Ekologia,buddhismi ja runous (Gary Snyder)


Kuva: Michael O'Brien

Mar­jatta Rip­sa­luoma aloit­taa nelio­sai­sen sar­jan Gary Sny­de­rista, ame­rik­ka­lai­sesta beat­ru­no­li­jasta ja luon­non suo­je­li­jasta. Sny­der­nin ensim­mäi­nen suo­men­nos, essee­ko­koelma Erä­maan ope­tus on jul­kaistu nyt syksyllä.

I

Gary Sny­der on kul­ke­nut muka­nani nyt noin 40 vuotta. Tulin takai­sin Suo­meen asut­tuani Port­lan­dissa, Ore­go­nissa, Yhdys­val­tain län­si­ran­ni­kolla kaksi vuotta vuonna 1971. Minulla oli rinkka, eikä minulla muuta omai­suutta ollut­kaan. Sinne jätin mat­ka­lau­kun, jonka olin peri­nyt äidil­täni vuonna 1962. Se oli tyhjä.

Rin­kassa oli kasa kir­joja ja levyjä, yksi vaa­te­kerta sen lisäksi. Syy takai­sin Suo­meen muut­ta­mi­seen oli se, että olin kehno emi­grantti ja sen lisäksi olin menet­tä­nyt kie­leni, josta oli jo ennät­tä­nyt tulla työ­vä­line, Suo­messa siis. Mutta kir­jat oli­vat kaikki englan­nin­kie­listä runoutta tai esseitä.

Kes­kus­te­lin muu­ta­man tun­te­mani runoi­li­jan ja kir­jai­li­jan kanssa, jotka oli­vat erit­täin kiin­nos­tu­neita kir­jois­tani. Ne oli­vat beat-runoilijoita. Allen Gins­ber­giä, Phi­lip Wha­le­niä, Law­rence Fer­ling­het­tiä, anto­lo­gia Bea­ti­tude täynnä nimiä, joita ei oltu ikinä kuul­tu­kaan täällä, ja sit­ten ehkä rak­kain runoi­li­jani: Gary Sny­der. Yksi syy Sny­de­riin hurah­ta­mi­seen oli se, että hän oli asu­nut Port­lan­dissa pit­kiä aikoja ja toi­nen se, että hän oli jo hyvin var­hain ympä­ris­tön­suo­je­lija, sil­loin kun kukaan ei vielä puhu­nut hii­li­nie­luista tai jää­ti­köi­den sulamisista.

Tosin Rac­hel Car­so­nin Hil­jai­nen kevät vuonna 1964 oli herä­tel­lyt ihmi­siä, mutta kun Viet­na­missa sat­tui ole­maan sota, se oli sillä erää tär­keämpi asia. Sodat tosin tuhoa­vat luon­toa ehkä enem­män kuin mikään muu, ja yksi tuhoa­vim­pia sotia oli ame­rik­ka­lais­ten käymä Viet­na­min sota. Jen­kit ruis­kut­ti­vat len­to­ko­neista Agent Orange–nimistä kas­vi­myrk­kyä, että sai­si­vat vihol­li­sen näky­viin vii­da­kon keskeltä.

Aineesta tie­sin sik­si­kin, että olin pai­kal­li­sessa underground­leh­dessä töissä ja leh­den toi­mi­tus sijaitsi lähellä n.k. skidrow–aluetta, eli asunn­ot­to­mien alko­ho­lis­tien sentti-hotelleita, joista hei­dät kär­rät­tiin kuorma-auton lavalla töi­hin aamui­sin maa­ti­loille. Monet alko­ho­lis­tit oli­vat inti­aa­neja, mutta yhä useam­mat maa­työ­läi­set oli­vat chica­nos–siir­to­lai­sia, jotka tuli­vat lati­na­lai­sesta Ame­ri­kasta, etu­päässä Mek­si­kosta. Heitä muutti kaik­kialle Län­si­ran­ni­kolle perheittäin.

Hei­dän avul­laan pää­simme sel­ville, että saman­tyyp­pistä myrk­kyä käy­tet­tiin maa­ti­loilla ylei­sesti. Dow Che­micals val­misti eri­lai­sia hyön­teis– ja rik­ka­ruo­ho­myrk­kyjä (ja myös napal­mia), mutta toden­nä­köi­sesti armei­jan tilauk­set oli­vat isom­pia, sitä paitsi kemi­kaa­lien val­mis­ta­jia on ja oli pal­jon. Koko­nai­set per­heet oli­vat sai­ras­tu­neet ja/tai sai­vat epä­muo­dos­tu­neita lap­sia. Heitä kuoli pal­jon. Ja koska useat eivät olleet kir­joissa eivätkä kan­sissa, niin kukaan ei tien­nyt kuinka pal­jon heitä oli ja kuinka pal­jon heitä sai­ras­tui ja/tai kuoli.

Pai­noimme sit­ten leh­teen erään­lai­sen vah­vis­tuk­sen myrk­ky­jen käy­tön vahin­gol­li­suu­desta. Chicanos-liikkeen (poliit­ti­nen liike samalla tavoin kuin AIM eli Ame­rican Indian Move­ment) kali­for­nia­lais­haa­ran joh­taja oli anta­nut tie­don, että monet vihan­nes– ja hedel­mä­tar­hoilla työs­ken­te­le­vät oirei­le­vat ja sai­ras­tu­vat vaka­vas­ti­kin. Siir­to­lais­maa­työ­läi­set vaa­ti­vat ainei­den kiel­tä­mistä. Agent Oran­gen käyttö Viet­na­missa lop­pui vuonna 1970. (Netin usei­den sait­tien mukaan myrk­kyä oli tes­tattu USA:ssa aina­kin 32 paik­ka­kun­nalla. Jos­tain syystä paik­ka­kun­tia ei nimetty.)

Dow Che­micals tuli vuonna 1994 osta­neeksi 10 vuotta Bho­pa­lin myrk­ky­vuo­don jäl­keen teh­taan osake-enemmistön Union Car­bide–nimi­seltä yhtiöltä. Kum­pi­kin yhtiö on ame­rik­ka­lai­nen. Kor­vaus­vaa­ti­muk­sia on edel­leen Intian oikeus­is­tui­missa, eivätkä ihmi­set ole juuri saa­neet mitään kor­vauk­sia. Sai­ras­tu­nei­den ja kuol­lei­den mää­rää ei tark­kaan tie­detä. Kuol­leita oli kui­ten­kin tuhansia.

Myrk­ky­asia on yksi esi­merkki monien mui­den jou­kossa siitä, miten luon­toa tuho­taan jat­ku­vasti. Ihmi­set ovat osa luon­toa.  Sny­der vetoaa kaik­kiin maa­il­man ihmi­siin vii­mei­sessä Erä­maan opetus-esseessään nimeltä Sel­viy­ty­mi­nen ja sakra­mentti.  Essee on kir­joi­tettu hänen Pekin­gin vuo­den 1984 luen­tonsa poh­jalta ja alkaa näin:

Kes­kellä An Lus­ha­nin kapi­naa ja pää­kau­punki Ch’ang-anin tuhoa Tu Fu kir­joitti runon ”Kevät­mai­sema”, joka suree Ch’ang-anin ja koko Kii­nan koh­ta­loa. Runo alkaa sanoilla:

Val­tio on tuhottu, mutta vuo­ret ja joet sel­viy­ty­vät hengissä.

Se on yksi Kii­nan kuu­lui­sim­mista runoista ja se tun­ne­taan hyvin myös Japa­nissa. Japa­ni­lai­nen runoi­lija Nanao Sakaki käänsi vähän aikaa sit­ten Tu Fun säkeen vää­rin­päin ja teki siitä näin ajankohtaisen:

Vuo­ret ja joet on tuhottu,

mutta val­tio sel­viy­tyy hengissä

Ekologia, buddhismi ja runous (Snyder) II

Ekologia, buddhismi ja runous (Snyder) III

Ekologia, buddhismi ja runous (Snyder) IV

ks myös Aleksis Salusjärven essee Erämaan opetus

 

Filed Under: Otteita ja arvioita

Comments

No Comments

Leave a reply

Name *

Mail *

Website


Warning: require_once(/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php): failed to open stream: Permission denied in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 684

Fatal error: require_once(): Failed opening required '/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php' (include_path='.:/usr/local/lib/php:/usr/local/php5/lib/pear') in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 684