Aleksis Salusjärvi:
LÄNSIMAISEN KULTTUURIN JA LUONNON SUHTEESTA
Gary Snyder: Erämaan opetus, Savukeidas 2010, 304 s. Suom. Tero Tähtinen
Beat-runoilija Gary Snyder (s.1930) tunnetaan mystikkomaisena luonnonsuojelijana. Köyhyyteen syntynyt runoilija on tutkinut laajasti alkuperäiskansoja eri puolilla maailmaa ja kääntynyt varhain buddhalaiseksi. Maailma aukeneekin hänelle tradition kautta, jossa luonto edustaa identifikaation perustaa.
Erämaan opetus ‑teoksen esseissään hän pohtii ympäristöä jalkaisin kulkevan tai maata viljelevän ihmisen perspektiivistä, jossa eri lajien ja seutujen olemus avautuu kokemuksellisesti. Hänen lähtökohtansa tuntuu olevan, että ihmisen ja elinympäristön rajaa ei tulisi rakentaa hyötymisen perusteella, vaan läsnäolon.
Suoraan sanoen pääsemme lähelle todellista maailmaa ja sen kokonaisuutta elämällä yksinkertaisesti, sopivan rohkeasti, huumorintajuisesti, kiitollisesti, väsymättömän työteliäästi ja leikillisesti sekä kävelemällä paljon. (s. 54)
Luontoromantiikka kulkee länsimaissa kritiikin polkua asettuen perinteisesti teknologiavastaiseksi ideologiaksi. Mekanisoitunut maailma edustaa usein pahuutta, jonka lääkkeeksi tarjotaan linkolalaisesti neoluddiitiksi ryhtymistä. Snyder tuo tähän näkemykseen tarpeellista ristivaloa yksinkertaisesti kirjoittamalla auki luonnon merkityksiä tradition horisontista. Sen myötä hän nivoo humanismin ja ekologian onnellisuutta synnyttäviksi elämisen perustoiksi. Juuri agression puute tekee hänen sanoistaan painavia ja sammuttaa lukiessa opponoinnin tarpeen. Snyderin ajatus kulkee tarkasti ja suoraviivaisesti kiinnostavan faktatiedon pohjalta.
Erämaan opetus sijoittuu eri puolille maapalloa piirtäen ihmisen ja luonnon suhteen lukuisilla anekdooteilla toisiinsa osallistuviksi. Talousjärjestelmän perustan sijaan luonto on koti, jossa ihminen on merkityksen muodostamisen kyvyllään kielellistänyt sen olemuksen itselleen ymmärrettäväksi. Snyderin esseiden viestinä toistuu, että yhtä tärkeää kuin oman elämänmuotomme käsittäminen on myös elinympäristömme kuunteleminen ja sen olemuksen hahmottaminen. Alkuperäiskansojen hiljainen vuosituhansia vanha myytteihin perustuva tieto syrjäyttää Erämaan opetuksessa kerta toisensa jälkeen modernin kulttuurin metelin. Hänen huomionsa on kestävissä elämäntavoissa, jotka edustavat kirjassa pelkistetyimmillään elämänviisautta. Toisena juonteena Snyderin ajattelussa on tekstin käsittäminen hyvin laajasti.
Yksi humanistisen tieteenteon muodollisista tunnusmerkeistä on, että se käsittelee tekstien tutkimista. Teksti on ajan läpi säilyvää tietoa. Myös kivien stratigrafia, soiden siitepölykerrokset ja puunrunkojen ulospäin kasvavat vuosirenkaat voidaan nähdä eräänlaisina teksteinä. (s. 118)
Ihmisen kulttuuri on yksi monista, osa kokonaisuutta. Sen myötä toimintamme ja tavoitteemme pelkistyvät erämaan näkökulmasta ennemmin kommunikaatioksi kuin valtaamiseksi ja hallitsemiseksi.
Nuori valkoinen nainen kysyi minulta (…) ”Jos me kerran hyödymme niin paljon eläimistä syömällä niitä, laulamalla niistä, piirtämällä niitä, ratsastamalla niillä ja näkemällä niistä unia, niin mitä ne saavat meiltä vastalahjaksi?” (s. 131)
ks myös Marjatta Ripsaluoman neliosainen essee Ekologia,buddhismi ja runous (Gary Snyder)