Yritin oikaista ryhtiäni, kun kävelin lumista tietä. Silloin, kun askel narskahtaa pakkaslumessa, se myös pitää. Liitin ryhtikävelyyni metaforisia assosiaatioita, joita en kehtaa sanoa tässä. Olennaisempaa oli, että huomasin katsella koivujen latvoja, sinnehän ne pikkulinnut olivat nousseet.
Verkkoproosan lukupiiri alkoi pari viikkoa sitten. Käymme läpi väitöskirjaani. Samalla joudun testaamaan ja päivittämään verkkokirjoittamisen teoriaa. Olemme keskustelleet “Kielen itsensä luovuudesta”. Tarkoituksena oli päästä pelkkää itseilmaisua luovemmalle alueelle, kielen ja kirjoittajan yhteispeliin.
Metaforinen kirjoittaminen on eräs tapa. Se eroaa prosessikirjoittamisesta, tuosta asiakirjoittamisen synnyttämästä menetelmästä, joka ei pääse irti lähtökohdastaan. Kun kirjoittaja kokoaa ajatuksiaan, eikä kieltä, hän laatii mind mappiaan. Kun hän kirjoittaa ideoitaan puhtaiksi, pukee asioita sanoiksi ja iskeviksi ilmaisuiksi, hänellä on aina ensin asia ja vasta sitten ilmaisu.
Metaforinen assosiointi toimii enemmän kielen johdattamana. Se on kieleen heittäytymistä. Siinä missä mind mapin tuottamat metaforat ovat yksittäisiä kielikuvia, siinä kielikeskeinen kirjoittaminen avautuu laajempaan tilaan kuin yksittäisten kielikuvien keräilyyn.
Tämä oli Verkkoproosa -lukupiirissäkin juttu jota puitiin. Mitä muuta metaforisuus on, kuin kielikuvien valmistamista?
Ekaksi tulee mieleen vapaa assosiointi, sattumanvaraiset ja surrealistiset rinnastukset. Sattumanvaraisuus tekee hyvää varsinkin mind mappiinsa jääneelle kirjoittajalle, mutta metaforisuus on muutakin.
Assosioiva metafora on vain yksi metaforinen strategia. Toinen, mihin Verkkoproosassa viitataan on kontrolloidumpi havaintojen tekeminen. Se on strategia, jossa on osuvan vertauksen piirteitä. Assosioinnin sijaan oivallus tekee metaforasta osuvan. On aika kiinnostavaa että assosioiva metafora vallitsee lyriikassa, kun taas perinteinen vertauskuva esiintyy proosassa, tosin tuoreiden havaintojen muodossa.
Kolmas, on täysin erilainen prosessi kuin mitä prosessikirjoittaminen tuntee, on laajennettu metafora. Se on muoto, jossa metaforisen strategian luova energia purkautuu parhaiten. Oivallus ja assosiaatio yhdessä. Kirjoitettaessa laajentuva metafora – on kirjoittamisen myötä purkautuva oivallus ja siitä käsin laajeneva teksti.
Esimerkiksi jos antautuisin kirjoittamaan siitä, mitä narskuvalla lumella harrastamani ryhtikävelyn ydinlauseke tuo esiin, tuloksena voisi olla vaikka kirja. Joskus kirja on lauseen laajentuma, useammin nykyään lause laajenee kuitenkin blogipostaukseksi.
Eräs Verkkoproosan saama kritiikki kohdistui siihen, että metonyminen luovuus jää käsittelemättä, ja puhutaan vain metaforisuudesta. Semiootikothan sanovat, että kielessä vaikuttaa sekä metaforinen että metonyminen voima. Tapa puhua yksityiskohdista siten, että ne ilmaisevat laajempia konteksteja on metonymistä. Realismi on metonymistä, ja ehkä siksi se on jäänyt vähemmälle.
Metonymisyyteen olisi syytä palata kyllä. Joskus kannattaa assosioinnin ja oivalluksen sijaan oikaista selkä ja katsoa mitä siitä seuraa. Ryhtikävelyllä ja puiden latvojen katselulla on aivan johdonmukainen yhteytensä.
Oikaisin selälleni, voisi olla tähän sopivampi kuva.