Mark Helprin: Talvinen tarina, suom. Eeva Siikarla, Tammen keltainen kirjasto 1985
Innostus Talvista tarinaa kohtaan on Illuusioita -blogissa niin vahva. että kirjoittaja palasi teokseen parin talven jälkeen uudestaan.
Illuusioita esitteli Mark Helprinin romaanijärkäleen:
” Suurin osa kirjasta tuntuu tapahtuvan talvisessa New Yorkissa tai sitten toisessa ulottuvuudessa sijaitsevassa kylässä, jossa myös on aina talvi. En tiedä ketään kirjailijaa, joka saisi talven kuulostamaan niin kauniilta. Ylipäätään Helprin käyttää paljon metaforia ja adjektiiveja, joilla hän saa lukijan vangikseen. Hänen kuvaamansa tapahtumat ja ihmiset ovat ihmeellisyydessään melkein fantasiahenkilöitä, mutta samalla kuitenkin lihaa ja verta, oikeita ihmisiä. He ovat erikoisia, mutta voisivat olla ketä tahansa. Siinä on se, mikä minuun kolahti Talvisessa tarinassa: se on fantasiakirja, ilman muuta, mutta jotenkin tuntui koko ajan, että kyse on vain näkökulmasta. Voisin siis nähdä Talvisen tarinan kaltaisen maailman, jos vain avaisin silmäni ja katsoisin ympäristöäni vähän eri tavalla. ”
Talvinen tarina alkaa 1800 -luvun lopulta, hyppää kesken kaiken vuoteen 2000. Teos koostuu sarjasta vahvoja elämänkohtaloita, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Keskushenkilönä Peter Lake, orpo, veijari, rakastaja, idealisti sekä ensiluokkainen mekaanikko.
1800-luku huipentuukin koneiden valtaan tuloon, kun koneet kruunasivat itsensä savulla ja höyryllä, muuttivat kaupungin koneeksi, ja miljoona työläiset avustivat pitkät työpäivä niiden synnytyksessä.
Mutta Peter Lake saa tuntea myös toisen maailman, Coheeries -järvet ja seutujen kummalliset asukkaat. Tuo lumen saartama toinen maailma on niin kaukana että vain harva sinne löytää. Mutta teoksessa on niin paljon muutakin, että kokonaiskatsauksen tekeminen onkin vaikeaa.