Eikö Ian McEwan muka ole huolissaan ?

Eikö Ian McEwan muka ole huolissaan ?

Niemi-Pynttäri kommentoi Miina Supisen arviota  Imagessa ja Supinen vastaa

Toi­mit­taja ja absurdisti-kirjailija Miina Supi­nen kir­jot­taa Imagessa(8/2010)  Ian McEwa­nin romaa­nista Polte, joka on satiiri ilmastonmuutoksesta:

“On vai­kea kuvi­tella, että McEwan olisi kovin huo­lis­saan ilmas­ton­muu­tok­sesta. Tai jos on, niin ei se aina­kaan Polt­teesta käy ilmi. Eko­ka­ta­strofi on vain yksi pala hänen täy­del­li­sesti som­mi­tel­lussa satiirissaan.”

Hie­man jos googlaa romaa­nin Solar–ilmes­ty­mi­sai­kaan tul­leita arvioita ja McEwa­nin haas­tat­te­luja pitäisi tie­tää, että kir­jai­lija on erit­täin huo­lis­saan ilmas­ton­muu­tok­sesta. Hän osal­lis­tuu aktii­vi­sesti sekä tie­de­mies­ten että polii­tik­ko­jen kes­kus­te­luun. Googlaa­malla löy­tyi esi­merksi New Scien­tist –leh­den artik­keli McEwa­nista ja nobel-fyysikon Stewen Wein­ber­gin vai­ku­tuk­sesta teokseen.

Kyllä Supi­nen­kin viit­taa McEwa­nin lähes tut­ki­jan työ­hön romaa­nia taus­toit­taessa, mutta sillä ei näy ole­van mer­ki­tystä.  Syynä lie­nee  se, että McEwan on kir­joit­ta­nut satii­rin, jossa pää­hen­kilö on vas­ten­mie­li­nen ja itse­käs tut­kija, jolla ei ole moraa­lia. Luu­leeko Supi­nen kir­jai­liaa itse­ään tällaiseksi ?

Onko siis niin, että jos romaa­nissa on vas­ten­mie­li­nen pää­hen­kilö, johon lukija ei voi samais­tua, niin teos on eet­ti­sesti arve­lut­tava?  Jos eko­ka­ta­stro­fin käsit­te­lyssä on satii­ri­sia ainek­sia, niin teosta — eikä itse kir­jai­li­jaa­kaan  — ei voi ottaa vakavasti ?

Näin siis pää­hen­ki­lön arvo­maa­il­maa luul­laan teok­sen arvo­maa­il­maksi, jota puo­les­taan luul­laan kir­jai­li­jan arvo­maa­il­maksi.  Kaikki nämä vir­heet yhdis­ty­vät tuossa aluksi sitee­ra­tussa lauseessa.

2 Responses to “Eikö Ian McEwan muka ole huolissaan ?”

  1. Ripsa says:
    August 26th, 2010 at 9:06 am Tuos­sapa oli­kin kiin­nos­tava huomio.

    Minä kir­joi­tin vii­meksi arvion T.C. Boy­len pak­susta opuk­sesta nimeltä The Women. Kun olen kir­joit­ta­nut kri­tiik­kiä jo yli 40 vuotta, niin huo­maan, että olen huo­maa­mat­tani liu­ku­nut fik­tion ja fak­tan välillä huolettomasti.

    Poh­din nimit­täin kir­jan aiheut­ta­maa aja­tusta, että jos Olgi­vanna, Frank Lloyd Wrigh­tin vii­mei­nen vaimo, ei oli­si­kaan ruven­nut muusaksi kuu­lui­salle ark­ki­teh­dille, vaan jat­ka­nut tans­si­jana, hän olisi saat­ta­nut olla yksi tans­sin uudis­ta­jista uudessa koti­maas­saan USA:ssa.

    Niin että höp­sistä. Sii­nä­hän oli tie­tysti T.C. Boy­len, kir­jai­li­jan aja­tus Olgi­van­nasta ja hänen mer­ki­tyk­ses­tään ame­rik­ka­lai­selle ark­ki­teh­tuu­rille. Niin että täy­tyisi minun­kin muis­taa että fak­tan ja fik­tion välillä on eroa.

    Olgi­vanna oli siis mie­les­täni vää­rän­lai­nen nai­nen siitä syystä että minusta nais­ten yhtä hyvin kuin mies­ten­kin pitää saada tehdä omaa työ­tään ja tehdä sitä niin hyvin kuin mah­dol­lista. Vuonna 2010 tun­tuu mah­dot­to­malta, että olisi ole­massa nai­sia (tai mie­hiä) jotka heit­täy­tyi­si­vät pel­käs­tään muusiksi.

    Oli­siko minun siis höy­ky­tet­tävä kir­jai­li­jaa, että hän ei raken­ta­nut halua­maani hen­ki­löä romaa­niin? Ei kai. Eikö­hän kyse ollut tii­viisti romaa­niin kuu­lu­vasta rakennelmasta.

  2. Miina Supinen says:
    September 2nd, 2010 at 11:30 pm Hei vaan, löy­sin tämän mie­len­kiin­toi­sen kes­kus­te­lun kun ego­googla­sin etsies­säni uuden kir­jani kri­tiik­kejä. Haus­kaa että Ima­gen kolumni on herät­tä­nyt aja­tuk­sia. Toi­voi­sin kui­ten­kin että luki­sit sen vaik­kapa vielä uudes­taan. Nämä väit­teet ovat jopa kal­tai­seni absurdisti-kirjailijan sil­miin hyvin absurdeja.

    Jos sivun jutusta irrot­taa kolme vir­kettä ilman asiayh­teyt­tään, mer­ki­tys voi tun­ne­tusti vää­ris­tyä pahasti.

    Ian McEwa­nin Polte ker­too (mie­les­täni) yti­mel­tään mei­dän kaik­kien ihmis­ten pik­ku­mai­suu­desta ja inhi­mil­li­sestä heik­kou­desta ja siitä, kuinka sur­ku­hu­pai­sia ja traa­gi­sia omi­nai­suuk­sia ne ovat ilmas­ton­muu­tok­sen kal­tai­sen koko ihmis­kun­taa uhkaa­van kata­stro­fin edessä. Tämä sano­taan aivan suo­raan ja sel­keästi kolumnissa.

    Pyy­täi­sin myös luke­maan vaikka sen Polt­teen­kin ennen kuin tie­dät mitä McEwan siinä kir­joit­taa. Minä­kään en voi tie­tää McEwa­nin motii­veja, enkä niitä mis­sään ole väit­tä­nyt tie­tä­väni, mutta googlai­lun lisäksi olen sen­tään luke­nut teoksen.

    On tie­tysti täy­sin mah­dol­lista, että McEwan on huo­lis­saan ilmas­ton­muu­tok­sesta — mutta, edel­leen, se ei käy mil­lään tavalla Polt­teesta ilmi. (Ja pitäi­sikö käydä? Minusta ei. Kirja on hyvä — se riit­tä­nee kir­jan ja kir­jai­li­jan arvoksi.)

    Kolum­nissa poh­di­taan eräi­den kir­jai­li­joi­den käyt­tä­miä huip­puun­sa­vi­ri­tet­tyjä taus­ta­tut­ki­mus­me­to­deita. McEwa­nista tun­ne­taan mm. sel­lai­nen seikka, että hän opis­keli huo­lel­li­sesti aivo­ki­rur­giaa Lau­an­tai –teok­sensa tar­peita var­ten. Kysy­mys kir­jai­li­jan ilmas­ton­muu­tos­kan­nasta on sama kuin olisi huo­lis­saan siitä halu­aako kir­jai­lija nyt var­masti ja vil­pit­tö­mästi tut­kia ihmi­sen aivoja ja hen­gailla todel­la­kin leikkaussaleissa.

    Uskal­lan arvella, että McEwan on teh­nyt Polt­teen ennen kaik­kea ammat­ti­kir­jai­li­jana, jonka tavoite on laa­tia mah­dol­li­sim­man onnis­tu­nut kau­no­kir­jal­li­nen teos. Polte ei ole mie­les­täni mitään pamflet­ti­kir­jal­li­suutta, joka pyr­kisi muut­ta­maan (esim) ilmas­to­po­li­tii­kan tuu­lia. Siinä ei ole minusta mitään vikaa. Otan McEwa­nin erit­täin vaka­vasti nime­no­maan kirjailijana.

    En mis­sään nimessä ole sitä mieltä että Polte on eet­ti­sesti epäi­lyt­tävä kirja. Arve­lusi siitä, että “ilmei­sesti” pidän romaa­nin pää­hen­ki­löä ja kir­joit­ta­jaa saman­mie­li­sinä ihmi­sinä on niin älytön, että se jo hie­man louk­kaa minua luki­jana ja ajat­te­le­vana ihmisenä.

    Kir­jo­jen tai muun­kaan tai­teen “eet­ti­syy­den” tar­kas­telu ei ole minusta yleensä kovin rele­vantti näkö­kulma, enkä sitä juuri har­rasta. Sillä tiellä on pian­kin vas­tassa mora­li­soin­tia ja sen­suu­ri­haa­veita. Taide avaa eri­lai­sia näkö­kul­mia maa­il­maan ja elä­mään. McEwa­nin tar­joama näkö­kulma oli vii­sas ja aja­tuk­sia herättävä.

    Lop­puun sit­ten vielä sel­lai­nen disclai­mer, että Ima­gen kolum­nien tyyli on tie­tysti melko suo­ra­vii­vai­nen ja äkki­väärä. Ymmär­rän kyllä hyvin, että yksit­täi­set lauseet saat­ta­vat sieltä pom­pata esiin ja ärsyt­tää lukijaa.

    Kun­nioit­ta­vin ter­vei­sin ja muka­vaa vii­kon­lop­pua toi­vot­taen Miina

admin

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Proudly powered by WordPress | Theme: Content by SpiceThemes