Grass miettii onko hän velkaa vai syyllinen

Keijo Virtanen (sitaatti)
Günter Grass: Sipulia kuoriessa (suom. Oili Suominen)

”Varmaa tietoa ei ole siitä, olenko vankileirillä oppinut olemaan vääntelemättä naamaani.”

Kun ihminen ikääntyy, menneiden muistelu lisääntyy, sanotaan. Se on luonnollista, ilman ikääntymistä ei olisi mitä muistella. Grass julkistaa muistelemistaan; sipulinkuorintaromaanissa kaivellaan esiin sitä mitä Peltirummun ja Koiranvuosien perunapelloilta jäi keräämättä. Harmi että sipulinkuoriminen on paljon käytetty vertauskuva suikaleisten kerroksien avaamisesta. Toimiva se kuitenkin on: sipulinkuorimisessa inhotus nostaa veden silmiin, Grass päästää kerroksistaan taas kerran esiin natsismin hajun. Tämä on painottunut romaanin herättämässä keskustelussa – kun taas kirja kertoo syvimmällään pääasianaan sen kuinka pikkuporvarillinen kauppiaan poika kasvaa aikuiseksi, ja kirjailijaksi. Ammattitaito siihen tulee aivan muusta kuin kirjoittamisesta.

Niin kaupan saatavien perinnässä kuin mustan pörssin kaupoissakin Günter oppii tavaroiden moninaisuuden, aineksien, materiaalien ja määrien loputtoman luetteloimisen ja kirjanpidon. Ja vaihtoarvon: tässä vaiheessa – kirja on julkaistu vuonna 2006, sen kuvaama aika alkaa toisen maailmansodan syttymisestä – tavaramäärät ja niihin liittyvät tapahtumat vaihtuvat tekstiksi. Mutta kuten talouselämässä voitonkerääminen ja kieroutunut keinottelu estää 1:1 vaihtoarvon toteutumisen, tapahtumienkaan muistelu ei ole suoraa:

”Se mikä jää mieleen ilmaantuu kutsumatta, esiintyy toisella nimellä, rakastaa valepukuja. Ja usein muisti myös antaa vain epämääräisiä ja eri tavoin tulkittavia tietoja. Sen seula on milloin harva, milloin tiheä.”

Vuodot – vertaa liiketalouden tappiot ja voitot – eivät kuitenkaan ole aivan merkittäviä, melkeinpä sivuasioita, sillä Grass pyrkii selvittämään onko hän jotakin velkaa, ja samalla, onko hän syyllinen. Omaelämän kirjoittaminen edellyttää rehellisyyttä. Henkilökohtaisuutta ei voi toinen tarkistaa 1:1. Kun varmaa tietoa ei voi olla, voimme vain toivoa että Grass on kirjoittamisessaan oppinut olemaan vääntelemättä muistoja. Periaatteessahan hän ei suinkaan kuori suikaleita, vaan juuri päinvastoin: kokoaa muistojensa suikaleista tekstiä, joka tiivistyy kirjaksi (kun taas sipuli kuoriessa hajoaa tyhjäksi).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.