Eva Sundgren (13.11.2022)
Bill Browderin toinen kirja alkaa keväällä 2018 Madridissa tapahtuneesta venäläisten masinoimasta pidätyksestä. Kohtaus on kuin salaliittojen kyllästämästä toimintatrilleristä, jonka päähenkilö ei voi luottaa kehenkään. Episodi sai kuitenkin onnellisen lopun, ilmeisesti siksi, että kirjoittaja oli tunnettu ja ehti poliisiautossa salaa raportoida tapahtuneesta Twitterissä. Hän sai nopeasti paljon huomiota ja apua vaikutusvaltaisilta henkilöiltä, kuten Iso-Britannian pääministeriltä.
Toisessa luvussa Browder kertoo, miten hänen oikeudentuntonsa heräsi vuonna 1975, kun hänen 11-vuotissyntymäpäivälahjaksi saamansa huilu ryöstettiin häneltä. Taustoitus auttaa lukijaa ymmärtämään, miten Browder on jaksanut vuosikausia setviä sekavia vyyhtejä, joista on koitunut hänelle monenlaista harmia ja vaivaa.
Browder on entinen amerikkalainen ja nykyinen britti, taloustieteilijä, entinen sijoituspankkiiri ja nykyinen ihmisoikeusaktivisti. Vuonna 1996 hän muutti Moskovaan ja perusti Hermitage-nimisen hedgerahaston. Pian hän huomasi, että Venäjällä vallitsi villin lännen meno – oligarkit ja korruptoituneet virkamiehet varastivat jatkuvasti yrityksiltä, joihin rahasto oli sijoittanut. Korruptoituneiden venäläisten paljastaminen johti tietysti epäsuosioon Venäjällä, ja marraskuussa 2005 Putin julisti Browderin uhaksi kansalliselle turvallisuudelle ja karkotti hänet maasta. Browder realisoi Hermitagen omistukset Venäjällä ja siirsi tiiminsä Lontooseen. Venäläiset viranomaiset aloittivat ajojahdin ja tekaistujen syytteiden tulvan. Koko Browderin kuvaama tapahtumaketju lukuisine henkilöineen ja käänteineen vaikuttaa uuvuttavalta, eikä sen seuraaminen ole helppoa, ainakaan rahoitusjuridiikkaan perehtymättömälle.
”Mitä enemmän asianajajamme kaivelivat, sitä pahemmilta asiat alkoivat näyttää. Yksi asianajajistamme oli Sergei Magnitski, joka sai kesäkuussa 2008 selville, että rikolliset olivat meiltä varastettujen yhtiöiden ja niiden valheellisten maksuvaatimusten avulla hakeneet 230 miljoonan dollarin verohyvitystä. Yhtiömme olivat vuonna 2006 maksaneet täsmälleen saman summan veroja sen jälkeen, kun olimme realisoineet varamme Venäjällä. Verohyvityshakemus oli hyväksytty jouluaattona 2007, ja hyvitys oli maksettu kahden päivän kuluttua. Suuri osa rahoista oli siirretty vähän tunnettuun venäläiseen pankkiin nimeltä Universal Savings Bank. Verohyvitys oli kaiken kaikkiaan Venäjän historian suurin.” (s. 30)
Tulipa edellä siteerattu selväksi tai ei, Sergei Magnitski on kirjan mieleenpainuvin ja keskeisin nimi. Koska hän oli suuri uhka mädännäiselle kleptokratialle, hänet pidätettiin. Yli vuoden kestäneen tutkintavankeuden aikana hänen terveytensä romahti surkeiden olojen ja kidutuksen seurauksena. Venäläiseen tapaan Magnitskia ei viety sairaalaan vaan eristysselliin, jossa hän kuoli 37-vuotiaana, kun kahdeksan vartijaa pieksi hänet kuoliaaksi. Magnitskin nimi on jäänyt historiaan, sillä Browderin ja hänen ryhmänsä periksiantamaton toiminta johti lopulta erityisten Magnitski-lakien hyväksymiseen kymmenissä eri maissa.
Browder kirjoittaa paikoitellen tunteikkaasti ja dramaattisesti. Hän kertoo, että hänen elämänsä ”sydäntä särkevin, traumaattisin ja järkyttävin tapahtuma” oli 17.11.2009 kello 7.45 saapunut puhelu, jossa kerrottiin Magnitskin kuolemasta. Browder tunsi syyllisyyttä tapahtuneesta ja päätti siksi keskittää jatkossa kaikki voimavaransa kiduttajien, tappajien ja kavaltajien saattamiseksi oikeudelliseen vastuuseen. Vaikka todisteita oli ”kokonainen vuori”, Venäjällä tehdyt lukuisat rikosilmoitukset johtivat ainoastaan viranomaisten käynnistämään systemaattiseen peittelyoperaatioon. Esimerkiksi Magnitskin kuolinsyy ja sairauskertomus väärennettiin ja riippumattomalla taholla tehtävästä ruumiinavauksesta kieltäydyttiin.
Tämä kirja on tavallaan yhtä masentavaa luettavaa kuin Venäjää koskevat uutiset. Mutta onneksi on myös rohkeita ihmisiä, jotka jaksavat henkensä vaarantaen taistella paremman maailman puolesta. Kirjassa on kirjoittajansa lisäksi useita tällaisia henkilöitä, joista yksi on moskovalainen Vadim Kleiner, Hermitage Fundin osakeanalyytikko sen perustamisesta lähtien. Kleiner on Browderin mukaan todellinen nero ja yksi maailman parhaista talousrikostutkijoista.
Pätevien kollegoiden lisäksi tässä suuressa roistojahdissa tarvittiin runsaasti tietoa. Venäjällä sitä kerätään kaikesta ihmisten toiminnasta ja arkistoidaan neljässä eri ministeriössä. Koska ministeriöiden työntekijät ansaitsevat vain muutaman sadan dollarin verran kuukaudessa, lähes kaikki on kaupan. Muutamalla dollarilla moskovalaisen kauppakeskuksen joistakin kojuista voi ostaa ”levykkeitä, joilla on valtion tietokantoja” (s. 44). Runsaan informaation seulominen mahdollistaa rahanpesun jäljittämisen, vaikka siinä omistajuus on häivytetty ja ketjutettu monien pankkien ja pöytälaatikkoyhtiöiden kautta.
Browderin ensimmäisen kirjan Red Notice: Kuinka minusta tuli Putinin vihollinen numero yksi (2015) aiheena on hänen uransa Venäjällä sekä Magnitskin kohtalo ja sen todistaminen. Freezing Orderin aiheena on Browderin toiminta ulkomailla – miten hän taistelee venäläisten hyökkäyksiä vastaan ja yrittää saada amerikkalaiset ja eurooppalaiset hyväksymään niin sanotut Magnitski-lait eli ihmisoikeusrikkomusten sanktiojärjestelmät.
Korruptionvastainen ristiretki on monivaiheinen ja raskas. Browderin riesana on leiriä vaihtava asianajaja, seniili tuomari, räikeä hunaja-ansa sekä Venäjän hallinnon talutusnuorassa kulkevat länsimaiset poliitikot ja virkamiehet. Venäjällä todistajia kuolee hämärissä olosuhteissa ja tapauksia peitellään. Esimerkiksi Boris Nemtsovin murhapaikalla kaikki valvontakamerat sattuivat olemaan epäkunnossa ja katu pestiin heti puhtaaksi verestä.
”Viranomaisten murhan jälkeiset toimet osoittavat, ettei heillä ollut aikomustakaan selvittää totuutta. Sen sijaan, että he olisivat etsineet oikeita johtolankoja, he tekivät ratsian Borisin asuntoon ja toimistoon ja takavarikoivat hänen arkistonsa, puhelimensa, kiintolevynsä ja kaiken hänen poliittiseen toimintaansa liittyvän. Heitä kiinnosti enemmän, ketkä olivat auttaneet häntä Putinin vastustamisessa, kuin selvittää, kuka oli tappanut hänet.” (s. 147)
Sisäministeriön kumartama mafiapomo Dmitri Kjujev keksi Browderin mukaan uuden modus operandin: tehdään murhia ja pannaan ne kuolleiden henkilöiden syyksi. Browderia ja hänen avustajiaan seurataan ja uhkaillaan, ja hän joutuu perheineen pakenemaan. Browderille on Venällä tuomittu yhteensä 18 vuotta vankileirillä, jos hänet joskus saataisiin Moskovaan. Trumpin ollessa Yhdysvaltain presidenttinä Browderin kannatti pysyä sieltä poissa.
Browderin kirja sisältää paitsi sankareita ja konnia myös takinkääntäjiä, jotka vaihtavat härskisti puolta. Kirjassa on tekstin seassa mustavalkoisia kuvia henkilöistä, paikoista ja dokumenteista, linkkiluettelo ja yli kuusisivuinen Kiitokset-osio. Koska henkilöitä on paljon ja heistä käytetään usein pelkkää etunimeä, kirjassa olisi saanut olla liitteenä aakkosellinen henkilöhakemisto, jossa kunkin rooli kerrotaan lyhyesti.
Browder on kiitollinen lukuisille auttajilleen ja iloitsee saavutetuista erävoitoista venäläistä roistohallintoa vastaan. Hän huomauttaa täysin aiheellisesti, että venäläisen kleptokratian rikokset eivät olisi mahdollisia ilman länsimaisia hännystelijöitä ja länsimaiden saamattomia hallituksia, jotka ovat haluttomia noudattamaan omia lakejaan ja arvojaan. Länsimaat ovat pitkään olleet sinisilmäisiä ja kaksinaismoralisteja suhteessaan Venäjään.
Bill Browder: Freezing Order. Tositarina rahanpesusta, salamurhista ja hengenvaarallisesta kamppailusta Vladimir Putinia vastaan. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. WSOY.
Eva Sundgren on helsinkiläinen sosiologian ja kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta
1 kommentti