Odeh Bisharat: Zatunian kadut

zatuniankadutVallan hurmos jossakin ja kaikkialla RIITTA VAISMAA (19.6.2015)

Palestiinalais-israelilaisen Odeh Bisharatin esikoisromaani Zatunian kadut tapahtuu pienellä paikkakunnalla jossakin päin Lähi-itää. Hulvaton revittely politiikan sattumanvaraisuudesta sopisi muutettavat muuttaen minne tahansa. Heprealaisen kirjallisuuden kääntämistä tukevan instituutin nettisivut täsmentävät tapahtumapaikaksi Israelissa olevan arabiyhteisön. Bisharatin irvaileva katse lävistää sekä pienyhteisön että politiikan valtapelin. Israelin valtion erityispiirteisiin romaani ei puutu.

Zatunian kadut on julkaistu sekä arabiaksi että hepreaksi. Em. nettisivut antavat arabiankielisen teoksen ilmestymisajaksi kolme eri vuotta (2007, 2009 ja 2010). Hepreaksi romaani on ilmestynyt 2010. Into Kustannus, jolle kuuluu suuri kiitos teoksen löytämisestä ja saattamisesta suomalaisten luettavaksi, ei ole merkinnyt teokseen lainkaan alkuteoksen ilmestymisaikaa. Varsin tuoreeltaan Zatunian kadut joka tapauksessa on saatu suomeksi. Se ilmestyi sopivasti täkäläisten vaalien alla. Juuri vaalitaistosta Zatunian kadut kertoo, oivallisen ajattomasti.

Zatuniassa valtaosin paikallisvaalien ehdokkaat asettavat eri heimot. Koskaan aiemmin politiikkaan osallistumaton ja täysin tavallinen opettaja Khalid al-Musili suostuu oman heimonsa ehdokkaaksi jo ennen kuin heimo ehtii häntä ehdolle asettaa. Vanhempi sukulaismies kertoo al-Musilille, että ”jotkut ovat ajatelleet” al-Musilia heimon ehdokkaaksi. Jo nämä sanat ”aiheuttivat hänessä vallankumouksen. Ne aiheuttivat uudelleensyntymän.”

Khalid on todellakin jokamies.

”Khalid al-Musili oli työskennellyt opettajana Zatunian lukiossa siitä lähtien, kun hän kauan aikaa sitten valmistui yliopistosta. Hän kasvoi kotiseudullaan, meni naimisiin, sai lapsia, pääsi töihin paikalliseen kouluun – ei siksi, että olisi ollut hakijoista paras, vaan siksi, että ”omistaan on huolehdittava ensin”. Hän oli ollut ainut virkaa hakenut paikkakuntalainen.

Khalid al-Musili oli aivan tavallinen mies. Hän saavutuksensa koulussa eivät
antaneet aihetta olettaa, että häntä odottaisi loistava tulevaisuus, ainakaan kansalaisaktivismin tai politiikan saralla. Hyvin harvoin hän asettui poikkiteloin tai ylipäätään ilmaisi mielipidettään ja oli viimeisiä opettajia, joka koskaan ehdotti tai kritisoi mitään.”

Kun al-Musili tulee kotiin sukulaisen luota, kaikki tavallaan ryöstäytyy hänen käsistään. Etenkin vaimo Hiam ryhtyy yllyttämään miestään vallantavoitteluun. He eivät tyydy vain valtuustopaikkaan vaan tähtäävät heti suoraan paikkakunnan ylimmälle paikalle, kunnanjohtajaksi. Sittemmin Hiam uupuu koko kampanjaan, hänen on vaikea kestää poliittisen kamppailun tuomaa keskeytymätöntä julkisuutta, lastenkin valjastamista vaalikampanjaan, jatkuvaa juoksemista paikasta toiseen, kodista toiseen ja myös oman kodin ovien avoinna pitämistä aamusta iltaan, jopa yöhön. Erityisen vastenmielistä Hiamille on osallistuminen lähes tuntemattomien muistotilaisuuksiin. Vaalitaiston loppumetreillä Hiam kokoaa itsensä ja on taas puolisonsa rinnalla.

Khalidin kampanjalle tarvitaan tukiryhmä, joka alkaa huolehtia ehdokkaan näkyvyydestä. Ryhmää vetää paikallisen lehden ovela ja toimelias omistaja ja päätoimittaja Ahmed Terävä, joka näkee Khalidin tukemisessa myös mahdollisuuden saada levikkiä ja sitä kautta mainoksia ja rahoitusta kituvalle lehdelleen. Politiikan ja rahan liiton Bisharat kuvaa kiinnostavasti ja osuvasti. Tukiryhmään kuuluu Ahmedin lisäksi media-avustaja ja liuta muitakin.

Ryhmän ensimmäinen tehtävä on luoda Khalidille kiinnostava menneisyys, menestyneen miehen profiili. Tämä ei ole ihan helppo tehtävä, kun Khalid on äärettömän tavallinen jokamies. Menestystarinoita luodaan etenkin opiskeluajalle, ajalle, josta zatunialaiset eivät mitään tiedä. Esiin työntyy ongelma: Khalidin maineteoilla ei ole ainuttakaan todistajaa. Sellainen siis pitää hankkia, ja tehtävään värvätään Khalidin opiskeluaikainen tuttava Nabil, toinen jokamies. Nabililla on myös omia tavoitteita, ja hänen kohtalostaan tulee lopulta traaginen.

Politiikassa on kyse vallasta. Jo halusta valtaan juovutaan, valtaa halutaan aina enemmän ja enemmän. Ehdokkaan ja ryhmän valtaa vauhtisokeus ja hurmos. Vaalitaistelu on myös tiedotussotaa. Ahmedin lehti ei ole paikkakunnan ainoa. Kukin lehti ajaa omien ehdokkaidensa asiaa. Lokaa ja kiviä lentää, osa osuu, eivätkä edes ihmishenget eivät ole turvassa. Muutama menetetäänkin.

Khalid sortuu myös lehmänkauppoihin. Khalidin listalle antaa tukensa Zatunian naisliitto ja sen itsevaltainen puheenjohtaja Zahuur, jolle Khalid lupaa varakunnanjohtajuuden. Kun tukijoihin liittyy eräs pienryhmä, sille tehdään sama lupaus. Zahuur saa vihiä asiasta, suuttuu ja uhkaa vetää tukensa, mutta lopulta hän on realisti.

“Ja nyt hän ymmärsi, mitä politiikka tarkoitti: ”Maksat korkean hinnan jostakin epävarmasta, jonka joko saavutat tai sitten et.””

Bisharat arvostelee ivan kautta vallitsevaa heimoyhteiskuntaa. Tärkeä juonne on myös naisen asema, naisten oma valinnanvapaus. Tässä Zatunian kadut onnistuu kertomaan koskettavimmat ihmiskohtalot.

Onko Khalid al-Musili sittenkään romaanin päähenkilö? Hänestä itsestään puhutaan varsin vähän; häntä ei opi tuntemaan. Tavallaan hän on epähenkilö, kuka tahansa, jonka vallan tavoittelu saa valtaansa. Onko päähenkilö politiikka ja valta? Missään vaalitaistelun vaiheessa politiikka ei saa sisältöä. Huvittavasti ja raadollisesti ainoa tavoite on muutos, jota ei kertaakaan yksilöidä. Sisällötön päähenkilö ja sisällötön pääasia: ratkaisu on Bisharatilta juonikas ja onnistunut. Se tekee vallan tavoittelusta yleispätevää, missä tahansa ja joka paikassa toistuvaa.

Bisharatin kerronnan vahvuus on oivaltava huumori, jolla hän niin ylentää kuin alentaakin henkilöitään ja heidän tekemisiään. Tämä hiukan kärsii, kun Zatunian vilkkaassa hyörinässä on väkeä enemmän kuin lukija jaksaa pitää mielessään ja kun samantyyppiset tapahtumat toistavat toisiaan. Ajoittain kerronta käy tyhjäkäynnillä. Tiivistäminen olisi terävöittänyt kokonaisuutta.

Odeh Bisharatin esikoisteos on suomennettu hepreasta. Suomennos ontuu, eikä anna riittävästi tilaa kirjailijan hersyvälle huumorille. Epäilen menettäneeni herkullisia yksityiskohtia, kun suomennos on hieman tylsä ja jopa virheellinen. Erityisen silmiinpistävää on jatkuva käänteisen sanajärjestyksen käyttö. Esimerkiksi kun virke alkaa sivulauseella, jota seuraa päälause, suomentaja asettaa jatkuvasti epäsuomalaisesti predikaatin subjektin edelle. Tämä toistuu jopa kymmeniä kertoja yhdellä sivulla. Ajoittain lukeminen häiriintyy. Koko vastuuta ei voi sälyttää suomentaja Aino Vesaselle. Näin selvien puutteiden olisi pitänyt jäädä viimeistään kustantajan seulaan.

Odeh Bisharat (s. 1958) on itse yhteiskunnallisesti aktiivinen, osallistunut politiikkaan mm. Hadash-puolueen puheenjohtajana. Hänen perheensä on kotoisin Israelin itsenäisyyssodassa 1948 tuhotusta kylästä. Bisharat asuu Galileassa. Hän on työskennellyt toimittajana ja on edelleen ahkera kolumnisti. Toivottavasti saamme lukea lisää älykkään humoristista fiktiotakin.

Odeh Bisharat: Zatunian kadut (Sahat Zatonia). Suom. Aino Vesanen. Into Kustannus 2015. 245 s.

Filed Under: Palestiina-Israel

Tags:

Comments

No Comments

Leave a reply

Name *

Mail *

Website


Warning: require_once(/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php): failed to open stream: Permission denied in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 688

Fatal error: require_once(): Failed opening required '/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php' (include_path='.:/usr/local/lib/php:/usr/local/php5/lib/pear') in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 688