Juonihamlet 3 näytös

RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (27.7.2014)

Hamlet1aKatsojan ei tule olla liian varma mistään. Tässä kirjoitussarjassa käsittelen uutta Hamlet -käännöstä ja katselen youtubesta Royal Shakespeare Companyn esitystä vuodelta 2010.  Huomion kohteena on se, kuinka Hamletissa ohjaillaan katsojan odotuksia. Sarja on omistettu kirjoittajille.

Kolmannen näytöksen alussa Hamlet on jo keskeinen juonen rakentaja, hänen mielentilansa on se, mistä muut puhuvat ja minkä mukaan he toimivat. Hamlet rakentaa rakkaustarinaa Ofelian suuntaan, samalla hän vahvistaa vehkeilyjuonnetta esiintymällä hulluna saadakseen asioita selville. Ennen kaikkea Hamlet kehittelee kuitenkin perhetragediaa: kostoa, ja näin hän edistää myös omaa epäonnistumistaan.

”Prinssi on melankolisen ihmisen paradigma. Mikään ei tuo esiin ihmisen haurautta paremmin, kuin että myös prinssi on alttiina sille” (Walter Benjamin, 142)

Hamlet ei ole pelkkä prinssi, vaan myös nero ja rakastunut nuorimies. Jos Hamlet murhaisi pahan kuninkaan ja pelastaisi valtakunnan, hän olisi sankari. Mutta tämä tarinalinja keskeytetään ja Hamlet joutuu tekemisiin äitinsä kanssa. Ennen kuin masennus – voimaton viha isäpuolta ja äitiä kohtaan – lamauttaa ja vie tahdon, hän toimii nerokkaan sankarin tavoin.

Kolmannessa näytöksessä Hamlet toimii suvereenisti. Näytöksen alusta alkaen kaikki huomio keskittyy Hamletin sisäiseen maailmaan, niin tapahtuu jo ennen hänen näyttämölle tuloaan, koska kaikki puhuvat Hamletista.

Katsoja johdatetaan Hamlet-keskeisiin kysymyksiin kuninkaan saaman raportin myötä: sen  mukaan prinssi on depressiivinen. Tämän jälkeen Polonius omahyväisesti ilmoittaakin, että ei toki, Hamlet on hullu rakkaudesta hänen tyttäreeseensä.

Näytös 3 – kohtaus 1
(Videosta puuttuu 1 kohtauksen toinen puoli eli Hamletin yksinpuhelu ja Ofelian kohtaaminen)
Keskustelussa Ofelian kanssa kulminoituu rakkauden ja juonittelun ristiriita; Polonius ja kuningas kuuntelevat salaa keskustelua.

Turhaan ei sanota, että Shakespeare on ajoituksen mestari. Tässä vaiheessa kuningas lausuu paljastavan repliikin yksin ollessaan. Siinä hän paljastaa katsojalle kuinka syyllisyys murhaan vaivaa häntä. Vaikka kuninkaan lähes kaikki repliikit ovat vedenpitäviä, tämä lyhyt ja vain katsojille osoitettu huokaus rikkoo peittelyn pinnan:

Huoran poski,
joka koristellaan väreillä, ei ole ehostavaan
maaliin verrattuna rumempi kuin minun tekoni,
kun ajattelen miten sitä ajatuksissani kaunistelen.” (III,1 rr 15-18)

On olennaista että katsoja saa tämän tiedon ennen Hamletin järjestämää testiä, jossa kuninkaallisille esitetään näytelmä. On myös olennaista, että välittömästi tämän jälkeen tulee Hamletin kuuluisa olla vai ei-monologi. Näin katsoja, sen lisäksi että tietää kuka on roisto, saa myös tietää millainen sisäinen maailma on sankarilla, jonka pitäisi kyetä palauttamaan oikeus valtakuntaan, mutta joka onkin itsemurha –aikeiden vallassa:

”Olla vai ei? Siitä on nyt kyse. Onko ylevämpää
kärsiä vain sisimmässään
julma onnen sinkoamat ammukset ja nuolet
vai nousta taistelemaan vaikeuksiensa
tulvaa vastaan ja voittaa ne?
Kuolla, nukahtaa ja siinä kaikki? – (III i, 61-66)

Kohta tämän jälkeen roosamuotoisessa puheessa Hamlet kuvaa itsensä ja tilanteensa Ofelialle:

”…Minä itse olen kohtalaisen hyveellinen, mutta silti voisin syyttää itseäni sellaisista asioista, että parempi olisi ollut, jos äitini ei olisi minua synnyttänyt: olen ylpeä, kostonhimoinen, kunnianhimoinen, minulla on pahoja tekoja mielessä enemmän kuin aikeita toteuttaa ne, mielikuvitusta niiden suunnittelemiseen tai aikaa panna ne toimeen. ” (III,i 137-143)

Monologissaan Hamlet oli myös valittanut ”turhan rakkauden tuskaa”, Hamlet ei voi uskoa rakkauteen nähdessään puhtaan äitinsä suostuneen likaiseen liittoon. Ehkäpä tästä pettymyksestä Ofelia saa osansa. Kun Ofelia puhuttelee Hamletia, hänen repliikkiensä myötä paljastuu seikkoja hänen ja Hamletin suhteen varhaisemmista vaiheista. Se oli rakkaustarina, jossa viaton puhdasmielinen neito ja jalo prinssi kohtasivat, nyt on jäljellä vain nostalgia sen suhteen.

Draaman elementit valitaan tarinan maailmasta, niin että Tanskan hovi missä Hamlet –draama tapahtuu on paljon laajempi, kuin mitä esityksessä tulee suoraan ilmi. Juonen muodostaminen on valikointia sekä fokusointia. Juoneen valikoituu vain vähäinen osa siitä mitä draaman maailmaan kuuluu. Ofelian maailmassa rakkaustarina on siis laajempi, kuin mitä draamassa tulee esille. Siksi jokainen valinta on olennainen. Tässä katsojan odotuksia ohjaillaan ennen kaikkea rakkausgenren mukaan tehtyjen fokusointien avulla. Katsojalle rakkaustarina näytetään tässä kohtauksessa nostalgiana ja mahdollisuutena, joka on sulkeutumassa. ’

Katsojassa herätettyä nostalgiaa vastaan sotii Hamletin katkera, naisvihaa uhkuva tilitys. Selvästikin tämän tilityksen lähtökohtana on pettymys äitiin, eikä Ofeliaan. Hamlet haluaisi lähettää Ofelian luostariin suoraan naissuvun seksuaaliselta heikkoudelta. Vain katkeran puheensa lopuksi Hamlet toteaa nähneensä nuo heikkouden merkit myös Ofeliassa – tämä on selvästikin käyttänyt meikkiä.

Kolmannessa näytöksessä on siis keskeistä, että sankari hallitsee näytelmän kulkua. Tämä merkitsee sitä, että teoksen maailmasta esille tuotavat seikat ovat päähenkilön kontrollissa. Ne ovat hänen havaintojensa ja luovan valikoinnin mukaisia. Hamlet hallitsee hetken aikaa onnistuneesti koko draamaa. Hän esittää hullua ja toimii samalla erittäin viisaasti. Hän johtaa tapahtumia kuin sankari: hän järjestää näytelmäesityksen jossa kuningas murhataan, ja isäpuolen reaktiot vahvistavat hänen epäilynsä.

Hamlet kuvaa näytelmää III2
Näytös 3 – kohtaus 2
Hovissa esitettävä näytelmä tarjoaa myös katsojalle koomista nautintoa kostodraaman keskellä. Katsojaa yllätetään myös sillä, kuinka rakastettavasti Hamlet ottaa Ofelian seuralaisekseen. Pian sen jälkeen, kun heidän välilleen näytti tulleen välirikko. Näin siis odotukset, joita katsojalla on, vaihtelevat.

Esitys päättyy kaaokseen, kuningas on poissa tolaltaan ja poistuu, Hamlet riemuitsee ja hänen sankarin roolinsa vahvenee. Siksi onkin yllätys, kuinka pian kuningas pysyy ottamaan tilanteen haltuunsa ja osoittamaan että mieleltään seonnut Hamlet haittaa jo hovin rauhaa. Hänet on lähetettävä pois. Samalla Hamletia Englantiin saattavat Rosengranz ja Guildernstern saavat suljetun kirjeen joka avataan perillä, siinä on tappokäsky.
Näytös 3 – kohtaus 3

Katsoja on odottanut kuninkaan ja Hamletin yhteenottoa koko draaman ajan ja kolmannen kohtauksen lopussa se tapahtuu. Hetki sitten kylmän laskelmoivana näyttäytynyt kuningas on hetken aikaa yksin ja hirvittävien tunnontuskien vallassa. Näytelmä oli palauttanut hänen mieleensä veljen murhaamiseen liittyvän syyllisyyden, ja tästä hän puhuu monologissaan. Näin katsoja saa tietää mitä murhaaja ajattelee, ja kuningas onkin ainoa hahmo jonka sisäistä maailmaa Shakespeare paljastaa.

HamlIskeeKunkkuaEsimerkiksi äiti-kuningattaren sisäinen maailma pysyy suljettuna, ja se paljastuu vain epäsuorasti kolmannen näytöksen lopuksi. Tuossa kohtauksessa katsoja saakin sitten kunnon äiti poika –keskustelun, kun Hamlet ja kuningatar selvittelevät välejään.

Näytös 3, kohtaus 4

”Hamlet, olet pahoin loukannut isääsi”
”Äiti, te loukkasitte pahoin minun isääni.”

Hamlet hallitsee sanailua äitinsä kanssa, tämä yrittää vedota kunnioitukseen ja kuningattaren asemaan, mutta Hamletin kiihtyessä hän pelkää jo henkensä puolesta, ja huutaa apua.
Piilossa pysyttelevä Polonius huutaa vartijoita apuun ja Hamlet surmaa hänet empimättä. Äidin ja pojan välinen selvittely jatkuu ruumiin lojuessa lattialla. Shakespeare ei siis päätä näytöstä tähän, vaikka se olisi luonteva ratkaisu ja vaikka seuraava näytös alkaa Poloniuksen kuolemaan liittyvän kriisin käsittelyllä. Kohtaus jatkuu, koska Hamlet haluaa ehdottomasti jatkaa vielä:

– Lakatkaa jo vääntelemästä käsiänne. Vaiti,
Istukaa niin minä väännän teidän sydäntänne”

Hamlet Äiti

Asia, mistä Hamlet haluaa ehdottomasti jatkaa on hänen ihaillun isänsä ja kavalan isäpuolen vertailu. Näin perhedraama on kiivaimmillaan, enemmän kuin kostosta kyse onkin siitä, miten paljon huonompi äidin uusi puoliso on Hamletin isään verrattuna. Kun Hamlet alkaa kuvailemaan miten iljettävä uuden parin rakastelu onkaan, äiti sortuu ja valittaa.

Perheasetelma ikään kuin täydentyy, kun tällä hetkellä isän haamu ilmestyy puolustamaan äitiä todeten, että tämä on jo tajunnut virheensä. Hamlet poistuu sen jälkeen kun on kolmeen otteeseen kieltänyt äitiä enää makaamasta sen miehen kanssa.

Lopuksi herätetään kysymys mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan, kuningatar kertoo surmatyöstä ja toteaa Hamletin olevan niin hullu että on toisille vaarallinen.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *