Ekologia,buddhismi ja runous (Gary Snyder)


Kuva: Michael O'Brien

Mar­jatta Rip­sa­luoma aloit­taa nelio­sai­sen sar­jan Gary Sny­de­rista, ame­rik­ka­lai­sesta beat­ru­no­li­jasta ja luon­non suo­je­li­jasta. Sny­der­nin ensim­mäi­nen suo­men­nos, essee­ko­koelma Erä­maan ope­tus on jul­kaistu nyt syksyllä.

I

Gary Sny­der on kul­ke­nut muka­nani nyt noin 40 vuotta. Tulin takai­sin Suo­meen asut­tuani Port­lan­dissa, Ore­go­nissa, Yhdys­val­tain län­si­ran­ni­kolla kaksi vuotta vuonna 1971. Minulla oli rinkka, eikä minulla muuta omai­suutta ollut­kaan. Sinne jätin mat­ka­lau­kun, jonka olin peri­nyt äidil­täni vuonna 1962. Se oli tyhjä.

Rin­kassa oli kasa kir­joja ja levyjä, yksi vaa­te­kerta sen lisäksi. Syy takai­sin Suo­meen muut­ta­mi­seen oli se, että olin kehno emi­grantti ja sen lisäksi olin menet­tä­nyt kie­leni, josta oli jo ennät­tä­nyt tulla työ­vä­line, Suo­messa siis. Mutta kir­jat oli­vat kaikki englan­nin­kie­listä runoutta tai esseitä.

Kes­kus­te­lin muu­ta­man tun­te­mani runoi­li­jan ja kir­jai­li­jan kanssa, jotka oli­vat erit­täin kiin­nos­tu­neita kir­jois­tani. Ne oli­vat beat-runoilijoita. Allen Gins­ber­giä, Phi­lip Wha­le­niä, Law­rence Fer­ling­het­tiä, anto­lo­gia Bea­ti­tude täynnä nimiä, joita ei oltu ikinä kuul­tu­kaan täällä, ja sit­ten ehkä rak­kain runoi­li­jani: Gary Sny­der. Yksi syy Sny­de­riin hurah­ta­mi­seen oli se, että hän oli asu­nut Port­lan­dissa pit­kiä aikoja ja toi­nen se, että hän oli jo hyvin var­hain ympä­ris­tön­suo­je­lija, sil­loin kun kukaan ei vielä puhu­nut hii­li­nie­luista tai jää­ti­köi­den sulamisista.

Tosin Rac­hel Car­so­nin Hil­jai­nen kevät vuonna 1964 oli herä­tel­lyt ihmi­siä, mutta kun Viet­na­missa sat­tui ole­maan sota, se oli sillä erää tär­keämpi asia. Sodat tosin tuhoa­vat luon­toa ehkä enem­män kuin mikään muu, ja yksi tuhoa­vim­pia sotia oli ame­rik­ka­lais­ten käymä Viet­na­min sota. Jen­kit ruis­kut­ti­vat len­to­ko­neista Agent Orange–nimistä kas­vi­myrk­kyä, että sai­si­vat vihol­li­sen näky­viin vii­da­kon keskeltä.

Aineesta tie­sin sik­si­kin, että olin pai­kal­li­sessa underground­leh­dessä töissä ja leh­den toi­mi­tus sijaitsi lähellä n.k. skidrow–aluetta, eli asunn­ot­to­mien alko­ho­lis­tien sentti-hotelleita, joista hei­dät kär­rät­tiin kuorma-auton lavalla töi­hin aamui­sin maa­ti­loille. Monet alko­ho­lis­tit oli­vat inti­aa­neja, mutta yhä useam­mat maa­työ­läi­set oli­vat chica­nos–siir­to­lai­sia, jotka tuli­vat lati­na­lai­sesta Ame­ri­kasta, etu­päässä Mek­si­kosta. Heitä muutti kaik­kialle Län­si­ran­ni­kolle perheittäin.

Hei­dän avul­laan pää­simme sel­ville, että saman­tyyp­pistä myrk­kyä käy­tet­tiin maa­ti­loilla ylei­sesti. Dow Che­micals val­misti eri­lai­sia hyön­teis– ja rik­ka­ruo­ho­myrk­kyjä (ja myös napal­mia), mutta toden­nä­köi­sesti armei­jan tilauk­set oli­vat isom­pia, sitä paitsi kemi­kaa­lien val­mis­ta­jia on ja oli pal­jon. Koko­nai­set per­heet oli­vat sai­ras­tu­neet ja/tai sai­vat epä­muo­dos­tu­neita lap­sia. Heitä kuoli pal­jon. Ja koska useat eivät olleet kir­joissa eivätkä kan­sissa, niin kukaan ei tien­nyt kuinka pal­jon heitä oli ja kuinka pal­jon heitä sai­ras­tui ja/tai kuoli.

Pai­noimme sit­ten leh­teen erään­lai­sen vah­vis­tuk­sen myrk­ky­jen käy­tön vahin­gol­li­suu­desta. Chicanos-liikkeen (poliit­ti­nen liike samalla tavoin kuin AIM eli Ame­rican Indian Move­ment) kali­for­nia­lais­haa­ran joh­taja oli anta­nut tie­don, että monet vihan­nes– ja hedel­mä­tar­hoilla työs­ken­te­le­vät oirei­le­vat ja sai­ras­tu­vat vaka­vas­ti­kin. Siir­to­lais­maa­työ­läi­set vaa­ti­vat ainei­den kiel­tä­mistä. Agent Oran­gen käyttö Viet­na­missa lop­pui vuonna 1970. (Netin usei­den sait­tien mukaan myrk­kyä oli tes­tattu USA:ssa aina­kin 32 paik­ka­kun­nalla. Jos­tain syystä paik­ka­kun­tia ei nimetty.)

Dow Che­micals tuli vuonna 1994 osta­neeksi 10 vuotta Bho­pa­lin myrk­ky­vuo­don jäl­keen teh­taan osake-enemmistön Union Car­bide–nimi­seltä yhtiöltä. Kum­pi­kin yhtiö on ame­rik­ka­lai­nen. Kor­vaus­vaa­ti­muk­sia on edel­leen Intian oikeus­is­tui­missa, eivätkä ihmi­set ole juuri saa­neet mitään kor­vauk­sia. Sai­ras­tu­nei­den ja kuol­lei­den mää­rää ei tark­kaan tie­detä. Kuol­leita oli kui­ten­kin tuhansia.

Myrk­ky­asia on yksi esi­merkki monien mui­den jou­kossa siitä, miten luon­toa tuho­taan jat­ku­vasti. Ihmi­set ovat osa luon­toa.  Sny­der vetoaa kaik­kiin maa­il­man ihmi­siin vii­mei­sessä Erä­maan opetus-esseessään nimeltä Sel­viy­ty­mi­nen ja sakra­mentti.  Essee on kir­joi­tettu hänen Pekin­gin vuo­den 1984 luen­tonsa poh­jalta ja alkaa näin:

Kes­kellä An Lus­ha­nin kapi­naa ja pää­kau­punki Ch’ang-anin tuhoa Tu Fu kir­joitti runon ”Kevät­mai­sema”, joka suree Ch’ang-anin ja koko Kii­nan koh­ta­loa. Runo alkaa sanoilla:

Val­tio on tuhottu, mutta vuo­ret ja joet sel­viy­ty­vät hengissä.

Se on yksi Kii­nan kuu­lui­sim­mista runoista ja se tun­ne­taan hyvin myös Japa­nissa. Japa­ni­lai­nen runoi­lija Nanao Sakaki käänsi vähän aikaa sit­ten Tu Fun säkeen vää­rin­päin ja teki siitä näin ajankohtaisen:

Vuo­ret ja joet on tuhottu,

mutta val­tio sel­viy­tyy hengissä

Ekologia, buddhismi ja runous (Snyder) II

Ekologia, buddhismi ja runous (Snyder) III

Ekologia, buddhismi ja runous (Snyder) IV

ks myös Aleksis Salusjärven essee Erämaan opetus

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *