Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Vuosi kirjakaupassa – SARA SAVOLAINEN (27.7.2019)

Shaun Bythell aloittaa vuonna 2014 eräs helmikuun päivä kirjoittamaan päiväkirjaa kirjakaupastaan ja nyt nämä merkinnät vuoden ajalta löytyvät hänen kirjastaan Elämäni kirjakauppiaana. Bythell ei asioita kaunistele, vaan näyttää myös kirjakauppiaan/kirjakaupan karun puolen. Bythell jakelee suoraan mielipiteensä niin Amazonista, Kindleistä kuin asiakkaistakin.

Bythell omistaa sympaattisen kuuloisen kirjakaupan Wigtownissa, Skotlannissa. Hän itse asuu kaupan yläpuolella. Kuten oikeaan kirjakauppaan kuuluu, asiakkaiden jaloissa pyörii Bythellin kissa, Kapteeni. Lisäksi kirjakaupasta löytyy takka, jonka ääreen voi istahtaa käynnin yhteydessä. Vaikka kirja-alan muutokset, siitä johtuva jatkuva taloudellinen epävarmuus ja ärsyttävät asiakkaat, jotka eivät voi maksaa edes 2,5 puntaa kirjasta tinkimättä, tuovat jatkuvaa ärsytystä Bythellin elämään, ei hän muuttaisi mitään. Teoksesta myös näkee kirjakaupan omistamisen hyvät puolet, kuten ainaisen lukemisen löytäminen, mahdollisuus lähteä vaikka keskellä viikkoa parin päivän purjehdusreissulle.

Merkinnät on jaettu kuukausittain ja joka kuukauden alusta löytyy pätkä George Orwellin esseestä Muistoja kirjakaupasta. Bythell keskustelee Orwellin ajatusten kanssa ja vertailee kirjakaupan arjen yhtäläisyyksiä ja eroja 2010-luvulla ja 1930-luvulla. Samalla hän selittää kirjoista ja siitä kuinka kirjakaupat toimivat.

Alkuun teos tuntuu hieman tylsältä ja tuleva luku-urakka uuvuttavalta, sillä päiväkirjamuoto tuo tullessaan paljon arkisten asioiden toisteisuutta. Hitaan alun teokseen pääsee sisään, erityisesti kun henkilöhahmot tulevat tutuiksi. Lopulta Bythellin lähipiiri ja persoonalliset asiakkaaat sekä Bythellin kuiva huumori on koko teoksen anti:

”Kirjoja todella ymmärtävät ihmiset ovat harvinaisia, vaikka moni sellaisena itseään pitääkin. Viime mainitut on erityisen helppo tunnistaa – usein he esittäytyvät ’kirjaihmisiksi’ astuessaan kauppaan ja tahtovat välttämättä kertoa ’rakastavansa kirjoja’. Heillä on T-paita tai kangaskassi, jonka iskulause kertoo, miten valtavasti he mielestään rakastavat kirjoja, mutta varmimmin heidät tunnistaa siitä, etteivät he koskaan, milloinkaan osta kirjoja.”

Valitettavasti toisinaan Bythellin huumori menee vähän yli ja on turhan ilkeää.

Asiakkaista löytyy enimmäkseen heitä, joiden mielestä kaikki on liian kallista. Tämä saa heidät tinkimään loputtomiin tai raapustamaan lyijykynällä kirjaan uuden hinnan. Lopulta enemmistö ei osta mitään. Onneksi asiakkaista löytyy myös mukavia vakioasiakkaita. Näihin kuuluvat niin Skotlannin tatuoiduin mies Sandy kuin mr Deacon, josta Bythell tajuaa tietonsa olevan mitätöntä, vaikka tämä on jo vuosien ajan ostanut kaikki kirjansa Bythellin kautta.

Bythell tapaa asiakkaita myös kirjahankintareissujensa yhteydessä, sillä yksi tapa hankkia kauppaan lisää kirjoja perustuu siihen, että ihmiset tahtovat hankkiutua eroon joko omastaan tai läheisensä kirjastosta. Näissä kohtaamisissa Bythell tapaa monia mielenkiintoisia ihmisiä. Hän on toisinaan nopea tekemään ennakkokäsityksiä asiakkaista, mutta pääsee aina pian yllättymään huomatessaan käsityksensä vääriksi. Ihmiset ovat usein vielä mielenkiintoisempia kuin ulkoa päin näyttäisi.

Kirjojen myynnin vähentyminen on laittanut Bythellin keksimään lisää tulomahdollisuuksia. Hän on esimerkiksi mukana Wigtownissa järjestettävässä kirjallisuusfestivaalissa, perustanut Random Book Club -kirjakerhon ja Open Book-järjestelyn, jossa kuka tahansa pääsee kokeilemaan päiväksi kirjakaupan pitoa.

Bythellin lähipiiristä löytyy niin tyttöystävä Anna, kirjallisuusfestivaaleilla työskentelevä hyvä ystävä Eliot, joka vierailuillaan käyttäytyy kuin olisi kotonaan sekä ainoa vakituinen työntekijä Nicky. Nicky on hyvä työssään, mutta aiheuttaa omapäisyydessään Bythellille harmaita hiuksia:

”En yritä enää järkeillä hänelle: hän nyökyttelee auliisti ehdotuksilleni ja pyynnöilleni, jatkaa sitten jääräpäisesti ja tekee kaiken juuri niin kuin on aina ennenkin tehnyt täysin piittaamatta mistään mitä minä tulin sanoneeksi.”

Ymmärrettävästi merkintöjä on kustantamisvaiheessa jonkin verran muokattu, mutta valitettavasti siinä samalla on tehty virheitä ja Bythell puhuukin yhdessä merkinnässään erään kirjailijan kuolemasta – noin puoli vuotta liian aikaisin. Onneksi Jaana Kapari-Jatan suomennos on taattua laatua.

Bythell on jatkanut päiväkirjansa pitoa ja Elämäni kirjakauppiaana on saamassa jatko-osan, joka jatkaa suoraan siitä mihin tämä teos loppuu.

 

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana (The Diary of a Bookseller) Suom. Jaana Kapari-Jatta. Kirjapaja, 2019, 340 s.

Sara Savolainen on kirjallisuuden opiskelija Jyväskylän yliopistosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *