Riikka Ylitalo: TARINOITA JA KUOSEJA
Maria Cecilia Barbetta: Muodistamo Los Milagros, Atena 2010, Liisa Ryömä (suom.)
Maria Cecilia Barbetta syntyi vuonna 1972 Argentiinassa ja kävi siellä saksankielistä koulua. 1990-luvun puolivälissä hän muutti opiskelemaan Berliiniin. Hän on filosofian ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Barbetta kirjoitti esikoiskirjansa Muodistamo Los Milagros saksaksi. Romaani on saanut Adelbert von Chamisso Promotional –palkinnon (2009) sekä Aspekte-palkinnon (2008), joka myönnetään parhaalle saksankieliselle esikoisteokselle.
Muodistamo Los Milagros –romaanin tapahtumat sijoittuvat kuitenkin Buenos Airesiin. Tarinan keskiössä ovat tätinsä muodistamossa Los Milagrosissa työskentelevä Mariana Nalo sekä muodistamoon saapuva Analía Morán. On huomioitavaa, että nuorten naisten nimet ovat anagrammit, samoin kuin heidän poikaystäviensä.
Ennakko-oletukseni oli, että juonella olisi ollut kirjassa suurempi merkitys. Romaani koostuu enemmänkin yksittäisten hetkien kuvauksista. Hetket kylläkin liittyvät toisiinsa, ja muodostavat yhdessä tunnelmallisen kokonaisuuden. Kirjan takakannessa kirjaa kuvaillaankin ”ristipistotyöksi”, jossa jokainen pisto on tärkeä.
Romaani on myös hyvin visuaalinen, ja se on valittu Saksassa yhdeksi vuoden 2008 kauneimmista kirjoista. Jokaiseen lukuun liittyy oma ”kuosinsa”, ja nämä kuvat – muun muassa maalaukset ja valokuvat – ovat olennainen osa romaanin kokonaisuutta. Erikoisimpia kuoseja ovat esimerkiksi rakkauseliksiirin resepti sekä artikkeli hyönteisten aiheuttamista kuolemantapauksista.
Visuaalisuus on tärkeää myös itse tekstissä. Seuraava katkelma on osa Marianan ja hänen äitinsä keskustelua. Äiti on huolestunut siitä, ettei Marianan poikaystävä Gerardo halua syödä heidän perheensä kanssa:
”Takakatakataka” kuvaa ompelukoneen ääntä. Oikeanpuoleiselta palstalta nähdään, mitä radiossa puhutaan samanaikaisesti.
Mielestäni romaani on erikoinen sekoitus viihteellisen maailman kuvausta ja syvällistä tunnelmointia. Tapahtumapaikkoja ovat muodistamon lisäksi muun muassa hiussalonki sekä huvipuisto Wonderland. Myös Marianan lapsuudesta annetaan joitakin tietoja. Seuraavassa katkelmassa hän selittää mielessään opettajalleen rouva Veronallille, mitä tämä ei tunnu tietävän kuvaamistaan pyramideista.
”– – Pyramidin pohjaan on ujutettu houkutusainetta. Kun folio on avattu, syötti toimii noin kolme kuukautta ja pyramidi on hyönteisansa. – – Ikävä kyllä siellä ei ole kammioita, ei portaita, ei eteishallia eikä labyrinttikäytäviä. Sisällä ei ole kuvia seinillä eikä arvokkaita aarteita. Se mikä torakan silmin ehkä näyttää ylelliseltä loma-asunnolta, on todellisuudessa kalustamaton kuolemanselli. – – Salaisuus, jonka nämä pyramidit ovat vuosikymmeniä kätkeneet sisäänsä, on olemattomuus, peittelemätön tyhjyys, paljas kuolema… Kaikeksi onneksi, uskokaa pois.
Kaiken tämän Mariana olisi voinut tuoda julki. Sen sijaan hän vaikeni. Hänen huuliltaan ei päässyt äännähdystäkään, lukuun ottamatta syvää huokausta.” (s. 132–133.)
Kuten edelliset katkelmatkin paljastavat, Muodistamo Los Milagros käsittelee keskenään hyvin erilaisia teemoja. Romaanin tarina tai tarinat voisivat olla yhtenäisempiä, mutta toisaalta lukukokemus jää mieleen visuaalisten elementtien ja omaperäisen aiheen ansiosta. Suosittelen kirjaa niille, joita perinteiset romaanit kyllästyttävät.