, tarvitaan rohkeutta etsiä ratkaisuja, joiden avulla voidaan rakentaa siltoja eri ...
LIISAMARI SEPPÄLÄ (21.12.2016) Anthony Doerrin Pulizer-palkittu romaani Kaikki se valo jota emme näe kertoo sokean Marie-Laure LeBlancin elämäntarinan. Marie-Lauren vaiheita seurataan sekä Pariisissa että Saint-Malossa toisen maailmansodan kynnykseltä nykypäivään saakka. Romaanin juoneen viittaamalla tekee helposti lukijalle karhunpalvel...
Viisaasti ja arvokkaasti lapsuudesta ja vanhuudesta RIITTA VAISMAA (19.12.2016) Ingmar Bergmanin Fårössa elettiin hyvin säntillisesti. Kaikki tapahtui tarkan aikataulun mukaisesti. Jokaisella tavaralla ja huonekalulla oli oma paikkansa. Järjestystä kunnioittivat sekä aikuiset että lapset. Jos lapset halusivat jutella isänsä tai isoisänsä...
Ishiguron kertoja (Liisa Rinne, Haudattu jättiläinen, arvio 2016)
"Kirjoittamisen kannalta tällainen vähän vanhahtava kertojaääni on mielenkiintoinen. Kertoja on olennainen osa kerrontaa. Kokonaisuuden kannalta ei ole yhdentekevää millaiseen ratkaisuun kirjoittaja päätyy.
Haudatussa jättiläisessä kaikkitietävän kertojan myötä tekstiin tulee tiettyä etäisyyttä. Kertoja raamittaa tarinan tyrkkäämällä lukijaa tiettyyn suuntaan. Samalla lukijan rinnalla kulkeva kertoja luo tarinaan sadunomaisen tunnelman jättiläisineen. On kuin istuisi kertojan kanssa leiritulilla iskemässä tarinaa, pohtimassa syntyjä syviä. Ja taitava kun on, Ishiguro onnistuu tekemään tämän kaiken vailla ironiaa tai kyynisyyttä.
http://www.maailmankirjat.ma-pe.net/?p=2294
LUUTII 4bloggaa