Ex-kirjailija, ex-naisystävä ym (6)

Risto Niemi-Pynttäri lukee Peter Handkea

Handken kirjan neljännessä luvussa ex-kirjailija ottaa eri henkilöiden rooleja: kalakauppiaan apulaisena häärivä tyyppi saattaa olla hän, baarissa tikkaa heittävä tyyppi saattaa olla hän, hautajaiskulkueessa hänet tunnistetaan poukkoilevasta kävelystä ja jatkuvasta taaksepäin vilkuilusta.

Pitkän luvun loppuosassa esille nousee ex-kirjailijan suhde naisiin. Ensin nämä kaksi asiaa vaikuttavat eri tarinoilta, ja kun luku on liki sata sivua pitkä on pakko olettaa että ne kuuluvat yhteen, ja lukijan tehtävä on ymmärtää miksi ne liittyvät yhteen.

Matkan alussa ex-kirjailija astuu vaiheeseen, jotka hän kutsuu työnsä kannalta olennaiseksi yksinäisyydeksi. Silloin hän ei siedä ketään rinnallaan. Ehdottoman kiellon syy paljastuu, kun eräs kuulijoista kertoo nähneensä hänet muutaman kerran juuri tällä matkalla, ja jopa seuranneensa häntä salaa. Kaikille yllätykseksi ex-kirjailija on ilahtunut tästä – kaikki ehdottomat väitteet kääntyvät aina vastakohdikseen tässä romaanissa – hän kyselee kuulijalta jatkuvasti “millainen olin? Kerro millainen olin.”

Silloin kuulija kertoo, kuinka oli nähnyt ex-kirjailijan muuttuneen milloin miksikin henkilöksi matkan aikana. Näin kirjailijuuden salaisuus on paljastunut salaiselle tarkkailijalle: kirjailija on hahmo joka pystyy muuttumaan toiseksi henkilöksi. Yksinäisellä matkallaan hän on milloin mikäkin vastaan tullut henkilö. Kirjailijan eläytyminen toisiin ihmisiin tuntuu näin saavan handkemaisen ilmaisunsa.

Kirjailijan “eläytymisesitys” (vapaan epäsuoran kerronnan vanhempi nimitys) tulee parodioiduksi hautajaiskulkueessa, kun tarkkailija huomaa ex-kirjailijan soluttautuneen mukaan yhdeksi surijoista.

“Mutta hänen nyyhkytyksensä oli niin voimakasta, koko kehoon tarttunutta, että sellaista ei kokenut kukaan koko hautajaiskulkueessa, eivät edes arkun lähinnä kulkevat omaiset.” (186-7)

Kuitenkin kirjailijan tyyli oli tunnistettavissa kaikesta. Ennen pitkää jokaisella henkilöhahmolla on yllään liian pitkä popliinitakki, jonka alta vilkkuu vaalea puku. Hänen kävelytyylinsä on niin persoonallista loikkimista, että sitä voi pitää Handken ironisena omakuvana.

Seuraavan kerran kun tarkkailija näkee ex-kirjailijan kalakauppiaan apulaisena merikissoja käsittelemässä, hän huomaa että hahmo yrittää toimia kuin olisi aina käsitellyt kaloja, mutta silti hän vain näyttelee. “Millainen olin silloin?” kysyy kirjailija, ja tarkkailija vastaa että yritit käyttäytyä kuin sivuhenkilö, mutta silti olit kaiken keskipiste.

Ex-kirjailijan suhde naisiin kuulostaa provosoivalta, varsinkin kun luvun alussa annetaan lupaus, että kohta saatte kuulla rakkaustarinan “kirjaimellisesti ennen kokemattomana tapahtumana.” Varsinainen aihe tuntuu tässäkin olevan kirjoittamisen luonteen tarkastelu, ja se että kirjoittamisen matkalle ei voi ottaa seuralaista mukaan. Luvun alkuosassa osoitetaan tavallaan se. että kirjoittaja ei voi olla vapaasti vailla itseä ja vaihdella identiteettiä, jos joku toinen on mukana.

Rakkaustarinassakaan toinen ei voi olla mukana tasaveroisesti, tämä tulee esiin  kun Moravalaisessa yössä laivalla oleva nainen aloittaa kertomuksen. Selvästikin kyllästyneenä ex-kirjailijan jatkuvaan viivyttelyyn hän aloittaa, sitten ex-kirjailija jatkaa ja alkaa omimaan tarinaa, mitä nainen ei siedä. Demokraattisesti syntyvä tarina on kieliopillinen mahdottomuus:

“Kertomuksesta ei kuitenkaan koskaan syntynyt tasapuolista kerrontaa. Koskaan eivät tulleet esille “minä” tai “sinä” ja jopa persoonapronominia “me” odotettiin kauan, se tuli esiin vasta molemminpuolisten jäähyväisten yhteydessä. Siihen mennessä : jos ylipäätään käytettiin pronominia, niin silloin lähes yksinomaan sanaa “hän” heistä molemmista, ja molemmat käyttivät sitä toisistaan (se oli outoa meistä laivan salongissa olevista kuulijoista) joskus puhuttiin jopa passiivissa.” (210)

Sitten kerrotaan tapaaminen, yhdessäolo ja ero. Yhdessäolo kerrotaan kuin nopeutettua filmiä katsottaisiin, yksityiskohtia vilisee. Romantiikkaa, ihmeellisiä sattumia, kirjallisuuden klassikoita, maailmanpolitiikkaa, rajojen ja muurien kaatumisia. Esimerkiksi vastakohtien sulautumista yhteen kuvataan tällä tavalla:

“… miljardöörien tilukset, ilman muuria ja aitaa, yhtyivät pakolaisten telttakyliin, luostarin puutarha kansainväliseen lentokenttään, löytöeläinkoti tiibetiläiseen hyvänolonkeskukseen, Badlandsin gofkenttään, melukanaali vaikenemisen labyrinttiin, kaivoskäytävät riippulentäjien lähtökallioihin, ei ollut etäisyyttä Atlaksen ja Libanonin välillä..” (219)

Kaikki ehdottomat väitteet kääntyvät aina vastakohdakseen. Keskeisenä väitteenä oli, että ex-kirjailijan rakkaussuhteissa nainen ei koskaan halua, että mies kirjoittaa. Luvun lopussa tämäkin teesi kääntyy toisenlaiseksi.

Jäähyväiskohtaus tapahtuu tunnelissa, jonkun kaupungin alla kulkevassa, hylätyllä rataosuudella. Tietenkään tunnelin päässä ei ole valoa, ja siihen suuntaan pateettinen ex-kirjailija tahtoo. Sydänsurusta ja askelten tahdista alkaa vähitellen tapahtua muutos hänessä itsessään:

“Hän laski ja laski ja laski. Ja välittömästi hän alkoi kertoa siitä, ei, hän siirtyi hiljaa mielessään siitä mitä hän kertoi, siihen mistä hän kertoi, menneessä aikamuodossa. Ei, se ei ollut hän, joka siirtyi kertomiseen, vaan se oli Se. Se jokin kertoi hänen sisällään. Se alkoi kertoa hänen sisällään. Eikä kenellekään määrittelemättömälle, kuten hänen kirjoituskautenaan kaikki kerronta oli tarkoitettu, vaan hänelle, naiselle, jonka luota hän oli juuri lähtenyt .. Yksinomaan naiselle kerrottiin hiljaa mielessä tunnelin pimeydestä alkaen kaikki tapahtuva…”(226)

Kun kertomuksen keskeinen puhuteltava, Sinä, rakastettu, on löytynyt ex-kirjailija nousee kymmenen kilometrin mittaisesta tunnelista maan pinnalle,  missä on leipomo ja vastaleivottuja herkkuja. Ja tapansa mukaisesti ex-kirjailija avaa sydämensä ensimmäiselle vastaan tulevalle naiselle ja yrittää kertoa koko tarinaa tälle.

 

Comments

No Comments

Leave a reply

Name *

Mail *

Website


Warning: require_once(/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php): failed to open stream: Permission denied in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 688

Fatal error: require_once(): Failed opening required '/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php' (include_path='.:/usr/local/lib/php:/usr/local/php5/lib/pear') in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 688