Vanha mestari ohjaa hämäävien tunteiden vallassa olevaa Hansia

Neumanin Viimeistä matkustajaa (Tammi 2015) voi pitää keskusteluromaanina, niin paljon se antaa tilaa keskusteluille. Romaanista voi erottaa kolmen tason keskusteluja joita Hans käy; viisaus, kiista ja rakkaus. Kiistat käydään Sofien salongissa, ja rakastavaisten jutustelu käydään sängyssä. Viisaat mietiskelyt käydään luolassa, jossa vanha posetiivari asuu.

Ei ole realistista, että joku filosofinen posetiivari asuu luolassa vielä 1800 -luvun alkuopuolella. Mutta romanttisessa kirjallisuudessa on yleistä kuvata vaeltaja joka matkallaan kohtaa luolaan vetäytyneen mietiskelijän.

Posetiivarissa on stoalaista tyyneyttä, mikään ei järkytä häntä. Stoalaiseen tapaan hän tarkkailee mielikuvaa, jonka vallassa keskustelustelukumppani on, ja puuttuu siihen. Varsin nykyaikainen terapeutti, mielikuvien käsittelyn mestari. Oheisessa otteessa näkyy myös Neumanin persoonallinen tapa käyttää sulkuja ja kysymysmerkkejä. Hans oli loukannut Sofieta vihjaamalla ilkeästi tämän kihlaukseen, ja nyt hän oli itsesyytösten vallassa:

”..olin uskomattoman typerä, mitä minä kuvittelin että tyttöraukka tekisi siinä isänsä silmien edessä? miten saatoin kuvitella että? miten saatoin olla niin turhamainen että? ajattelinko että hän sanoisi kyllä ja hyppäisi kaulaani? olin niin, niin typerä ! (ei, Hans, vanhus huomautti, olit vain kärsimätön, älä soimaa itseäsi niin paljon) niin mutta nyt kai olen pelästyttänyt hänet,(…) (siis moneenko päivään hän ei ole puhunut sinulle? kysyi vanhus), itse asiassa siitä ei ole niin kovin montaa päivää (…) tämä hiljaisuus tarkoittaa jotakin (totta kai tarkoittaa, vanhus vastasi, se tarkoittaa että hän on hiljaa. Se ei tarkoita etteikö hän puhuisi sinulle enää koskaan, ehkä hän miettii mitä sanoisi sinulle).” (264)

Näin siis viisas posetiivari osoittaa kuinka Hans on turhien ja haitallisten mielikuvien vallassa, ja tilanne näyttää paremmalta jos Hans vain malttaa olla tulkitsematta liikaa Sofien toimia. Mutta Hans on rakastunut, eli vimmattu ylitulkitsija.

Replikoinnin ilmaiseminen sulkumerkkien avulla tuntuu oudolta ratkaisulta. Keskustelukumppanin repliikit ovat suluissa: ne eivät siis ole saman tason puhetta kuten dialogi, vaan ne ikään kuin sisältyvät ja kommentoivat pääpuhetta. Mitähän keskustelun teoria tästä sanoisi, eikö se ole osuva tapa korostaa sivuhuomioita, joita keskusteluissa tehdään.

 

Comments

No Comments

Leave a reply


Warning: require_once(/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php): failed to open stream: Permission denied in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 688

Fatal error: require_once(): Failed opening required '/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php' (include_path='.:/usr/local/lib/php:/usr/local/php5/lib/pear') in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 688