Kova kuori ja pehmeä sisus RIITTA VAISMAA (11.5.2017)
Jo johdannossa Aris Fioretisin Mary-romaanin lukija saa tietää, että kirjalla ja sen päähenkilöllä ei ole onnellinen loppu. Päähenkilön uskomaton voima kantaa ja estää lukijaakaan vaipumasta toivottomuuteen, vaikka kohtalo on ankara. Päähenkilö, kutsuttakoon häntä Maryksi, vertaa itseään leppäkerttuun, jolla on kova kuori mutta joka on sisältä pehmeä. Erinomaisen osuva vertaus: julmaa kohtelua vastaan tarvitaan kova kuori, rakkauteen ja elämään pehmeä sisus.
Maryn on oivallisesti suomentanut Liisa Ryömä (1947-2017).
Maryn päähenkilö antaa kutsua itseään nimellä Mary. Sen nimen hänelle on antanut poikaystävä, rakastettu. Mary osaa olla kertomatta muutakin kuin oikean nimensä. Fioretos onnistuu kirjoittamaan kiehtovasti nimistä, nimeämisistä ja nimien puuttumisesta.
Mary kertoo Kreikasta sotilasjuntan aikaan 1970-luvun alkupuolella. Ainuttakaan paikkaa kirjailija ei tosin nimeä. Mary ei jätä paljastamatta vain nimeään. Hän ei ilmianna ketään eikä mitään, vaikka hintana on oma vapaus ja koko elämä.
Fioretos on kirjoittanut upean rakkausromaanin ja samalla puistattavan kuvauksen sotilasjuntan uskomattomista raakuuksista. Mary alkaa pakahduttavana nuoren rakkauden kuvauksena. Kun Maryn ja Dimosin rakkaus äkillisesti roihahtaa, he ovat heti pari. Entinen poikaystävä saa jäädä.
Mary on 23-vuotias arkkitehtuurin opiskelija, lopputyötä vailla valmis. Dimos on aktiivinen opiskelijoiden juntan vastaisessa toiminnassa. Hän kuuluu liikkeen sisärenkaaseen. Maryn ja Dimosin ajatusmaailmat kohtaavat. Pian myös Mary on mukana mielenosoituksissa. Pian Mary on myös raskaana ja asiasta onnellinen.
Saatuaan varmistuksen raskaudestaan Mary lähtee kadulle ja kohti yliopistoa paitsi osoittaakseen mieltään myös kertoakseen Dimosille ilouutisen. Fioretos kuvaa kauniisti opiskelijoiden innostunutta liikehdintää. Hän ymmärtää niiden toimia, joiden kuuluisi olla maan tulevaisuus, joiden ei pitäisi pelätä vääräksi kokemaansa valtaa. Mary on osana laulavaa opiskelijajoukkoa, kun hänet pidätetään.
Mary on ollut kriittinen maansa politiikkaa kohtaan jo ennen Dimosin tapaamista. Hän on muuttanut pois kotoaan, jonka arvoja hän ei voi hyväksyä. Hänen ihailunsa kohdistuu kahdeksan vuotta vanhempaan velipuoleen, jonka ratkaisu on ollut maasta lähteminen. Marylla on veljen matkalta vain yksi postikortti ja tieto, että veli haluaa mahdollisimman kauas, vaikkapa Alaskaan. Marykin haaveilee pitkän yksinäisyyden ja julman kohtelun uuvuttamana joskus vielä pääsevänsä Alaskaan. Hän saa ajatuksesta voimaa kestää julmuutta. Läheisempi päämäärä on tavoittaa Dimos ja kertoa tälle kohdussa kasvavasta uudesta elämästä, joka on ensin pieni pähkinä, kohta jo persikka.
Mary on nuori nainen, joka kykenee isoihin ratkaisuihin. Hän on lojaali liikkeelle, Dimosille, muille opiskelijatovereille. Hän ei paljasta mitään, ei edes nimeään. Mary on jo vapaana välttänyt kertomasta taustastaan. Dimos saa sentään Maryn kertomaan perheestään. Maryn isä on entinen sotilas ja äiti työskentelee turvallisuuspoliisille. Jos Mary kertoisi pidättäjilleen vanhemmistaan ja jos hän ilmiantaisi edes yhden nimen, hän pääsisi vapaaksi. Hänelle ehdotetaan aborttia, mistä hän kieltäytyy. Sen jälkeen kohtelu on yhä julmempaa.
Fioretos käyttää taitavasti ja onnistuneesti vuoroittaista kerrontaa, vaikka kertoja on koko ajan Mary. Välillä Mary kertoo hyvinkin yksityiskohtaisesti hirvittävistä kuulusteluista, pahoinpitelystä, kidutuksesta ja samalla vankien keskinäisestä solidaarisuudesta. Välillä hän taas kertoo oman elämänsä tarinan, jossa suurinta ja koskettavinta on rakkaus ja lapsen odotus. Lopussa ilmenee, että hän kirjoittaa tarinaansa vankeudessa pienille lappusille, että edes jokin merkki hänestä jäisi jäljelle.
Vuorokerronta on lukijalle helpotus. Vaikka ahdistus on käsin kosketeltavaa ja sydäntä raastavaa, Maryn positiivinen kuvaus omasta elämästään antaa koko romaanille lämpimän ja samalla kauniisti intiimin sävyn.
Maryn lukeminen on ravisteleva kokemus, niin voimakas, että heti ei tee mieli tarttua uuteen luettavaan. Fioretosin ilmaisuvoima on huikea ja kieli rikasta.
Aris Fioretos (s. 1960) on syntynyt Göteborgissa kreikkalaisen isän ja itävaltalaisen äidin lapsena. Fioretosin vuonna 1991 alkaneesta tuotannosta on suomennettu ainoastaan Mary. Fioretos on Ruotsin nykykirjallisuuden kärkinimiä. Romaanien lisäksi hän kirjoittaa esseitä sekä julkaisee kirjallisuuden historian tutkimuksia. Hän on myös kääntäjä ja aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija. Mary oli August-ehdokas vuonna 2015 ja voitti Ruotsin radion romaanipalkinnon vuonna 2016. Toivottavasti Fioretosin tuotannosta suomennetaan muutakin kuin Mar
Aris Fioretos: Mary (Mary). Suom. Liisa Ryömä. Teos. 2016. 337 s.
Riitta Vaismaa on kirjallisuuskriitikko