Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori

varastettujen_rukousten_vuoriKarusta elämästä runoilijan sanoin RIITTA VAISMAA

Karusta aiheesta voi kirjoittaa kiehtovan kauniisti. Jennifer Clementin Varastettujen rukousten vuori sijoittuu Meksikoon, Acapulcoon ja etenkin sen lähellä olevaan vuoristokylään sekä pääkaupunki Méxicoon. Vaikka kyse on huumekaupasta ja siihen liittyvästä raa’asta rikollisuudesta, etenkin prostituutiosta, nuorten tyttöjen kaappauksista ja kaupasta, Clement kertoo tarinaa kuin satua ja onnistuu saamaan tekstiin myös satuttavaa komiikkaa. Vaikka puhutaan murhista ja tappajista, Clementin maaginen realismi valloittaa. Näin kiinnostavalla lukumatkalla en muista aikoihin olleeni.

”Nyt laitetaan sinut rumaksi, äiti sanoi. Vihelteli. Suu niin lähellä minua, että kaulaani sihahti vihellyssylkeä. Haisi oluelta. Katselin peilistä, kun äiti hieroi hiilenpalaa naamaani. Elämä on julmaa, hän kuiskasi.

Sellainen on ensimmäinen muistoni. Äiti pitelemässä vanhaa peiliä, jossa oli särö. Olin kai suunnilleen viisi. Särön takia kasvoni näyttivät kahtia haljenneilta. Ruma tyttö on parasta mitä Meksikossa voi olla.

Minä olen Ladydi Garcia Martínez ja minulla on ruskea iho, ruskeat silmät ja ruskea hiuspörrö, ja olen saman näköinen kuin kaikki muutkin täällä. Pienenä äiti puki minut pojan vaatteisiin ja sanoi minua Pojaksi.

Kerroin kaikille, että poika tuli, äiti sanoi.

Jos olisin tyttö, minut vietäisiin. Jos huumekauppiaat kuulevat huhua kauniista tytöstä, he kaahaavat maillemme mustalla Escaladella ja vievät tytön mennessään.

Televisiossa tytöt laittautuvat näteiksi, kampaavat, letittävät, sitovat hiuksensa vaaleanpunaisilla ruseteilla tai meikkaavat, mutta ei meillä vaan.

Ehkä sinulta pitäisi lyödä hampaat irti, äiti sanoi.

Kun tulin isommaksi, väritin valkoisen hammaskiilteen keltaisella tai mustalla tussilla, jotta hampaani näyttäisivät mädäntyneiltä.

Ei ole mitään niin inhottavaa kuin saastainen suu, äiti sanoi.

Se, joka keksi kaivaa kolot, oli Paulan äiti. Hän asui lähellä, ja hänellä oli pieni talo ja papaijapuita.

Äiti sanoi, että Guerreron osavaltio alkoi olla kuin mikäkin kaniyhdyskunta, paikat täynnä nuoria tyttöjä piilossa.

Kun kaukaa kuului katumaasturin hurinaa tai näkyviin ilmestyi musta piste tai pari kolme mustaa pistettä, tytöt juoksivat koloihinsa.

Kun minä synnyin, äiti julisti naapureille ja toriväelle, että oli syntynyt poika.

Luojan kiitos poika tuli!

Kyllä, kiitos Herran ja neitsyen, vastasivat kaikki, vaikkei kukaan uskonut. Meidän vuorella syntyi pelkkiä poikia ja osa pojista muuttui tytöiksi yhdentoista kieppeillä. Siinä isässä näiden poikien täytyi muuttua rumiksi tytöiksi, joiden taas täytyi välillä piiloutua maahan kaivettuihin koloihin.”

Näin alkaa Clementin romaani, ja alku vie mennessään tarinaan, jossa päähenkilöt ovat Ladydi-niminen tyttö ja hänen ronski äitinsä. Tärkeitä ovat myös Ladydin ystävät ja kasvinkumppanit, etenkin toiset samanikäiset isättöminä kasvavat ja kauneuttaan piilottamaan joutuvat tytöt. Isät, jos heitä edes on, lähtevät ensin Acapulcoon, sitten he yrittävät pakoa Yhdysvaltoihin. Usein pako epäonnistuu, ja elämän päättää rajavartijan luoti tai hukkuminen rajajokeen. Hulttioita miehet ovat yhtä kaikki. Ladydi kuitenkin rakastaa ja kaipaa omaa isäänsä, vaikka saakin tietää, että isä on hakkaillut kaikkia äidin ystävättäriä, hänen ystäviensä äitejä, ja että hänellä ja läheisellä Maríalla on sama isä.

Ladydi saa nimensä prinsessa Dianan mukaan. Ei kuitenkaan kauneutensa vuoksi vaan siksi, että prinsessa on kaikkien petettyjen naisten vertauskuva. Isälle äiti ei kerro nimenannon todellista perää. Niinpä isä, niin kauan kuin tämä perheeseensä yhteyttä pitää, tuo tytölle tuliaisina aina vaan uutta Diana-krääsää, jota tyttö ei raaski ottaa edes pakkauksistaan.

Varastettujen rukousten vuori kertoo, miten Meksikon huumekauppa vaikuttaa koko maahan. Se on rapauttanut koko yhteiskunnan mm. laajasti rehottavalla korruptiolla, joka on synnyttänyt ja ylläpitää massiivisia varallisuuseroja. Huumemafia pitää maassa todellista valtaa. Lonkerot yltävät syrjäisiin viidakkokyliin, joista varastetaan kauniita tyttöjä mafiosojen tarpeisiin. Prostituutio elää vahvana huumekaupan rinnalla. Huumebisneksessä raha puhuu ja ihmishenget ovat toisarvoisia. Kenenkään henki ei paljon maksa – tai sitten se maksaa todella paljon.

Romaanin keskiössä ovat tytöt ja naiset. Varastettujen rukousten vuori on tärkeä kirja usein vaiettujen ja unohdettujen naisten kohtaloista, joihin Clement on tutustunut haastellessaan kätkettyjä naisia, naisvankeja sekä rikoksen uhreiksi joutuneita naisia. Tämän päivän Meksikossa naisia viedään keskeltä katua tai siepataan kodeistaan aseella uhaten. Joskus he vaan eivät palaa töistä, juhlista tai lähikadulta. Poikkeuksetta he ovat nuoria, köyhiä ja kauniita, Clement kirjoittaa teoksensa taustoista romaaninsa lopussa.

Ladyditä ei kaapata kotoa kuten käy kylän kauneimmalle tytölle Paulalle. Kukaan kaapatuista ei ole koskaan palannut, mutta Paula palaa monin tavoin haavoittuneena ja elämänhalunsa menettäneenä. Paula kertoo vain vähän kokemastaan Ladydille, joka lähtee hyväuskoisena naapurinpoika Miken suhteillaan järjestämään työhön lastenhoitajaksi. Ladydi näkee, miten rikas yläluokka elää, vaikkakaan perhe ei koskaan palaa hulppeaan taloonsa. Hekin ovat olleet nappuloita huume-eliitin välienselvittelyssä. Muita kyläläisiä leveämmin elävä Mike osoittautuu huumekuriiriksi, eikä tietämättömyys pelasta Ladyditä todistamasta väkivaltaa ja tappamista. Kun poliisi pääsee Miken jäljille, palvelusperheen väärennetyn henkilöllisyyden varassa elävään puutarhuriin rakastunut Ladydi on pian tutkintavankeudessa.

Vankilassa hän kuulee muiden naisten järkyttäviä kohtaloita. Järkyttävintä on, kun hän saa tietää, mitä Paulalle on tapahtunut ja että hän on tahtomattaan ollut todistamassa Paulan lapsen surmaamista.

Varastettujen rukousten vuori kuvaa tyttöjen ja naisten solidaarisuutta. Kotikylässä on tiivis neljän tytön ystäväpiiri. Ladydin äiti ei hylkää ystävättäriään, vaikka saa tietää näiden pettäneen häntä Ladydin isän kanssa. Ladydi pohtii jatkuvasti suhdettaan Maríaan, kun saa tietää tämän isänsä lapseksi, siskopuolekseen. Ystävyys kuitenkin kantaa.

Vankilassa naiset käyvät kauppaa kaikella, mutta samalla auttavat ja neuvovat muurien sisään joutunutta keltanokkaa. Vankila onkin Ladydille silmiä avaava koulu naisten asemasta. Hän saa tietää, mitä kaikkea kaapatuille tytöille voi tapahtua. Vankitoveriltaan hän oppii Clementin loppusanoihinsakin nostaman:

”Nainen voidaan myydä uudelle omistajalle yhä uudelleen ja uudelleen, prostituoitu usealle asiakkaalle saman päivän aikana – toisin kuin annos huumeita, jonka voi myydä vain kerran.”

Kirjallisuuden ja elämän ikuisuusaihe äidin ja tyttären suhde on saanut Clementissä oivallisen tulkin. Vaikka Ladydin äiti on puheissaan karkea ja otteissaan kova, taustalla on rakkaus ja sen synnyttämä huoli tyttärestä tämän kaikissa vaiheissa. Haikean suloisia ovat kohtaukset, joissa äiti soittaa tyttärelleen kylän korkeimmalta paikalta, ainoalta, missä on matkapuhelimen kenttää. Tytär näkee mielessään äidin kurkottelevan kättään mahdollisimman ylös, jotta puhelu onnistuisi. Kun siinä samalla puhutaan, arjen ironia kukkii. Äiti tienaa vaatimattoman elantonsa siivoojana. Pääosin hän omistautuu television katselulle sekä oluen ja väkevämpienkin juomiselle. Satelliittiantenni on kallisarvoisinta, mitä Ladydin isä on äidille antanut. Tytär sanoo äidillään olevan televisiosivistystä, kun tämä esim. tietää antiikin jumalista tai Shakespearen näytelmistä, mitkä eivät kuulu meksikolaisen alaluokan yleissivistykseen.

Varastettujen rukousten vuoressa rukoillaan paljon, ja katolisen kulttuurin vaikutus näkyy mm. runsaina neitsyt Marialle kohdistuvina rukouksina. Ladydin äiti kehottaa tytärtään jatkuvasti rukoilemaan. Elämä on tehnyt äidistä epäluuloisen. Hänen mielestään on aina hyvä rukoilla varmuuden vuoksi jotakin muuta kuin sitä, mitä todella toivoo tai tahtoo. Hyvä on pyytää lusikoita ennemmin kuin pelastumista kaappaukselta. Konnat ja rikollisetkin rukoilevat vähän väliä ja kohdistavat rukouksensa usein meksikolaisille tärkeälle Guadalupen neitsyelle tai vaikkapa palvovat vedenalaista madonnan patsasta.

Clement kirjoittaa runoilijan proosaa. New York Times Books Rewier’n kriitikko kirjoittaa, että Varastettujen rukousten vuori antaa meille sanat jostakin, jolle meillä ei ole ollut sanoja aiemmin. Teos on kuin käännetty salaisella kielellä kirjoitetusta unesta. Clementin kieltä kiittävät lukuisat kriitikot, ja arvostelu on ollut pelkästään kiittävää. Terhi Kuusiston suomennos välittää upeasti niin herkät sävyt, trooppisen viidakon vaarat kuin huumemafian ihmisarvoa polkevat toimet.

Jennifer Clement (s. 1960) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän on syntynyt Connecticutissa mutta Meksikossa kasvanut. Hän asuu Méxikossa. Varastettujen rukousten vuori sai alkunsa, kun Clement haastatteli meksikolaisia naisvankeja. Clement on ollut 2009-2012 PEN Meksikon puheenjohtaja. Terhi Kuusiston suomennos ilmestyi samaan aikaan alkuteoksen kanssa. Kahta muuta Clementin romaania ei ole suomennettu. Toivottavasti näin pian tehdään. Clement on myös kirjoittanut useita runoteoksia sekä taiteilija Jean-Michel Basquiatin muistelmat. Hänen teoksiaan on käännetty 22 kielelle.

 Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori (Prayers for the Stolen). Suom. Terhi Kuusisto. Like. 264 s.

 

Filed Under: Otteita ja arvioita

Tags:

Comments

No Comments

Leave a reply

Name *

Mail *

Website


Warning: require_once(/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php): failed to open stream: Permission denied in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 688

Fatal error: require_once(): Failed opening required '/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php' (include_path='.:/usr/local/lib/php:/usr/local/php5/lib/pear') in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 688