Niemi-Pynttäri kommentoi Miina Supisen arviota Imagessa ja Supinen vastaa
Toimittaja ja absurdisti-kirjailija Miina Supinen kirjottaa Imagessa(8/2010) Ian McEwanin romaanista Polte, joka on satiiri ilmastonmuutoksesta:
“On vaikea kuvitella, että McEwan olisi kovin huolissaan ilmastonmuutoksesta. Tai jos on, niin ei se ainakaan Poltteesta käy ilmi. Ekokatastrofi on vain yksi pala hänen täydellisesti sommitellussa satiirissaan.”
Hieman jos googlaa romaanin Solar–ilmestymisaikaan tulleita arvioita ja McEwanin haastatteluja pitäisi tietää, että kirjailija on erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta. Hän osallistuu aktiivisesti sekä tiedemiesten että poliitikkojen keskusteluun. Googlaamalla löytyi esimerksi New Scientist –lehden artikkeli McEwanista ja nobel-fyysikon Stewen Weinbergin vaikutuksesta teokseen.
Kyllä Supinenkin viittaa McEwanin lähes tutkijan työhön romaania taustoittaessa, mutta sillä ei näy olevan merkitystä. Syynä lienee se, että McEwan on kirjoittanut satiirin, jossa päähenkilö on vastenmielinen ja itsekäs tutkija, jolla ei ole moraalia. Luuleeko Supinen kirjailiaa itseään tällaiseksi ?
Onko siis niin, että jos romaanissa on vastenmielinen päähenkilö, johon lukija ei voi samaistua, niin teos on eettisesti arveluttava? Jos ekokatastrofin käsittelyssä on satiirisia aineksia, niin teosta — eikä itse kirjailijaakaan — ei voi ottaa vakavasti ?
Näin siis päähenkilön arvomaailmaa luullaan teoksen arvomaailmaksi, jota puolestaan luullaan kirjailijan arvomaailmaksi. Kaikki nämä virheet yhdistyvät tuossa aluksi siteeratussa lauseessa.
2 Responses to “Eikö Ian McEwan muka ole huolissaan ?”
-
Ripsa says:
August 26th, 2010 at 9:06 am Tuossapa olikin kiinnostava huomio.Minä kirjoitin viimeksi arvion T.C. Boylen paksusta opuksesta nimeltä The Women. Kun olen kirjoittanut kritiikkiä jo yli 40 vuotta, niin huomaan, että olen huomaamattani liukunut fiktion ja faktan välillä huolettomasti.
Pohdin nimittäin kirjan aiheuttamaa ajatusta, että jos Olgivanna, Frank Lloyd Wrightin viimeinen vaimo, ei olisikaan ruvennut muusaksi kuuluisalle arkkitehdille, vaan jatkanut tanssijana, hän olisi saattanut olla yksi tanssin uudistajista uudessa kotimaassaan USA:ssa.
Niin että höpsistä. Siinähän oli tietysti T.C. Boylen, kirjailijan ajatus Olgivannasta ja hänen merkityksestään amerikkalaiselle arkkitehtuurille. Niin että täytyisi minunkin muistaa että faktan ja fiktion välillä on eroa.
Olgivanna oli siis mielestäni vääränlainen nainen siitä syystä että minusta naisten yhtä hyvin kuin miestenkin pitää saada tehdä omaa työtään ja tehdä sitä niin hyvin kuin mahdollista. Vuonna 2010 tuntuu mahdottomalta, että olisi olemassa naisia (tai miehiä) jotka heittäytyisivät pelkästään muusiksi.
Olisiko minun siis höykytettävä kirjailijaa, että hän ei rakentanut haluamaani henkilöä romaaniin? Ei kai. Eiköhän kyse ollut tiiviisti romaaniin kuuluvasta rakennelmasta.
-
Miina Supinen says:
September 2nd, 2010 at 11:30 pm Hei vaan, löysin tämän mielenkiintoisen keskustelun kun egogooglasin etsiessäni uuden kirjani kritiikkejä. Hauskaa että Imagen kolumni on herättänyt ajatuksia. Toivoisin kuitenkin että lukisit sen vaikkapa vielä uudestaan. Nämä väitteet ovat jopa kaltaiseni absurdisti-kirjailijan silmiin hyvin absurdeja.Jos sivun jutusta irrottaa kolme virkettä ilman asiayhteyttään, merkitys voi tunnetusti vääristyä pahasti.
Ian McEwanin Polte kertoo (mielestäni) ytimeltään meidän kaikkien ihmisten pikkumaisuudesta ja inhimillisestä heikkoudesta ja siitä, kuinka surkuhupaisia ja traagisia ominaisuuksia ne ovat ilmastonmuutoksen kaltaisen koko ihmiskuntaa uhkaavan katastrofin edessä. Tämä sanotaan aivan suoraan ja selkeästi kolumnissa.
Pyytäisin myös lukemaan vaikka sen Poltteenkin ennen kuin tiedät mitä McEwan siinä kirjoittaa. Minäkään en voi tietää McEwanin motiiveja, enkä niitä missään ole väittänyt tietäväni, mutta googlailun lisäksi olen sentään lukenut teoksen.
On tietysti täysin mahdollista, että McEwan on huolissaan ilmastonmuutoksesta — mutta, edelleen, se ei käy millään tavalla Poltteesta ilmi. (Ja pitäisikö käydä? Minusta ei. Kirja on hyvä — se riittänee kirjan ja kirjailijan arvoksi.)
Kolumnissa pohditaan eräiden kirjailijoiden käyttämiä huippuunsaviritettyjä taustatutkimusmetodeita. McEwanista tunnetaan mm. sellainen seikka, että hän opiskeli huolellisesti aivokirurgiaa Lauantai –teoksensa tarpeita varten. Kysymys kirjailijan ilmastonmuutoskannasta on sama kuin olisi huolissaan siitä haluaako kirjailija nyt varmasti ja vilpittömästi tutkia ihmisen aivoja ja hengailla todellakin leikkaussaleissa.
Uskallan arvella, että McEwan on tehnyt Poltteen ennen kaikkea ammattikirjailijana, jonka tavoite on laatia mahdollisimman onnistunut kaunokirjallinen teos. Polte ei ole mielestäni mitään pamflettikirjallisuutta, joka pyrkisi muuttamaan (esim) ilmastopolitiikan tuulia. Siinä ei ole minusta mitään vikaa. Otan McEwanin erittäin vakavasti nimenomaan kirjailijana.
En missään nimessä ole sitä mieltä että Polte on eettisesti epäilyttävä kirja. Arvelusi siitä, että “ilmeisesti” pidän romaanin päähenkilöä ja kirjoittajaa samanmielisinä ihmisinä on niin älytön, että se jo hieman loukkaa minua lukijana ja ajattelevana ihmisenä.
Kirjojen tai muunkaan taiteen “eettisyyden” tarkastelu ei ole minusta yleensä kovin relevantti näkökulma, enkä sitä juuri harrasta. Sillä tiellä on piankin vastassa moralisointia ja sensuurihaaveita. Taide avaa erilaisia näkökulmia maailmaan ja elämään. McEwanin tarjoama näkökulma oli viisas ja ajatuksia herättävä.
Loppuun sitten vielä sellainen disclaimer, että Imagen kolumnien tyyli on tietysti melko suoraviivainen ja äkkiväärä. Ymmärrän kyllä hyvin, että yksittäiset lauseet saattavat sieltä pompata esiin ja ärsyttää lukijaa.
Kunnioittavin terveisin ja mukavaa viikonloppua toivottaen Miina