Hakim Bayn: Tilapäinen autonominen alue TAZ

Riikka Ala-Hakula  (29.1.2010) Hakim Bayn TAZ -teoksen kirjoittaja on tunnettu käsitteistään tilapäinen autonominen alue, poeettinen terrorismi ja ontologinen anarkismi. Käännöskokoelman esseissä sykkivät Eroksen energia, suvereeni oppineisuus ja lyyrisyys.

Hakim Beyn analyysi etenee hengästyttävällä tahdilla länsimaisen filosofian herragallerian näkemyksistä Lähi-idän uskontoihin ja mytologiaan, poikkeaa hetkeksi mystiikkaan ja alkemiaan, sivuaa kirjallisuutta ja populaarikulttuurin ilmiöitä ja hypähtää merirosvojen historiaan. Kaikesta omaksutaan vain ylellisin omistautuminen vapaudelle, ihmeelle ja ilolle. Bey viettelee suuntautumaan kohti tekoja ja kehottaa järjestämään salaperäisiä yöllisiä tansseja pankkiautomaattien lämpiöissä, liimaamaan leikkikenttien seiniin iskulauseita, langettamaan instituutioille maagisia onnentoivotuksia tai hirvittäviä kirouksia. Lopeta lukeminen tähän, kidnappaa joku ja tee hänet onnelliseksi!”

Seuraava ote on nimeltään “Piraattiutopiat” siinä Hakim Bay esittelee merirosvoilta saamaansa ideaa.

“…kuitenkin , tällä kertaa minä tulen voitokkaana Dionysoksena, joka tekee maailmasta juhlan… Ei niin että minulla olisi paljonkaan aikaa…”
-Nietzsche, hänen “hullu” kirjeensä Cosima Wagnerille.

1700-LUVUN MERENKULKIJAT JA MERIROSVOT synnyttivät maailmanlaajuisen “tietoverkon”: primitiivinen ja ensisijaisesti hämärätouhuille omistettu verkko toimi kuitenkin ihailtavasti. Ympäri koko verkon oli sirottunut saarekkeita, etäisiä piilopaikkoja, joista laivat saivat vettä ja muonaa ja saalis voitiin vaihtaa ylellisyyksiin ja välttämättömyyksiin. Jotkin näistä saarista pitivät yllä “kansainvälisiä yhteisöjä, kokonaisia miniyhteiskuntia, jotka elivät tietoisesti ja päättäväisesti lain ulkopuolella, vaikka se tarkoittaisikin Iyhyttä mutta iloista elämää.

Joitakin vuosia sitten kävin läpi paljon sekundaarista  piratismiin liittyvää materiaalia toivoen löytäväni näitä enklaaveja koskevan tutkimuksen — mutta alkoi näyttää siltä kuin yksikään historioitsija ei olisi vielä pitänyt sitä tarkastelun arvoisena. (William Burroughs mainitsi aiheen, kuten teki edesmennyt brittianarkisti — mutta systemaattista tutkimusta ei vielä ole toteutettu.) Palasin ensisijaisiin lähteisiini ja konstruoin oman teoriani, jonka eräistä näkökulmista keskustellaan tässä esseessä. Nimitin näitä yhteisöjä “piraattiutopioiksi.

Hiljattain eräs kyberpunk-tieteiskirjallisuuden johtohahmoista, Bruce Sterling, julkaisi lähitulevaisuueen sijoittuvan romanssin, joka perustuu oletukseen, että  poliittisten järjestelmien mädäntyminen johtaa desentralisoituneiden elämäntapakokeilujen lisääntymiseen:giganttisiin työntekijäomisteisiin yhtiöihin, itsenäisiin “nettipiratismille” omistautuneisiin enklaaveihihin, vihreän sosialidemokratian enklaaveihin, zerowork-erillisalueisiin, anarkistisiin vapautettuihin alueisiin jne…

Tätä monimuotoisuutta tukevaa informaatioaloutta kutsutaan Verkoksi; enklaavit (ja Sterlingin kirjan  nimi) ovat Saaria verkossa.

Keskiajan salamurhaajat muodostivat “valtion”, joka koostui tuhansien kilometrien erottamista syrjäisistä vuoristosolista ja strategisesti haavoittumattomista linnoista, joita yhdisti salaisten agenttien iformatiovirta, käymällä sotaa kaikkien hallitusten kanssa ja omistautuen  yksinomaan tiedolle. Vakoilusatelliitissa kulminoituva moderni teknologia tekee tämänkaltaisesta autonomiasta romanttista unta. Hyvästi piraattien saaret! Tulevaisuudessa sama teknologia — vapautettuna  kaikesta poliittisesta kontrollista — voisi mahdollistaa kokonaisen autonomisten alueiden maailman. Mutta toistaiseksi koko konsepti on puhdasta tieteiskirjallisuutta — pelkkää spekulaatiota.

Onko meidät nykyhetkessä elävät tuomittu jäämään ilman kokemusta autonomiasta, ilman että saisimme koskaan edes hetken koskettaa maata, jota vain vapaus hallitsee. Alistetaanko meidät joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen kohdistuvalle nostalgialle? Täytyykö meidän odottaa, että koko maailma on vapautettu poliittisesta kontrollista, ennen kuin edes joku meistä voi välttää olevansa vapaa? Järki ja tunne käyvät yksissä tuomitsemaan sellaisen oletuksen. Järjen mukaan sellaisen puolesta mitä ei tunne ei voi taistella; ja sydän kapinoi sellaista maailmankaikkeutta vastaan, joka on niin kylmä, että näyttää sellaisia epäoikeudenmukaisuuksia koko ihmiskunnasta yksin meidän sukupolvellemme.

Sanoa, että “en ole vapaa ennen kuin kaikki ihmiset (tai kaikki tuntevat olennot) ovat vapaita”, on yksinkertaisesti eräänlaiseen nirvanamaiseen horrostilaan vaipumista, ihmisyydestä luopumista, itsensä määrittelemistä epäonnistujaksi.

Uskon, että ekstrapoloimalla menneistä ja tulevista “saaria verkossa” koskevista tarinoista voimme kerätä todistusaineistoa esittääksemme, että tietynlainen “vapaa enklaavi” ei ole pelkästään meidän ajassamme mahdollinen, vaan myös olemassa oleva. Koko tutkimustyöni ja spekulaationi on kristallisoitunut käsitteen TILAPÄINEN AUTONOMINEN ALUE (vastedes TAZ) ympärille. Vaikka TAZilla onkin omaa ajatteluani syntetisoivaa voimaa, se on tarkoitettu vain esseeksi (“yritykseksi”), ehdotukseksi, hienostuneisuudeltaan lähes runolliseksi. Ajoittaisesta kieleni paatoksellisesta innostuksesta huolimatta en yritä luoda poliittista dogmia. Olen itse asiassa ehdoin tahdoin pidättäytynyt määrittelemästä TAZia — kiertelen aiheen ympärillä tulittaen tutkivia säteitä. Loppujen lopuksi TAZ melkein selittää itsensä. Jos fraasista tulisi ajankohtainen, se ymmärrettäisiin ilman vaikeuksia… ymmärrettäisiin itse teossa.   (Hakim Bay ss. 126 – 129)

Comments

No Comments

Leave a reply

Name *

Mail *

Website


Warning: require_once(/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php): failed to open stream: Permission denied in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 684

Fatal error: require_once(): Failed opening required '/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php' (include_path='.:/usr/local/lib/php:/usr/local/php5/lib/pear') in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 684