Tarusta todeksi – RIITTA VAISMAA (22.8.2019)
Elävätkö tarut toisintoineen vuosituhansia siksi, että ne tulevat todeksi? Orhan Pamukin Punatukkainen nainen saa teemansa ja voimansa antiikin Oidipuksen tarusta ja persialaisen Kuninkaiden kirjan Rostamista ja Sohrabista kertovasta tarusta. Kyse on isistä ja pojista, vähän äideistäkin. Tappaako isä poikansa vai poika isänsä? Naiko poika äitinsä?
Punatukkainen nainen alkaa pojan verkkaisena ja rauhallisena kehityskertomuksena. Cemin isä on apteekkari ja vasemmistolainen toisinajattelija, jonka Turkin viranomaiset aika ajoin pidättävät ja joka joutuu kidutuksen kohteeksi. Isä ei katoa Cemin ja äidin elämästä vain joutuessaan vankilaan vaan myös lähtiessään toisten naisten matkaan. Poika on vielä lapsi, kun isä jättää perheensä lopullisesti. Isättömyys ja isän kaipuu ovat uusimman ja kiehtovan Pamuk-suomennoksen punaisena lankana.
Äidin ja pojan elämä on taloudellisesti niukkaa. Poika käy koulunsa ohella töissä jo varsin nuorena. Kun hän on 16-vuotias lukiolainen, hän pestautuu kaivonkaivajamestari Mahmutin apulaiseksi saadakseen rahat yliopiston valmennuskurssille. 1980-luvun Turkissa kaivoja ja vettä etsitään hitaasti käsin kaivamalla sentti sentiltä edeten ja mestarin tietämykseen uskoen. Mestari ja Cem asuvat teltassa kaivannon vieressä ja elävät hyvin vaatimattomasti. Vaikka he käyvät iltaisin läheisessä pikkukaupungissa Öngörenissä, aikaa keskusteluille ja tarinoille jää runsaasti. Samoin äärettömän tähtitaivaan ihmettelylle. Mestarista tulee Cemille isän korvike.
Öngörenissä käydessään Cem näkee kadulla punatukkaisen naisen, johon hänen katseensa nauliutuu ilta illan jälkeen. Cem rakastuu naiseen vain muutaman silmäyksen perusteella ja alkaa jäljittää tätä. Hän saa selville, että nainen kuuluu kiertävään teatteriseurueeseen. Nainen esittää erilaisten hupailujen päätteeksi traagisen kohtauksen kuollutta poikaansa itkevästä äidistä.
Nainen huomaa pojan kiinnostuksen ja ottaa tämän eräänä iltana asunnolleen. Ensirakkaus ja ensimmäinen seksuaalinen kokemus osoittautuvat kohtalokkaiksi.
Tasangolta ei mestarin ja Cemin uurastuksesta huolimatta tunnu löytyvän vettä. Mestari uskoo kuitenkin hankkeeseensa. Hän ei koskaan ole kaivanut turhaan. Cemin kärsivällisyys ei tahdo enää riittää. Kun sattuu onnettomuus, jonka merkitystä ja tulosta poika ei osaa arvioida, tämä pakenee paikalta. Hän tuntee syyllisyyttä vuosikymmenet. Teinipojan mielen myllerrystä lisää myös kohtaaminen punatukkaisen naisen kanssa. Myös se säilyy mielessä kymmeniä vuosia.
Romaanin toinen osa tapahtuu nykyajassa. Cemin haaveena oli tulla kirjailijaksi, mutta hän on valmistunut kuitenkin geologiksi. Hän menestyy työpaikoissaan ja aivan erinomaisesti perustettuaan oman rakennusalan yrityksen. Kasvava Istanbul tarvitsee rakentajia.
Cem avioituu, ja pian he johtavat vaimon kanssa yhdessä alati kasvavaa yritystä. Avioliitto on harmoninen, vaikkakin sitä varjostaa lapsen puute. Cem on ollut lähes isätön, eikä hänestä lukuisista yrityksistä ja kalliista hoidoista huolimatta tule isää. Paitsi yhteinen suru lapsettomuudesta ja yhteinen yritys pariskuntaa yhdistää myös kiihkeä harrastus ikimuistoisiin taruihin, erityisesti Oidipukseen sekä taruun Rostamista ja Sohrabista.
Istanbulin asukasluku kohoaa romaanin kuvaamana aikana viidestä miljoonasta viiteentoista miljoonaan, ja kaupunki laajenee ympäröivälle maaseudulle. Cemin yritys on saamassa suuria tilauksia Cemin nuoruuden tärkeästä Öngörenistä. Cemin suhde paikkaan on tosin nostalginen ja pelokaskin: Hän ei haluaisi Öngörenistä tulevan samanlainen betoniviidakko kuin monesta muusta pikkukaupungista. Samaan aikaan kun hän suree valosaasteeseen hukkuvaa tähtitaivasta, hän pelkää menneisyytensä kohtaamista.
Punatukkaisen naisen alkupuoli ja Cemin kasvuvuodet on kerronnaltaan verkkaista. Toisessakaan osassa, Cemin yrittäjän elämässä, ei ole suurta dramatiikkaa vaan jopa hienoista toistoa tai tyhjäkäyntiä. Mitä lähemmäs uutta rakennuskohdetta Öngöreniä Cem jo eläkeikää lähestyvänä yrittäjänä tulee, sitä enemmän Pamuk lataa mukaan jännitystä. Uhan tunne ensin hiipii, ja lopulta kirjailija kiihdyttää romaanin upeaan loppunousuun.
Lopussa kerronnan keskipisteeksi nousee punatukkainen nainen. Hänen Pamuk antaa vetää upeasti narut yhteen. Punatukkaisen naisen kertomat asiat saavat aikaan kiihtyvän ja täynnä uhkaa etenevän loppuratkaisun. Cem saa kuulla paljon tietoja, joista hänellä ei ole ollut aavistustakaan. Cem saa tietää mestari Mahmutin kohtalon, ja ennen kaikkea hän saa tietää monien muiden kohtaloihin vaikuttavia asioita, etenkin isien ja poikien.
Toistuvatko tarujen rajut tapahtumat vielä 2000-luvulla? Kuka kuolee, kuka tappaa ja kenet?
Tuula Kojon suomennos onnistuu taas erinomaisesti. Herkkävireinen ilmaisu elää hienosti tapahtumien rytmissä.
Orhan Pamuk: Punatukkainen nainen (Kirmizi Saşli Kadin). Suom. Tuula Kojo. Tammi 2019. 322 s.
Riitta Vaismaa on kirjallisuuskriitikko