Fredrick Backman:Britt-Marie kävi täällä

britt+1”Ei tullut mitään”  LIISA RINNE (12.10.2015) Fredrick Backmannin romaani Britt-Marie kävi täällä ei ole sitä mihin ensimmäisenä tarttuisin kirjakaupassa tai kirjastossa. Kansi ei houkuttele ja tarinakin tuntuu vähän heppoiselta. Itselleni omempia ovat anglo-amerikkalaisten naiskirjailijoiden teokset, joita olen näillekin sivuille arvioinut. Pidän vaivihkaa kehittyvistä henkilöhahmoista, tekstiin jäävistä aukoista, mielikuvituksen varasta. Mutta, joskus on hyvä astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle – lukemisessakin.

Monella mittarilla Britt-Marie kävi täällä ei ole huono. Se on juuri sitä, mitä meille lukijoille nykyään tarjoillaan viljalti. Satiirinen, kepeästi kirjoitettu, lukuisilla ”hassunhauskoilla” henkilöhahmoilla ryyditetty tarina.

Romaanin päähenkilö on varttunut nainen, jonka elämä on ajanut ohi sitä odotellessa, muista huolehtiessa. Romaanin alussa Britt-Marie on jättänyt miehensä ja kiristää työvoimatoimiston tytöltä työpaikan nuorisotalon vahtina pikkukaupungissa keskellä ei-mitään. Alkaa seikkailu, jonka edetessä hän oppii paljon jalkapallosta ja vähän muustakin elämästä.

Britt-Marielle maailma aukeaa puhtaiden ikkunoiden läpi, ja tieto ikkunasta avautuvaan maailmaan perustuu ristisanatehtäviin.

Loppujen lopuksi hänen toiveissaan oli vain parveke ja mies, joka ei kulkenut golfkengät jalassa parketilla ja joka silloin tällöin laittoi paitansa pyykkikoriin oma-aloitteisesti ja joka edes jonkin kerran sanoi että ruoka on hyvää ilman että kehuja tarvitsi erikseen kalastella. Britt-Marie halusi kodin ja elämän ja lapset, jotka eivät olleet hänen omiaan mutta jotka siitä huolimatta tulivat jouluksi kotiin. Tai edes yrittivät esittää että heillä on syy olla tulematta. Hän halusi hyvässä järjestyksessä olevan keittiönlaatikon. Ikkunat, joiden läpi näkee maailman. Jonkun, joka välittää siitä että Britt-Marie on laittanut tukkansa erityisen huolelellisesti. Tai edes esittää välittävänsä siitä. Tai edes antaa Britt-Marien jatkaa esittämistään.

Britt-Marie kävi täällä on myös tarina kuolevasta pikkukaupungista Borgista, jonka talouskriisi on ajanut henkitoreisiin. Jäljelle on jäänyt kaupan, autokorjaamon ja postin virkaa toimittava pizzeria ja tietysti jalkapallo. Tässä romaani muistuttaa monella tapaa niitä lukuisia brittisarjoja, joita televisiossa pyörii. On värikäs henkilögalleria, kärsinyt mutta tiivis kyläyhteisö ja ulkopuolelta tuleva henkilö, jonka ansiosta yhteisö joutuu kohtaamaan omat ongelmansa ja ristiriitansa. Lopputuloksena on uudelleen löytynyt taistelutahto ja eheytyminen. Luettuna tämä kaikki ei kuitenkaan toimi. Vähemmälläkin ymmärtäisin että päähenkilö on eksentrikko, jolle siivoaminen ja asioiden järjestyksessä pitäminen on elämäntehtävä. Haa, kuten Britt-Mariella on tapana sanoa.

Britt-Marie siirtyy kauemmas ikkunan luota, varmuuden vuoksi. Tasan kello kahdeltatoista hän kattaa itselleen lounaan sohvapöydälle. Pöytä tai itse lounas eivät kummatkaan ole kummoisia: ruoaksi on purkillinen maapähkinöitä ja juomaksi lasi vettä, mutta sivistyneet ihmiset syövät lounasta kahdeltatoista, ja jos Britt-Marie jotakin on niin sivistynyt. Hän laskee sohvalle nenäliinan ennen kuin istuutuu sen päälle, kaataa maapähkinät lautaselle ennen kuin alkaa syödä niitä haarukalla ja veitsellä, mikä on melkein tismalleen yhtä vaikeaa kuin miltä kuulostaa. Sitten hän tiskaa ja siivoaa koko nuorisotalon vielä kerran niin perusteellisesti, että melkein kaikki ruokasooda loppuu.

Kannattaako sitten astua oman lukemismukavuusalueen ulkopuolelle? Osaako ruotsalainen mies kertoa uskottavasti vanhenevasta naisesta ja tämän nurinkurisesta elämästä? Lukeminen kannattaa aina. Pahin, lähinnä kielelliseen ilmaisuun liittyvä ärtymys, laantuu romaanin puolen välin tienoilla. Britt-Marie kävi täällä -romaanin voi lukea myös tarinana selviytymisestä, välittämisestä. Vaikka perimmäiset kysymykset elämän tarkoituksesta ja itsekunnioituksesta kääritäänkin romaanissa liioitteluun ja vauhdikkaasti eteneviin juonenkäänteisiin, voi siitä lukea myös aidontuntuisen huolen pienistä ihmisistä. Siitä, mitä tapahtuu kun lakkaa näkemästä – itsensä ja toisensa.

Nyt Britt-Marie istuu parvekkeella ja näkee aamun hiipivän hitaasti Borgin ylle, niin kuin aamuilla on tammikuisessa Borgissa tapana: päivänvalo ilmestyy jostakin ilman että aurinko näyttää nousevan ollenkaan. Britt-Mariella on edelleen Svenin piirustus kädessään. Sven ei ole erityisen hyvä piirtämään, ei todellakaan, ja jos Britt-Marie olisi kriittisempi, hän olis ehkä miettinyt mitä suttuiset ääriviivat ja epäselvät hahmot kertovat siitä missä valossa Sven hänet näkee. Mutta pääasia on että Sven näkee hänet. Sitä vastaan on vaikea sanoa mitään.

Liian usein toisesta ihmisestä tulee itsestäänselvyys ja lakkaamme näkemästä. Eteen tulee likainen ikkunalasi. Tai toisaalta, kun talouspolitiikkaa tehdään korkealta ja kaukaa, muuttuvat leikkausten kohteet ja vaikutukset näkymättömiksi.

Fredrick Backman, Britt-Marie kävi täällä, Otava, s. 376, suom. Riie Heikkilä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *