RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (23.6.2011)
Tarinan mukaan juhannuksena ihminen voi yhtyä luontoon, siis todella yhtyä kasvikuntaan. Todistus tästä löytyy Olga Tokarzchukin romaanista Alku ja muut ajat. Tosin Tähkä on nainen joka ei koskaan erottautunutkaan luonnosta:
“Tähkän mökin eteen kasvoi väinönputki. Tähkä seurasi sitä siitä hetkestä lähtien, kun se työnsi maasta paksun, vahvan ja mehevän versonsa. Hän katseli kuinka se avasi suuret lehtensä. Se kasvoi koko kesän, päivästä toiseen, tunnista toiseen, kunnes se ulottui mökin kattoon asti ja avasi sen ylle muhkean sarjakukintonsa.
— No mitäs nyt, kavaljeeri? sanoi Tähkä sille ivallisesti.
— Niin olet tunkenut itseäsi ylöspäin ja taivaita tavoitellut, että siemenesi joutuvat nyt itämään katto-oljilla eivätkä pääse maahan.
Väinonputki oli kaksi metriä korkea ja sen lehdet olivat niin suuret, että ne peittivät alleen jääneiltä kasveilta auringon. Loppukesästä ei yksikään toinen kasvi kyennyt enää kasvamaan sen lähellä. Mikkelinpäivanä se puhkesi kukkaan, ja kitkeränmakea tuoksu täytti kuumat yöt niin ettei Tähkä saanut unta. Kasvin vahva, suonikas varsi erottui terävästi hopeista kuutamotaivasta vasten. Välillä tuulenvire kahisutti kukintoja, ja niistä putoili pieniä, lakastuneita kukkia. Kahinan kuullessaan Tähkä kohottautui kyynärpäänsä varaan ja kuulosteli kuinka kasvi eli. Koko huone oli täynnä viettelevää tuoksua.”
Romaanin Tähkä oli saanut nimensä siitä, että hän oli orpolapsi joka nälkävuonna säilyi hengissä talven yli syömällä pellolta tähkiä. Ehkä hän on Tokarzchukin versio Demeter -myytistä, leivän jumalattaresta. Demeter antoi ihmisille ensimmäisen ruuan varastoimisen taidon, eli leivän, niin että sitten kun tulee aika jolloin luonto on talvikuollut, ihminen selviää leivän avulla. Ehkä tästä johtuu että Tähkällä on niin intiimi suhde kasvikuntaan, ja väinönputki onkin nuorukainen:
“Kun Tähkä lopulta nukahti, hänen edessään seisoi vaaleahiuksinen nuorukainen. Nuorukainen oli pitkä ja roteva. Hänen hartiansa ja reitensä olivat kuin kiillotettua puuta. Kuun kajo valaisi hänet.
— Olen katsellut sinua ikkunasta, nuorukainen sanoi.
— Tiedän. Tuoksusi hullaannuttaa aistini.
Nuorukainen käveli huoneen keskelle ja ojensi molemmat kätensä Tähkää kohti. Tähkä meni niiden väliin ja painoi päänsä leveää, kovaa rintakehää vasten. Nuorukainen nosti häntä hieman niin että heidän suunsa löysivät toisensa. Puoliksi kiinni olevien silmäluomiensa raosta Tähkä näki nuorukaisen kasvot — ne olivat karkeat kuin kasvin varsi.
— Olen halunnut sinua koko kesän, Tähkä sanoi suoraan nuorukaisen suuhun, joka tuoksui karamelleilta, sokeroiduilta hedelmiltä, maalta johon sade lankeaa.
— Ja minä sinua.
He menivät makuulle lattialle ja hankasivat itseään toisiaan vasten kuin heinät.
Tähkä elää puoleksi maaperässä, hänen mökissään on maalattia, katto on sortunut ja keskellä mökkiä on kaivo. Eli mökki on kosmisessa mielessä täydellinen, vaikka onkin lähes asumiskelvoton. Samoin Tähkän halu ja seksuaalisuus kääntyy pikemminkin maan kuin ihmisen puoleen. Huorana ollessaan hänen hommansa oli ottaa sisään, ei kummempaa, paljon voimakkaampi veto oli ihmisistä pois, sillä hänen seksuaalinen luontonsa veti toisaalle, kasvien puoleen:
“Sitten vainonputki istutti Tähkän reisilleen ja juurtui häneen rytmikkäästi, aina vain syvemmälle, ja lävisti koko hänen ruumiinsa, tunkeutui hänen sisimpiin sopukoihinsa asti ja joi hänen mehuaan. Se joi hänestä aamuun asti, kunnes taivas muuttui harmaaksi ja linnut alkoivat laulaa. Silloin väinönputki värähti, sen kova ruumis kuoli, se muuttui liikkumattomaksi kuin puu. Kukat kahahtelivat ja Tähkän alastomalle, uupuneelle ruumiille putoili kuivia, pistäviä siemeniä. Sitten vaaleahiuksinen nuorukainen palasi takaisin talon eteen, ja Tähkä nyppi tuoksuvia siemeniä hiuksistaan koko päivän.”
Nämä luontoerotiikan piirteet, rönsyävine kasveineen ovat vanhaa hyvää kamaa. Vasta myöhemmin minulle tuli Demeter mieleen, kun Tähkän tytärtä tultiin kosimaan. Tähkä suostui antamaan tyttärensä vain puoliksi, eli talvet tytär on hänellä ja kesät miehellä. Tämä on se Demeter -myytin tunnetuin piirre, hän antaa tyttärensä Persefonen elävien maailmaan vain kesäksi.