Intohimot virittävät keskustelua Sophien salongissa

Sophien salongissa (Andreas Neuman:Vuosisadan matkaaja) käytiin jatkuvaa kiistaa säätöestetiikan ja romanttisen nerouden välillä. Professori Mietter dominoi yleensä keskustelua konservatiivisilla puheillaan, Hans nousee vastustamaan tätä tehdäkseen vaikutuksen Sofiaan. Hän rohkaistuu heti radikaaliksi, kun huomaa Sofien innostuvan hänen näkemyksistään. Mutta rajuksi väittelyksi kiihtyneen Schiller-keskustelun taustalla oli pieni Hansia väheksyvä ele, jonka hän havaitsi Sofian sulhasen tekevän.

Tuo salonki-ilta oli alkanut professorin juhlapuheella Schilleristä. Se oli pitkästyttänyt Hansia, ja tämä oli heittänyt vitsin joka ärsytti professoria:

”Tiedoksenne, nuorimies, professori Mietter reagoi välittömästi (ja Hans katsoi häntä melkein kiitollisena, sillä hänellä oli tylsää), että Schiller on yksi meidän suurmiehistämme, ainoa Goethen veroinen, että hän kirjoitti koko ikänsä vapauden puolesta (…) Minä taas käsitän, Hans hymyili, että haluaisitte meidän kaikkien äityvän juhlallisiksi.”

Sitten Hans kertoo sen, miksi hän ei pidä Schilleristä:

”Sitä vain en ymmärrä, miksi Schiller kirjoitti oodeja onnelle nuoruudessaan ja sen jälkeen moitti koko ikänsä nuoria runoilijoita, jotka olivat takuulla parempia kuin hän. Tuo on teidän näkemyksenne, professori Mietter vastusti. Anteeksi, sanoi Hans, se on runouden näkemys. ”

Sofie, salongin emäntänä, lepyttää professorin, joka suoristaa peruukkinsa ja pitää taiteen sääntöjä korostavan puheen. Hans oli päättänyt olla hiljaa, mutta kun hän huomasi Rudin, Sofien sulhasen ilmeen, hän päätti näyttää:

”Hans oli päättänyt olla hiljaa, jottei synnyttäisi lisää jännitteitä, mutta kun hän näki Rudin läimäyttävän professoria kannustavasti olalle pilkallinen hymy huulillaan, ja nuuskaa kopeaan tapaansa imien, hän vastasi Sophieta herkeämättä tuijottaen: Meidän arvostelukykymme yläpuolella oleva professorimme kertoo meille, että (…) Uskooko kukaan teistä ihan tosissaan, että on mahdollista puhua universaalista arvopstelukyvystä, objektiivisesta estetiikasta ja sopimattomasta kauneudesta? Mitä helkkaria sellainen on? Mitä Schiller niin pelkäsi? (…) että vastustaa mielipide-eroja esteettisissä kysymyksissä, tai ehdottaa maun konsensusta, se on jo liikaa! vai haluammeko myös makupoliiseja?” (394).

Kiista päättyy umpikujaan, kun Mietter väittää Hansin lukeneen huonosti Schillerinsä, johon Hans vastaa että vielä poliisi ei ole vienyt häneltä teoksia pois. Sophie korostaa sitä, että täällä salongissa suurin oikeutemme on olla eri mieltä. Salonki päättyy siihen, että Sophien isä ehdottaa Schillerin lukemista seuraavassa salongissa ja Sophien sulhanen katsoo Hansia ja naurahtaa. Tuo istunto olikin sitten salonki-illoista unettavin.

Comments

No Comments

Leave a reply


Warning: require_once(/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php): failed to open stream: Permission denied in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 688

Fatal error: require_once(): Failed opening required '/home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-content/themes/cleanpress/footer.php' (include_path='.:/usr/local/lib/php:/usr/local/php5/lib/pear') in /home/kassu/maailmankirjat.ma-pe.net/wp-includes/template.php on line 688