SARA SAVOLAINEN
Shibata työskentelee toimistossa, jossa suurin osa hänen kollegoistaan on miehiä. Kaikilla on omat työtehtävänsä, mutta Shibatalla on omien töiden lisäksi kaikki toimiston näkymätön työ, kuten kahvin keittäminen ja pahvinkeräyksen siistinä pitäminen. Shibata yrittää välttää kaiken tämän työn tekemistä, mutta muut odottavat häneltä niiden tekemistä. Eihän kukaan miehistä pikakahvia osaa keittää. Eräänä päivänä Shibata kyllästyy täysin tähän ja lipsauttaa ilmaan valheen: hän on raskaana eikä raskauspahoinvoinnin takia pysty millään siivoamaan tupakan hajuisia kahvikuppeja pois.
Tästä alkaa japanilaisen Emi Yagin esikoisteos Tyhjyyspäiväkirja. Suomentaja on kirjan alkuun huomautuksen nimestä: Alkuperäinen nimi Kūshin techō viittaa Japanissa raskaana oleville jaettavaan Boshi techō -kirjaseen eli ”Äidin ja lapsen päiväkirjaan”. Kūshin taas kääntyy suomeksi ”tyhjä ydin”. Jo siis kirjan nimi on nokkela sanaleikki ja Raisa Porrasmaa on suomentanut sen oivallisesti. Luvut on jaettu raskausviikkojen mukaan.
Kirja kommentoi piikikkäästi sukupuolten epätasa-arvoa Japanissa. Kaikki toimiston näkymätön työ jää Shibatalle, koska hän on nainen. Muiden avuttomuus luo kirjaan absurdin hauskoja kohtia, mutta nostaa hyvin esiin työpaikkojen todellisuuden:
”Esimieheni kantoivat enemmän huolta kahvituksen järjestämisestä kuin siitä, milloin lähdin töistä. Kuka keittäisi kahvin ja siivoaisi jäljet, kun tuli vieraita? Kenen puoleen firmassamme piti kääntyä, jos maito loppuisi kesken? Minun haluttiin laativan tarkat ohjeet tietokoneella. Miestyöntekijät neuvottelivat asiasta poissa ollessani ja päättivät, että suoraan yliopistosta yritykseemme työllistynyt nuori mies saisi kahvitarjoilun kontolleen.
’Yllättävän helppoa!’ nuorukainen totesi innostuneesti, kun olin hänen pyynnöstään näyttänyt, miten kahvia laitettiin.
’Niinpä, siksihän sitä sanotaan pikakahviksi.’” (9)
Yagi nostaa myös esiin japanilaisen työkulttuurin. Raskauden myötä Shibata alkaa lähteä töistä aiemmin, tarkoittaen siis juuri sovittua aikaa. Raskaana olemisen esittäminen antaa hänelle mahdollisuuden skipata liialliset ylityöt. Alkuun Shibata on hämmentynyt siitä, kuinka junassa onkin kotimatkalla paljon väkeä ja kuinka hänen lähikaupassa myydään tuoreitakin elintarvikkeita.
Shibatalla on yhtäkkiä aikaa tehdä kivoja asioita töiden jälkeen. Tämän lisäksi hänelle jää aikaa huolehtia itsestään. Valeraskaus mahdollistaa Shibatalle niin terveellisemmän illallisen tekemisen kotona kuin eväiden tekemisen töihinkin. Aikaa jää vielä liikunnallekin, joten Shibata aloittaa äitiysaerobicin harrastamisen.
Tyhjyyspäiväkirjassa näkyy hyvin raskaana olevien saama kohtelu. Shibata joutuu jatkuvasti sietämään muilta pyytämätöntä kyselyä vauvan sukupuolesta ja tulevasta nimestä sekä neuvoja mitä kannattaa ja mitä ei kannata raskaana ollessa tehdä. Äitiysaerobicissä Shibata tutustuu raskaana oleviin naisiin, joista osa on jo ennestään äitejä. Heidän kautta tuodaan esiin, kuinka epätasa-arvoisesti myös lasten hoitaminen jakautuu sukupuolten välillä.
Yleistunnelma kirjassa on kuitenkin kevyt ja hauska. Teos on nopealukuinen ja tarjoaa komedian kautta niin samaistumispintaa kuin yhteiskunnallista analyysia. Tosin analyysi on enemmin kepeä kosketus sukupuolieroihin kuin kovin syvällinen pohdinta aiheesta.
Emi Yagi: Tyhjyyspäiväkirja (Kūshin techō). Suom. Raisa Porrasmaa. Otava, 2023, 17.s.
Sara Savolainen on kirjallisuuden maisteri Jyväskylän yliopistosta
Vastaa