RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (20.12.2009) Legendaariseen Charles Dickensin Joulutarinaan liittyy eräs anekdootti. Dickens oli tunnetusti kiinnostunut köyhien lasten elämän olojen parantamisesta. Syksyllä 1843 hän seurueineen vieraili eräässä luhistumaisillaan olevassa koulussa, jossa surkeita ja epäsiistejä lapsia opetettiin. Lapset tirskuivat ja hihittelivät nähdessään Dickensin, ja tämä ajatteli sen johtuvan hänen kuuluisuudestaan. Lasten meteli kuitenkin vain kiihtyi, muu seurue vetäytyi luokkahuoneesta, mutta Dickens jäi kuin jähmettyneenä luokkaan.
Oppilaat nauroivat kippurassa, kunnes joku sanoi ”housunne herra, nehän ovat valkoiset. He eivät olleet koskaan nähdeet valkoisia herrainhousuja.
Dickens tuskin kuuli mitä hänelle sanotiin, niin kauhuissaan hän oli, tuijoti kuin aaveen nähneenä. Hän huomasi lasten ilmeistä pahuutta ja ilkeämielisyyttä mutta myös viatonta ihmettelyä.
Myöhemmin Dickens oli sanonut, että Joulutarinassa Scroogelle ilmestyvistä kummituksista toinen oli saanut syntynsä tuossa tilanteessa.