Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta

Kirjetä_salSodan kehystämät rakkaustarinat RIITTA VAISMAA  22.3.2015

Ensimmäinen kirje saapuu Skotlannin rannikon Skyen saarelle maaliskuussa 1912. Nuoren runoilijan ensimmäinen ihailijakirje alkaa ”Arvoisa rouva”. Elsbethin vastauskirje amerikkalaiselle opiskelijapojalle lähtee saarelta kohtapuolin. Se alkaa ”Hyvä herra Graham”. Amerikkalaisen mutta myös Skotlannissa asuneen Jessica Brockmolen esikoisteos Kirjeitä saarelta on puhdasverinen kirjeromaani ja lajille tyypillisesti rakkausromaani. Pian kirjeiden puhuttelut jo muuttuvat.

Kirjeitä saarelta on enemmän kuin vain romanttinen tarina. Brockmole kuljettaa kerrontaa kiinnostavasti kahdessa aikatasossa, kahden sodan ajassa. Elsbethin ja Davidin kirjeenvaihdon ansiokkain osa ajoittuu ensimmäisen maailmansodan vuosiin, Elsbethin tytär Margaret kirjoittaa rakkauskirjeitä Paulille toisen maailmansodan pyörteisiin.

Elsbeth Dunn on kirjeenvaihdon alkaessa nuori aviovaimo, minkä David tietää. Hän elää karulla ja syrjäisellä Skyen saarella. Hän on pitkään veden saartamana, koska hän pelkää vettä niin paljon, ettei hän uskalla astua lautalle. Kestää pitkään, ennen kuin rakastavaiset arkaillen kohtaavat. Ensin alkaa sota, joka tuo Davidin Eurooppaan. Kun Elsbeth kerran saarelta lähtee, rakkaus saa vahvistuksensa. On luonnollista, että 1910-luvulla nuori nainen palaa kotiinsa, vaikka ei voi miestään rakastaa. Elsbethin kalastaja-aviomies selviää sodasta mutta kuolee pian sodan jälkeen satunnaiseen kurkkutulehdukseen.

Kun Elsbeth on sen verran vapaa kuin noina aikoina yksin pienen tyttärensä ja vanhempiensa kanssa elävä nuori nainen voi olla, Davidin kirjeet loppuvat. Koska viimeiset kirjeet ovat tulleet saksalaisten sotavankileiriltä, on helppo ajatella, ettei kirjeitä enää kannata odottaakaan. Edinburgiin asettunut Elsbeth odottaa kuitenkin uskollisesti Davidia katedraalissa yhdeksänätuhantena päivänä aina vuoteen 1940 saakka.

Tarvitaan lukuisa joukko sattumia, erehdyksiä ja väärinkäsityksiä, ennen kuin romanttinen rakkaus päätyy onnelliseen loppuun. Kohtalokasta juonen käänteille on, että David tapaa Elsbethin aviomiehen kummankin ollessa saksalaisten sotavankina.

Tärkein asioita liikkeelle paneva voima on Elsbethin jo aikuistunut tytär. Margaret elää omaa rakkaustarinaansa, kirjoittaa kirjeitään ja haluaa selvittää niin äitinsä kuin omankin taustansa. Tässä vaiheessa mukaan liittyy myös Elsbethin muu perhe, jossa rakkaus amerikkalaiseen on rikkonut siltoja. Margaret on varsinainen ihmissuhteiden kultasormi, joka luo uuden yhteyden mummiinsa jo haaltuneen tilalle sekä tuo enonsa takaisin perheen yhteyteen. Ennen tätä tarvitaan paljon kirjeitä.

Romanttisen tarinan lukija uskoo onnelliseen loppuun, mutta Brockmole onnistuu pitämään jännitteen yllä loppuun saakka. Samoin hän onnistuu yllättämään viime vaiheen käänteillä. Lyyrinen ja nostalginen sävy sopii hyvin kirjeromaaniin. Tusinatarina Kirjeitä saarelta ei ole.

Brockmole on onnistunut hyvin luomaan kirjeisiin hienovaraisen intiimiyden sortumatta kirjoittamaan nyyhkytarinaa. Hän kirjoittaa pätevää ajankuvaa, johon kuuluvat ankarat tavat, moraali ja velvollisuudentunto. Hän tavoittaa hienosti sota-ajan epävarmuuden ja sattumanvaraisuuden. David lähtee sotaan kuin poika seikkailuun, mutta sodan ankaruus ja realismi ovat nopeasti käsillä. Margaretin ihastuksen Paulin suhde sotaan on jo vakavampi. Silti Margaret ihmettelee, miksi äiti varoittaa rakastumasta sotaan lähtevään mieheen. Syyn hän saa sinnikkäällä tahdollaan selville.

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta (Letters from Skye). Suom. Marja Helanen. Bazar 2015. 330 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *