“Seuraavana päivänä ei kukaan kuollut” alkaa tarina. “Verta kuitenkin vuoti, eikä niinkään vähän. Hätääntyneet, tyrmistyneet, järkyttyneet ja vain vaivoin pahoinvointiaan hillitsevät palomiehet kaivoivat romuröykkiöstä esiin surkeita ihmisruumiita, joiden olisi pitänyt johdonmukaisen törmäysmatematiikan mukaan olla niin kuolleita kui olla voi, mutta saamiensa haavojen ja vammojensa vakavuudesta huolimatta nämä pystyivät hengissä ja sen tähden kiidätettiin ambulanssien vihlovasti ulistessa sairaaloihin.”
Hieno lause, johdonmukainen ja kokonaisen tapahtumien sarjan kattava; lahse alkaa verenvuodosta ja päätyy sairaalaan.
Erkki Kirjalainen on sen kirjoittanut, hänen suomalaiseksi muunnetut lauseensa elävät ikuisesti Jose Saramagon romaaneissa. Eräs parhaista kääntäjistämme kuoli hieman ennen jouluaattoa 2008. Täsmälleen kymmenen päivää ennen vuodenvaihdetta. Oikukas kuolema ei jäänyt viimeiseksi Kirjalaisen käännökseksi, ikään kuin kaikuna hänen käännöksiään ilmestyi myös 2009.
On kummallinen sattuma, että Saramagon romaani romaani alkaa siitä, että vuodenvaihteen jälkeen kukaan ei kuole. Ja tällaisessa tilassa eletään monta kuukautta. Sitten naisen hahmoinen kuolema lopettaa taukonsa yhtä äkkiä kuin oli aloittanutkin.
Tällainen on tietysti mahdollista vain kirjallisuudessa, ja vain lauseelle, joka pysyy elävänä pitkät ajat jossain erikoislaatuisessa romaanissa.