Jeff VanderMeer Hävitys

havitysNASTI RINGS (19.11.2015) Jeff VanderMeerin romaani Hävitys avautuu ekokatastrofista kertovana trillerinä, jossa paranoian säikeet punoutuvat vaikuttavina kerrontaan. Scifiä ja fantasiaa sekoittava teos käsittelee kutkuttavin tavoin ihmisen suhdetta niin luontoon kuin teknologiaankin ja herättää ajatuksia vaikutussuhteista ihmisen ja luonnon, teknologian ja luonnon sekä näiden kaikkien välillä. Tarina on arvoitus, joka edetessään ja syvetessään kiertyy häiritseviin suuntiin, avautuen lukijan matkatessa kertojan kanssa.

Tarina alkaa, kun tutkijoista tarkoin koostettu retkikunta saapuu mystiselle X-alueelle. Alue on kerran ollut ihmisten hallussa ja asutettu, mutta sieltä ovat jo aikaa sitten kadonneet niin ihmiset kuin heidän teknologiansakin. Jäljelle on jäänyt vain villi luonto. Retkikunnan tehtävänä on jatkaa hallituksen alulle panemaa työtä X-alueen kartoittamiseksi ja sen arvoitusten tutkimiseksi. Tehtävää varten retkikuntaan on valittu biologi, antropologi, maanmittari ja psykologi, kaikki naisia.

Kertojana toimii biologi. Tämä on oiva ratkaisu, sillä fokalisoimalla tarina biologin silmin kuvauksessa painottuvat ympäristö ja sen monimuotoisuuden havainnointi. X-alue herää eloon lukijan ympärillä, kun biologin kertomat yksityiskohtaisen tarkat kuvaukset ja lajitiedot erilaisista eliöistä, olioista, kasveista ja maastosta ja ympäristöstä luonnonääniä myöten tuovat X-alueen villin luonnon lukijan iholle asti rikkailla ja runsailla mielikuvillaan.

Alueesta ei tunnuta tiedettävän paljoakaan ja niukkaakin tietoa verhoaa epätietoisuus ja epäilys. Kun retkikunta löytää alueelta perusleirin läheisyydestä tornin, jota ei ole merkitty karttoihin, alkaa X-alue herättää yhä enemmän kysymyksiä. X-alueen mysteeri syvenee sitä mukaa, kun hahmot kerryttävät siitä tietoa, sillä havainnot ja huomiot eivät suinkaan tarjoa vastauksia, vaan lisäävät kysymyksiä. Alueen tutkiminen on hapuilua pimeässä: tietääkö kukaan, edes hallitus, mistään mitään, tunteeko kukaan aluetta, onko kenelläkään kokonaiskuvaa siitä ja kaikesta, mitä siellä on tapahtunut ja tapahtuu?

Kerronta painottaa kysymystä subjektiivisuudesta ja objektiivisuudesta, kyseenalaistaen jatkuvasti kertojan luotettavuuden. Hyvin selväksi tulee, että ympäristö ja tapahtumat kuvataan ja kerrotaan biologin näkökulmasta ja kokemuksesta käsin. Tämä lisää paranoian tuntua lukijan ollessa jatkuvasti tietoinen siitä, että toisten hahmojen kertomana tapahtumat näyttäytyisivät hyvinkin erilaisina, ja epätietoinen siitä, mitä kaikkea biologi jättää kertomatta valitessaan sanojaan. Takauman kaltaiset katsaukset biologin persoonaan ja menneeseen elämään eivät ole omiaan lisäämään luottamusta tähän kertojana.

Tarina kietoutuu vahvasti löydetyn oudon tornin ympärille. Torni on toiminnan alullepaneva motiivi sekä syntylähde ryhmän jäsenten välisille jännitteille. Sen löytäminen sysää liikkeelle tapahtumasarjan, jonka vyöryessä edelleen X-alueen mysteeri ja sen autioitumisen syyt alkavat hahmottua hyytävinä.

Hitaasti X-alueen villiintynyt, ihmisestä etääntynyt ympäristö alkaa vääjäämättömästi muuttaa kutakin hahmoista omalla tavallaan. Paranoia ja epäilys retkikunnan jäsenten välillä lisääntyy, ympäristön tuntematon outous kiristää välejä ja jäsenet kyseenalaistavat kukin johtajana toimivan psykologin aseman. Järisyttävimmät muutokset kokee itse biologi, mikä osaltaan lisää lukijan epäluottamusta tätä kohtaan kertojana.

Biologin muodonmuutoksen edetessä vääjäämättömästi ja tarinan tiivistyessä X-alueen mysteerin olemuksen ympärille, lukijalle avautuu sanoma ekokatastrofin jälkeisistä seuraamuksista ja toisaalta mahdollisuuksista. Biologi onkin kertojana kiehtova myös siksi, että hän ei arvota muutoksia itsessään tai ympäristössään. Hän ei niinkään koe ympäristön tunkeutuvan kehoonsa ja minuuteensa kuin itse mukautuvansa ja sulautuvansa ympäristöön. Hän seuraa tapahtuvaa muutosta sekä tutkijana että tutkimuskohteena, suhtautuen hurmioituneella tyyneydellä siihen, mitä X-alue hänelle tekee.

X-alueella luonto tuntuu käyvän ihmistä vastaan, kehittyvän omaan suuntaansa ihmisten tuottamia ja luontoon vuotamia raaka-aineita hyödyntäen. X-alueella ihminen saa vastaansa sen, mitä on itse luontoon heittänyt ja hyljännyt. Tämän muutoksen kääntyessä ihmistä vastaan, se alkaa vahvemman voimalla muuttaa ihmistä, muovata tämän soluja. Kielellisesti kerronnassa tavoitetaan hienosti kokemus siitä, kuinka kaikkea ei voi selittää, kun luonnon arvaamaton villeys tunkeutuu ihmiseen ja pakottaa tämän solutasoa myöten muutokseen.

Jeff VanderMeer: Hävitys (Annihilation 2014)  suom. Niko Aula, Like 2015 .

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.