Kirja kirjassa RIITTA VAISMAA (22.10.2015)
Hollantilaisen Herman Kochin kolmas suomennettu romaani on saanut suomeksi nimekseen Naapuri. Alkuperäisteoksen nimi Geachte Heer M. viittaa teoksen toiseen päähenkilöön. Lieneekö syynä ollut saada yhden sanan nimi jatkoksi Kochin aiemmin suomeksi ilmestyneille teoksille Illallinen (2012) ja Lääkäri (2013), vai ottaako nimivalinta kantaa siihen, kuka on romaanin todellinen päähenkilö? Eri tulkinnat ovat hyvin perusteltavissa. Vain naapuri kertoo asioista minämuodossa, mutta kirjailija M:n kannanotot välittyvät kuitenkin mainiosti.
Naapurin suomennoksesta sinänsä voi antaa vain kiittäviä arvioita. Sanna van Leeuwenin teksti on kaikin puolin ensiluokkainen. Kiitos kuuluu myös kustantajalle siitä, että suomeksi saadaan kirjoja monilta kielialueilta.
Naapuri on eri yhteyksissä luokiteltu rikos- tai jännitysromaaniksi. Asia tuli minulle yllätyksenä, kun romaanin luettuani ryhdyin etsimään taustatietoja. Eihän kaikkia kirjoja, joissa mm. pyritään selvittämään rikosepäilyä, voi niputtaa jännitysromaaneiksi. Naapurissa toki tunnelma kiristyy, ja kirjailija taitaa kasvavan uhan tunnun kuvaamisen sekä osaa pitää lukijoita epätietoisuudessa ja koukuttaa. Dekkarigenrellekin tyypillisesti kuoritaan sipulia. Eikö näin tapahdu kirjallisuudessa varsin yleisesti? Kiinnostavaa on, että ainoan negatiivisen kritiikin löysin kriitikolta, joka lähestyi teosta juuri rikosgenren edustajana: http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/810497/Maineella+on+hintansa. Kochin aiemmin suomennettujen romaanien lajityyppi toki ohjaa tähän suuntaan.
Kirjailija M. ja naapuri asuvat samassa talossa Amsterdamissa hyvällä alueella. Alkuun naapuri näyttäytyy kaunaisena tirkistelijänä. Naapuri seuraa sairaalloisen tarkasti M:n ja tämän perheen elämää. Hän kuuntelee ruokailun ja kylpyhuoneen äänet, seuraa ikkunasta ja kulkee perässä niin ravintolaan, kirjakauppaan kuin kirjastoonkin. Kirjailija M. lähestyy jo 80 ikävuotta, mutta hänellä on nuori, kaunis vaimo ja leikki-ikäinen tytär. Naapuri elää yksikseen.
Naapuri myöntää M:n kirjoittaneen yhden menetysromaanin. Se perustuu tositapahtumiin ja on Kochin romaanin keskiössä. Vanhemmiten M. on juuttunut kirjoittamaan sotakirjoja, lukijamäärät ovat laskeneet vuosi vuodelta. M. elää kuitenkin edelleen arvostetun kirjailijan elämää, mutta hän tunnistaa suosionsa hiipuvan. Hän on turhamainen, huomionkipeä ja itsekeskeinen. Naapurissa ja M:ssa on paljon samaa. Molemmat ovat varsin vastenmielisiä tyyppejä.
Naapuri koostuu sisäkkäisistä tarinoista. Tämä on aina ollut myös M:n kirjojen tavaramerkki. M:n taannoinen läpimurtoromaani Tilinteon hetki limittyy sekä naapurin huomioihin ja katkeriin kommentteihin että M:n nykyhetken elämään. Osana fiktiotaan Koch taiteilee toden ja fiktion välillä. Romaanin todessa ja fiktiossa on yhteneväisyyksiä, joista selvin on M:n ja tämän vaimon kymmenien vuosien ikäero sekä Tilinteon hetken historianopettajan ja lukiolaistyttö Lauran romanssi.
Menetysromaanissa opettajan ja tytön romanssi ei kestä kauan. Laura ihastuu ikäiseensä poikaan, ei tosin varsinkaan opettajan mielestä sellaiseen, johon luokan kauneimman tytön pitäisi rakastua. Laura on vauraasta perheestä, jonka mökillä lukiolaiset viettävät aikaa ilman vanhempia. Tuntemaltaan mökiltä opettaja, josta tyttö ei enää haluaisi kuulla mitään, löytää Lauran ja tämän uuden kumppanin Hermanin. Opettaja väittää tulleensa sanomaan jäähyväiset. Hän lupaa jättää tytön rauhaan, vaikka ei kaikki aivan siihen viittaa. Lopulta opettaja katoaa. Syntyy kohu ja tutkinta, jossa ei jätetä kiveäkään kääntämättä. Varmaa vastausta opettajan kohtalosta ei saada esiin, nuoriin kohdistuu kuitenkin syyllisyyden epäily. Erään todistuskappaleen Herman on onnistunut pitämään vain itsellään.
Koulunkäynnistä ja varsinkaan opettamisesta ja opettajista Koch ei anna hyvää todistusta. Silti Herman puuhat alkavat tuntua kylmääviltä. Nuorten koulunkäynti ajoittuu ehkä 1980-luvulle. Hermanin arveluttamat puuhat viittaavat nykyajan koulukiusaamisiin, jopa koulusurmien valmisteluun. Herman näyttäytyy lähes aikansa Pekka Eric Auvisena tai Breivikinä.
Naapuri pyrkii M:n, tämän vaimon ja koko perheen läheisyyteen. Hän tutkii M:lle tulevan postin ja saa selville, missä on perheen kakkosasunto. Hän seuraa vaimoa ja lasta mökille ja pyrkii siellä tuttavuuteen. Kun hän on vaimoon tutustunut, hän pääsee ujuttautumaan myös M:n läheisyyteen.
Loppua kohden on jo arvattavaa, että naapurilla on ollut jokin rooli M:n menestysromaanin taustalla olleissa tapahtumissa. Kutkuttavasti jää mieltä arveluttamaan, olisiko yhteys ollut arvattavissa jo aiemmin. Tunnistiko M. naapurin kenties jo ennen kuin hänen tajuntansa alkoi rakoilla?
Koch irvailee kustannusmaailmaa ja mediaa sekä kirjailijoiden keskinäistä kilpailua. Älykästä huumoria on nautinto lukea. M. on katkera kollegoilleen, etenkin nuoremmille tai nuorekkaammille, hän on kaunainen ja omaa egoaan täynnä. Niin kirjakauppa- kuin kirjastovierailutkin saavat kaksinkertaisesti negatiivisen valotuksen, kun ne ovat M:sta vihonviimeisiä ja kun myös naapuri sekä osallistuu molempiin että mustamaalaa molemmat. Kustantamojen kosteat juhlat tympivät kirjailijaa ja etenkin tämän vaimoa. Naapuri puolestaan kadehtii ylellisiä juhlia. Kirjagaalasta tuleekin Naapurin kulminaatiopiste.
Kirjailija M:n pohdinnat kirjallisuudesta sen sijaan ovat romaanin kiehtovimpia osuuksia.
Olipa naapuri kuka tahansa, hän ehkä katsoo, että juuri hänen pitäisi olla kirjailija.
Herman Koch (1953) on kirjoittanut novelleja, romaaneita ja kolumneja, tehnyt radio-ohjelmia ja toiminut näyttelijänä radiossa, elokuvissa ja televisiossa. Romaaneista Illallinen on Kochin kansainvälinen läpimurtoteos. Sille myönnettiin Hollannin arvostettu kirjallisuuspalkinto Publieksprijs.
Herman Koch: Naapuri (Geachte Heer M.). Suom. Sanna van Leeuwen). Siltala 2015. 516 s.