Risto Niemi-Pynttäri
Barbettan romaanin ompelimo vie lukijan paitsi paisi naiskulttuuriin, myös tekstikudosten, merkkien ja vinjettien, pariin. Jatkoksi Riikka Ylitalon artikkeliin muutama huomio jotka on poimittu Barbetan haastattelusta Die Zeitissa (2008).
Barbettan romaanissa ompelijatar-päähenkilön Marianan identiteetin etsintä, ompelu ja kaksoisolento Analian kohtaaminen sekä tekstuaalinen asu kuuluvat yhteen. Teksti kudoksena on teoksen taustalla vaikutava periaate. Teksti pukee päähenkilön ensin nukkemaiseksi. Nukke, neulan lävistämä perhonen, juoksija mm. ovat päähenkilön tunnusmerkkejä, jotka liittävät hänet erotiikkaan, hyönteismaailmaan ja katolisuuteen.
Tekstissä on mukana huomattavan paljon merkkejä, merkkikieltä, vinjettejäm vaihtelevia tekstilajeja, värisymboliikkaa, kabbalistisia laskutoimituksia ja anagrammeja henkilöiden nimissä. Romaanin lukujen määrä, 33 –lukua, on mystinen kokonaisuus, jokainen luku päättyy kokosivun kuvaan. Barbetta kutsunut näitä kuvia ”kuviokankaiksi” ja “selkämyksiksi” ne ovat taidehistoriallisina sitaatteina ja toimivat katsauksina luvun lopuksi.
Jollain tavalla nämä kaikki leipätekstistä esiin nousevat merkit, anagrammit ja symbloit on punottu päähenkilöön liittyviksi.