André Aciman: Kutsu minua nimelläsi

Nuoren rakkauden hurma ja piina – RIITTA VAISMAA (3.5.2019)

Elio on 17-vuotias, kun hänen elämänsä mullistuu. Vaikka hänellä on jo seksuaalisia kokemuksia, häntä seitsemän vuotta vanhemman Oliverin kohtaaminen on niin fyysisesti kuin emotionaalisestikin järisyttävä ja koko loppu elämää leimaava kokemus.

Elio elää varakkaassa ja vapaamielisessä italianjuutalaisessa perheessä. Isä on antiikin ja filosofian tutkija, professori, joka kesäisin kutsuu perheen rannikkohuvilalle kuudeksi viikoksi eri maista tulevan jatko-opiskelijan. Kesävieraan tehtävänä on seurustella perheen kanssa, avustaa professoria mm. tämän kirjeenvaihdossa ja etenkin tehdä omaa tutkimustaan. Kesällä 1987 huvilalle saapuu valloittava ja valoisa amerikanjuutalainen Oliver, joka valmistelee väitöskirjaa Herakleitoksesta. Oliver valloittaa hetkessä niin perheen, tyttöjä kuin koko pikkukaupungin.

Kun Oliver saapuu, Eliosta tuntuu kuin sähkövirta lävistäisi hänet. Kun Oliver nousee taksista, hän sanoo kuljettajalle Later! Elio saa nähdä, että Oliver sanoo saman monille. Hänestä tuntuu, että ilmaisu on paitsi huoleton myös hyvät käytöstavat jo äidinmaidossa omaksuneesta oudolla tavalla epäkohtelias, koska mies häipyy sen sanottuaan taakseen katsomatta. Elio aavistaa, että Oliverin Later! on vielä hänen elämässään kohtalokas.

Alkuun kuusi viikkoa tuntuu pitkältä ajalta. On kuuma kesä, helteisessä pikkukaupungissa on kauniita maisemia ja kauniita ihmisiä: pyöräillään, uidaan, pelataan tennistä. Ruokapöytään kokoontuu ilta toisensa jälkeen lukuisa ja vaihteleva joukko nauttimaan ruuasta, juomasta ja toistensa seurasta. Toisaalta kuusi viikkoa loppuu nopeasti, kun on luovuttava rakkaastaan ja kun tietää, että luopuminen on lopullista.

Acimanin alkuaan 2007 ilmestyneestä romaanista on tehty 2017 elokuva, josta tuli kansainvälinen menestys. Se sai useita Oscar-ehdokkuuksia ja yhden Oscarinkin parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta, jonka tekijä on James Ivory. Elokuva on saanut Suomessakin hyvät katsojaluvut.

Hyvin harvoin koen elokuvan parempana kuin kirjan. Useimmiten olen lukenut kirjan ennen elokuvan katsomista. Nyt näin elokuvan, ennen kuin romaani oli ilmestynyt suomen kielellä. Acimanin romaani on puhutteleva, herkkä ja oivaltava, ja Antero Tiittulan suomennos onnistuu tavoittamaan luontevasti romaanin samaan aikaa sekä laiskanleppeän että kiihkeän tunnelman. Silti huomaan lukiessani miettiväni vähän väliä elokuvaa. Pakko on myöntää, että elokuvalla on ansioita, joita kaipaan romaanista.

Kutsu minua nimelläsi kuvaa herkkävaistoisesti nuoren rakkauden vuoristoradan. Alkuun Elio ja Oliver tutustuvat, kulkevat yhdessä kaupungilla ja harrastuksissa. Heillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Nuoresta iästään huolimatta Elio on pätevä keskustelukumppani vaativissakin filosofisissa kysymyksissä. Nuoret miehet viihtyvät hyvin yhdessä. Molemmat tapailevat tyttöjä. Elio seurustelee Marzian kanssa ilman suurempia tunteita. Sellaista vain on tapana tehdä. Huolettomalla Oliverilla taitaa olla useampikin tyttö kainalossa.

Elio tietää jo ennen Oliverin tapaamista olevansa kiinnostunut niin miehistä kuin naisistakin. Hän huomaa olevansa rakastunut Oliveriin. Kestää aikansa, että Elio myöntää asiaintilan itselleen. Suuri kynnys on kertoa asia Oliverille, jolle Elion tunnustus ei tule yllätyksenä. Viimeiset pari viikkoa onkin nuoren rakkauden kiihkoa ja vimmaa sekä toiveikkuutta ja epätoivoa. Aciman tavoittaa hienosti etenkin Elion tunteet. Kirjailija onnistuu todella hyvin kuvaamaan myös fyysisen läheisyyden ja moninaiset tavat, joilla miestenvälinen seksuaalisuus saa täyttymyksensä.

Kutsu minua nimelläsi etenee Elion minäkerrontana. Elion ajatusten kautta pieninkin katse, ele, sana tai niiden puute toistamiseen ja toistamiseen saa hetkessä aikaan niin kiihkeän toivon kuin musertavan pettymyksenkin. Tunteet toistuvat ja toistuvat, ja Aciman saa niihin onnistuneesti vangittua nuoren rakkauden ihanuuden ja epätoivon. Elokuva näytti asiat, romaanissa koko heiluriliike tulee kuvatuksi Elion ajatuksina. Toisteisuus ei häirinnyt visuaalisesti monipuolisessa ja kauniissa elokuvassa, jonkin verran kuitenkin luettuna, kun Elio miettii samoja asioita uudestaan ja uudestaan.

Oliverin paluu kotiin USA:han lähenee. Viimeiset kolme päivää hän on varannut Roomaan tutustumiseen, siellä on myös tutun runoilijan kirjan julkistamisjuhlat. Elio lähtee mukaan. Rooman jakso on unenomaisuudessaan, rehevyydessään ja tunteikkuudessaan romaanin upein. Aika Roomassa jättää pysyvät muistijälkensä sekä Elioon että Oliveriin. Isä kustantaa pojille majoituksen luksushotellista. Runoilijan ja monien muiden boheemien matkassa kuljetaan niin pitkään kuin joukko jonnekin pääsee ja saa juotavaa.

Jäähyväisiä ei kuitenkaan voi siirtää. Elio on sydänsuruissaan masentunut. Isä juttelee poikansa kanssa, lohduttaa tätä ja kehottaa poikaa olemaan onnellinen, kun tämä oli saanut kokea kiihkeän rakkauden. Yllättäen isä sanoo kadehtivansa Eliota. Isä olisi toivonut, että hänelläkin olisi ollut nuoruudessaan niin upea kokemus.

Oliver tulee pikaisesti käymään Italiassa vuoden kuluttua. Hän kertoo menevänsä pikapuolin naimisiin, mistä Elio tyrmistyy ja lamaantuu.

Elokuvaan ei ole otettu mukaan kirjan kahta loppukohtausta, joissa Elio ja Oliver tapaavat, kun Eliolla on matkoja USA:han. Elokuvan ratkaisu on onnistunut. Miesten myöhemmät tapaamiset väljähdyttävät romaanin tärkeää nuoruuden kokemusta, tekevät romaanin lopusta sovinnaisen ja sisäsiistin. Elokuvan avoin, joskin surullisen kaihoisa loppu on onnistuneempi.

Miesten myöhemmin tavatessa Oliver kutsuu Eliota vierailulle ja tutustumaan perheeseensä. Siihen Eliosta ole. Jälkimmäisellä kerralla, jolloin rakastumisesta oli jo kulunut kymmeniä vuosia, miehet pystyvät jo puhumaan menneisyydestään. Eliota ei kovin paljon lohduta, vaikka Oliver kertoo heidän kesäisten viikkojensa olleen hänellekin merkitykselliset. Oliver on valinnut sovinnaisen tavan elää. Elio ei ole voinut pyytää ketään kutsumaan häntä omalla nimellään.

***

…André Aciman (s. 1951) on yhdysvaltalainen kirjailija ja kirjallisuuden professori. Hän on kasvanut ranskankielisessä perheessä Egyptissä ja Italiassa. Yhdysvaltoihin hän muutti aikuisuuden kynnyksellä. Hän opettaa New York City Universityssä ransakalaista kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista. Aciman tulee toukokuussa Helsinkiin ja osallistuu Helsinki Lit -tapahtumaan.

André Aciman: Kutsu minua nimelläsi (Call Me by Your Name). Suom. Antero Tiittula. Tammi 2019. 317 s.

Riitta Vaismaa on kirjallisuuskriitikko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *