Colm Tóibín (suom Kaijamari Sivill): Long Island

Colm Tóibín (suom Kaijamari Sivill): Long Island

RIITTA VAISMAA – Mahdottomat salaisuudet

Colm Tóibín palaa 15 vuoden tauon jälkeen vuonna 2009 ilmestyneeseen romaaniinsa Brooklyn ja etenkin sen päähenkilön Eilis Laceyn vaiheisiin. Jo oli aikakin. Taustatietojen mukaan kyse on Brooklyn-sarjan toisesta osasta. Ehkä siis sarjaan saadaan vielä kolmaskin teos. Ainakin Long Islandin loppu on niin monitulkintainen ja kiinnostavasti avoin, että jatkoa sopii syystäkin odottaa. Toivottavasti odotus ei kestä 15 vuotta.

Long Island on epäilemättä lukunautinto myös itsenäisenä teoksena, vaikka ei Brooklyniä tuntisikaan. Mielenkiintoa toki lisää, kun muistaa aiempia henkilöitä ja tapahtumia.

Brooklynissä Eilis Lacey lähtee Irlannista 1950-luvulla töihin USA:han. Hän ehtii tavata italianamerikkalaisen Tonyn ja solmia avioliiton, ennen kuin hän palaa Enniscortyn pikkukaupunkiin sisarensa hautajaisiin. Tuolloin hänellä on lyhyt romanssi paikallisen pubin isännän Jim Farellin kanssa. Ennen Long Islandin tapahtumia Eilis on asunut USA:ssa jo 20 vuotta. Hänellä on Tonyn kanssa perhe, kaksi teini-ikäistä lasta, ja hän kuuluu Fiorellojen laajaan sukuun. Kahden vuosikymmenen takaiset tapahtumat nousevat vahvoina mieleen, kun Eilis saapuu Enniscortyyn pariksi kuukaudeksi mm. äitinsä 80-vuotispäiväksi.

Long Islandissa on kolme päähenkilöä, ja kirjailija antaa jokaiselle tilaa kertoa asioista omasta näkökulmastaan. Kolmen kertojan malli sopii kolmiodraaman tapahtumiin mainiosti. Eilisin ja Jimin lisäksi kertojana on Nancy Sheridan, joka on aikanaan ollut Eilisin paras ystävä. Nancy on leski, menestyvän kalaperunakioskin pitäjä ja kahden jo aikuisen lapsen äiti. Nancy tuntee viiden vuoden leskeyden jälkeen itsensä yksinäiseksi. Sama tunne on tuttu myös lähikulmilla vakaasti pubiaan pyörittävälle Jimille. Ei liene ihme, että kaksi yksinyrittäjää hiljalleen löytää toisensa. Suhde pidetään kuitenkin vielä visusti salassa, mikä ei pikkukaupungissa ole aivan yksinkertaista. Tarkoitus on julkistaa kihlaus, kunhan Nancyn tyttären Mariamin häät ovat ohi. Äiti ei halua sivuuttaa omilla asioillaan tyttärensä juhlaa.

Voisi jopa sanoa, että Enniscorty on Long Islandin kolmas päähenkilö. Colm Tóibín on muissakin teoksissaan kirjoittanut Enniscortysta, joka on myös hänen oma kotiseutunsa.

Väkisinkin pikkukaupungissa Eilis tapaa Jimin, ja molemmissa herää 20 vuoden takaisia muistoja ja tunteita. Mariamin häiden loppupuolella Nancy alkaa aavistella Jimin ja Eilisin välille syttyneen muutakin kuin vanhaa kaveruutta. Hiljalleen voi nähdä muitakin merkkejä, vaikka Jimin ja Eilisin kohtaamisten on tarkoitus olla hyvin salaisia. Tóibín tavoittaa oivaltavasti sen, miten pienetkin poikkeamat totutusta arjesta antavat ajattelun aihetta kolmannelle osapuolelle. Jimin arki on vuosia sujunut hyvin samanlaisena, mutta nyt hänen aikataulussaan on muutoksia, ja hän on poissa pubistaan ilman kunnon selityksiä.

Long Island käsittelee rakkautta ja kaipuuta ja salaisuuksia. Eilisin rakkaus mieheensä ei enää ole aukotonta. Kaikki kaipaavat toista ihmistä. Eilis kaipaa myös kotiseutuaan ja Enniscortyssä uutta kotimaataan. Kaikin ajoin hän ei taida itsekään tietää, mitä hän eniten kaipaa, joka tapauksessa ainakin muutosta. Salaisuuksia on vaikea pitää pikkukaupungissa, jossa pieninkin asia leviää suusta suuhun. Näin tapahtuu myös eräänlaisena kommuunina elävässä sukuyhteisössä. Parhaiten Tóibín tavoittaa salaisuudet, jotka elävät hänen henkilöidensä puheessa tai paremminkin siinä, mitä jätetään sanomatta. Tässä Tóibínin kerronta saa ajoittain miettimään, milloin vaikeneminen on valetta, ainakin valkoista.

Eilisillä on muutakin syytä tulla Enniscortyyn kuin äidin syntymäpäivä. Hän tarvitsee etäisyyttä Long Islandiin, minne perhe on muuttanut Brooklynistä. Heillä on talo päättyvän tien pässä. Ympärillä asuu vain Fiorelloja: kolme Tobyn veljeä perheineen sekä appivanhemmat. Askeltakaan ei voi ottaa ilman, että koko suku sen tietää. Eikä se ole vaikeinta. Irlantilaisen Eilisin on hankala kestää italialaista mentaliteettia, ylenpalttista puhetta ja touhua. Eilis kaipaa yksityisyyttä. Anoppi pitää Eilisistä ja jopa ymmärtää, että tämän on ajoittain vaikea kestää suvun kaikkinaista puhetta ja puuhastelua. Anoppi hyväksyy, että Eilis ei aina osallistu yhteisille sunnuntaipäivällisille. Kun Eilisin työkin on veljesten yrityksen kirjanpito, hän ei saa Fiorelloista taukoa juuri koskaan.

Eilisin suurin syy saada välimatkaa Tonyyn ja koko Fiorellojen klaaniin on eräänä päivänä oveen koputtava irlantilaismies, jonka sanoma järisyttää Eilisin ja Tonyn suhdetta ja hyvin toimivaa avioliittoa. Eilisillä on periaatteensa ja rajansa, joden ylittämistä hän ei suvaitse. Eilis yrittää hoitaa asiaa hiljakseen, mutta Fiorellojen väki on jo kaikesta selvillä ja päättämässä asioista Eilisin pään yli. Hän näkee puoli vahingossa USA:sta Enniscortyyn saapuneen viestin ja alkaa jo kallistua Irlantiin jäämisen puolelle. Tällä välin Nancy on kutenkin saanut lisää aihetta epäilyilleen ja panee tuulemaan. Hän saa Eilisin epäilemään Jimin motiiveja.

Asiat etenevät varsin verkkaisesti. Eilisin lapset tulevat kuukaudeksi äidin perässä mumminsa syntymäpäiville. Mummiaan he eivät ole tavanneet koskaan aiemmin. Long Islandin hauskimpia kohtia ovat amerikkalaislasten ja mummin kohtaamiset. Lapset ovat aidosti kiinnostuneita äitinsä kotiseudusta ja viihtyvät mainiosti. Tytär kiinnostuu koko saaresta, poika erityisesti Enniscortyn pubeista, joihin ovet avautuvat teinillekin. Päätöksiä omasta elämästään Eilis ei voi tehdä, ennen kuin lapset ovat ensin tulleet ja ja sitten lähteneet. Vastuuntuntoisena äitinä Eilis haluaa varmistaa lasten koulunkäynnin, eikä hän Tonyakaan voi kokonaan unohtaa.

Tóibín kuvaa mestarillisesti naisten ajattelua ja etenkin tunteita. Hän saa tuntemaan myötätuntoa molempia naisia kohtaan. On vaikea päättää, kenen puolelle kolmiodraamassa asettuisi. Jim Farell näyttäytyy alkuun sympaattisena miehenä, mutta hänen toimiaan ja varsinkin toimettomuuttaan on ajan mittaan hankala hyväksyä. Hän yrittää kaksinaamaisesti pitää molemmat reitit auki ja omassa hallinnassaan. Hän pelkää jäävänsä taas yksin ja pyrkii varmistamaan, että hän saa ainakin toisen naisen. Kelvottomimmalta tuntuu, kun hän ajattelee voivansa muutaman vuoden päästä saada molemmat. Hän tekee Eilisille tulevaisuuteen liittyvän kysymyksen, johon viisas Eilis ei vastaa.

Jim haluaisi tehdä kysymyksensä toistamiseen, mutta ymmärtää, ettei edelleenkään saisi vastausta. Naiset eivät anna Jimille päätöksenteon mahdollisuutta vaan päättävät omasta elämästään ja samalla myös Jimin elämästä. Tóibín lopettaa Long Islandin taitavasti niin, että ei voi olla odottamatta seuraavaa osaa.

Colm Tóibín (s. 1955) on monipuolinen kirjailija ja kriitikko. Hän on kirjoittanut romaaneja, novelleja, näytelmiä ja esseitä. Hänen käsitelee kirjoissaan mm. ulkomailla asumista sekä identiteetin etsintää ja säilyttämistä. Hänen teoksistaan on suomennettu Brooklyn, Äitejä ja poikia, Nora Webster sekä Long Island. Kaikki teokset on suomentanut loistavasti Kaijamari Sivill.

 

Colm Tóibín: Long Island (Long Island). Suom. Kaijamari Sivill. Tammi 2024. 345 s.

Riitta Vaismaa on kirjallisuuskriitikko

admin

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Content by SpiceThemes