RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (2.4.2010) Naamioituva journalisti Günter Wallraff on todellinen piilokamera, tai enenmmän kuin piilokamera, hän on tositeevee. Jos köyhyydestä kirjoittava muuttuu kohteekseen, hän kirjioittaa “wallraflaavasti”.
Hän on naamioitunut turkkilaiseksi siirtotyöläiseksi ja raportoinut kohtelusta. Hän on ujuttautunut potilaaksi mielisairaalaan raportoiden kohtelusta, Hän on naamioitunut jopa toimittajaksi omaan sanomalehteensä, työskennellen väärällä nimellä neljä kuukautta.
Talvella 2009 Wallraff on elänyt asunnottomien keskuudessa Kölnin, Hampurin, Münchenin ja Hannoverin tienoilla joulukuusta helmikuuhun. “En kestäisi sitä toistamiseen” sanoi Wallraff, kuluneen talven kylmin yö Kölnissä oli -20 ja hän kärvisteli ulkona. Monet hakeutuivat makuupusseineen tuuletuslaitteiden luo.
Hän tapasi kotoaan karanneen nuoren kaverin, tämä harhaili kolmatta päivää ja hytisi kolmatta talviyötä ulkosalla. Wallraff kutsui poliisit apuun, mutta koska nuorukainen ei sanonut henkilöllisyyttään poliisit ajoivat pois. Kaveri jäi Wallraffin huolehdittavaksi.
“Uskomatonta, kuinka ihmisiin voidaan suhtautua näin”, sanoo Wallraff, kaikkein surkeimmille ei sosiaaliavusta ole tukea – sen byrokratia kääntää sen esteeksi. Kölnissä Johannesheimin asunnottomien talosta saa yösijan vain viideksi yöksi kuukaudessa. Sit a’dieu – herran haltuun!Keille katetut kaupunkitilat kuuluvat? Kulutustavaralla on lämmintä ja leppoisaa…