Risto Niemi-Pynttäri
Suuren kirjailijan jälkeen tulee heikkotasoista juttua. Iris Murdoch oli eräs suurista sodan jälkeisistä englantilaisista filosofi-kirjailijoista. Nyt hänen teinivuosien kirjeenvaihtoaan on julkaistu, eikä siinä ole paljoakaan kiinnostavaa. The Guardianin kriitikon mukaan kyseessä on karhunpalvelus. Tai ehkä vekkihameiset tyttövuodet ovat tila, jossa tuonpuoleinen Murdochin henki viihtyy nyt.
Murdoch on kuitenkin joutunut kuolemattoman maineensa kannalta kyseenalaisten palvelusten kohteeksi heti alzheimerin tautiin sairastuttuaan. Kuolemattomuuden teema on mukana monissa hänen romaaneissaan, sekö joissakin platonistisissa filosofisissa tutkielmissaan.
Iris Murdoch oli ensimmäisiä, joka teki alzheimserin taudistaan jukisen. Vahinko vain että hänestä tehtiin Iris -elokuva. Iris Murdochin työ ja kutsumus kirjailjana ja filosofina jää siinä vähäiselle osalle. The Guradianin kriitikon mukaan elokuvan päänäyttelijät eivät olleet edes lukeneet Murdochin romaaneja (puhumattakaan hänen moraalifilosofisista tutkielmistaan).
Murdochin kirjeisiin sota-ajalta sisältyy kuulemma jo kiinnosavaakin luettavaa. Ehkä Murdochin kirjeenvaihdon seuraavassa osassa alkaa tapahtua. Iris Murdochille keskeinen ateljeekriitikko ja rakastaja oli saksalainen filosofi ja kirjailija Elias Canetti. Tämän Iris Murdochille antamasta säälimättömästä tekstipalautteesta on tullut lähes legenda.
Iris Murdochin suomennetut teokset:
Hyvä oppilas : suom. Raija Mattila. 1987
Nunnia ja sotilaita suom. Eva Siikarla. 1983
Meri, meri : suom. ja jälkipuheen kirj. Paavo Lehtonen. 1981
Enkelten aika Suom. Eila Pennanen. 1969