Umberto Eco Prahan kalmisto

Hanna-Miia Siisiäinen OLIPA KERRAN … SALALIITTO

Sergio Leonen elokuva A Fistful of Dynamite (Once Upon a Time… the Revolution) on tutkielma sorron, väkivallan ja politiikan yhteenkietoutumisen tuhoisuudesta sekä monikasvoisuudesta, mutta myös inhimillisistä peruspaheista ja –hyveistä. Leonen elokuva tulee mieleen lukiessa Umberto Econ uusinta teosta Prahan kalmisto: siinä kuvataan kuin salaliittojen salaliittoa, ja vielä sen juonimiseksi juonittuja salaliittoja, niin paljon, että luulisi jokaisen mielessään salaliittoteorioita rakennelleen kokevan huimausta. Surullisinta tässä on se, että salaliittojen ainekset keitetään länsimaisen ihmismielen pimeistä syvyyksistä, jonka huipentumia sodat ja fasismi ovat.

Prahan kalmisto -teoksessa seurataan päähenkilön päiväkirjaa vuosina 1897-1898, ja kuvattavat ajanjaksot ovat sijoittuneet vuosille 1830-1898. Ulkopuolinen kertoja on läsnä lähinnä tarkkailijana, eikä hän tiedä, kuka päähenkilö on – eikä päähenkilö sitä itsekään tiedä: hän on joko katolilainen pappi Dalla Piccola tai kapteeni ja asiakirjojen väärentäjä Simone Simonini, tai molempia yhtä aikaa.  He molemmat ovat kirjoittaneet omilla käsialoillaan päiväkirjaan toisiaan kommentoiden. Ulkopuolinen kertoja väittää päähenkilön olevan historiallinen hahmo, niin kuin muutkin kirjan hahmot, ja lukijana alan heti arvailla, kuka hän mahtaisi olla. Se, mitä Prahan kalmisto teoksen nimessä tarkoittaa, tulee vastaan kirjan edetessä.

Päähenkilö on joka tapauksessa pikkutarkka kulinaristi – huomionarvoista sekin, mutta ennen kaikkea kiihkeä antisemitisti ja naisvihaaja, ja Jonathan Swiftin ihmisviha teoksessa Gulliverin retket tulee mieleen Prahan kalmistoa lukiessa. Cervantesin Don Quijote ja ihmisen vaarallinen hölmöys on läsnä Prahan kalmistossa myös, mutta tässä irvistää omituinen aito peto: länsimaisen ihmisen perikato sotineen, saasteineen, valheineen ja ahneuksineen. Teoksessa kuvataan eurooppalaisen poliittisen historian ominaispiirteitä historiallisten kirjailijoiden, hallitsijoiden ja filosofien sekä erilaisten salaseurojen kautta. Kuvauksen tiivis naturalistinen ote tuo mieleen myös Danten Divina Commedian osan Helvetti.

Mutta sittenkin tekisi mieleni sanoa, että Prahan kalmisto on henkilöhahmojensa ja tapahtumien karmeuden kuvauksessa absurdikin: se on satiirinen, sarkastinen ja ironinen – ja ikään kuin rivien välissä karnevalistinen. Nauru juuttuu kurkkuuni ajattelutapojen ja tapahtumien historiallisen tunnistettavuuden vuoksi, mutta absurdisuus auttaa pääsemään lohduttoman synkän ihmiskuvan ylitse. Prahan kalmistossa ihmisen koko on hyvin pieni siinä mielessä, että kukaan ei ole oikein millään tavalla sankari eikä haavoittumaton. Niin elävät kuin kuolleet tai todet tai keksityt jutut ja tarinat sopivat yhteiskunnallisen sopan keittämisen eri vaiheisiin. Päitä putoaa siellä täällä, kun räjähdysainetta pidetään kattilan alla. Teoksessa on kuitenkin myös pinnan alle upotettu ikään kuin aukkoja, missä vihan lisäksi pääsee muitakin inhimillisiä tunteita esiin – rakkautta, oikeudenmukaisuutta, pyrkimystä hyvään ja kaipuuta onneen ilman kenenkään vahingoittamista. Ne eivät vain jotenkin kirjaudu näkyvään historiaan.

Koen olevani surullisesti viisastunut Umberto Econ Prahan kalmisto –teoksen luettuani. Monta kertaa olen joutunut haukkomaan henkeäni ja katsomaan itseäni peiliin. Pidän Umberto Econ Prahan kalmisto –teosta tärkeänä fiktiivisenä miniatyyrihistoriikkina, jossa tunnistaminen nousee tärkeäksi: sen erottaminen, mikä on todellista ja kuviteltua, onko eroa faktalla ja fiktiolla, historiallisella ja keksityllä? Ja mikä vaikutus tällä kaikella edelleenkin on elämässämme? Näillä kysymyksillä teos haastaa tavallaan myös itsensä ja olemassaolonsa, sillä vaikka siinä esitetään jo tunnettuja ajattelijoita ja heidän ajatuksiaan ja käytetään suoraan historian henkilöhahmoja, niin joskus kaksi todellisuuden henkilöä on yhdistetty yhdeksi kirjan henkilöksi… ainakin kertoja niin väittää aivan teoksen lopussa.

UMBERTO ECO: PRAHAN KALMISTO (Suom. Helinä Kangas. WSOY. 2012. Alkuteos Il cimitero di Praga. RCS Libri S. P. A. – Milano. 2010.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.