Geir Gulliksen: Katso meitä nyt

LIISAMARI SEPPÄLÄ (31.3.2021)

Norjalaisen Geir Gulliksenin (s. 1963) teos Katso meitä nyt (Se på oss nå, suom. Outi Menna, 2021) kertoo avioliitosta, uusperheestä ja avioerosta. Yhden parisuhteen päättyminen ja perheen hajoaminen lomitetaan maan poliittisen eliitin vastoinkäymisten kanssa. Näin yhdistyy yksityinen ja yleinen, yksilö ja ympäröivä yhteiskunta.

Romaani sijoittuu aikaan, jolloin Trump on presidentti punaisine solmioineen. Norjassa sosiaalidemokraattien kannatus on romahtanut ja hyvinvointiyhteiskunta rakoilee. Rikkaat saavat parempaa terveydenhoitoa kuin köyhät. Romanit yöpyvät lähiöiden metsissä.

Viisikymppinen päähenkilö Hans Kaasajordet pyöräilee töihin ja syö perjantai-iltaisin tacoja perheensä kanssa. Hansilla on kyky luoda intiimejä ihmissuhteita. Hän siirtyy viisitoista vuotta kestäneestä onnellisesta avioliitostaan Ingunnin kanssa ensin salaisuuksien ja myöhemmin myös häikäilemättömien valheiden tielle. Hans ihastuu kaksikymmentä vuotta itseään nuorempaan Harrietiin, eikä ihastuksensa sokaisemana ymmärrä vaarantavansa samalla oman parisuhteensa ja perheensä.

Harriet nauroi varoen yhä korottamasta ääntään, mutta sävy oli silti kova ja vähän hyökkäävä, ikään kuin kyyninen tavalla joka ei tähän astikaan ollut miellyttänyt Hansia. Hans huomasi, että hänen poskihampaansa olivat pienet ja aavistuksen tummentuneet sekä huomattavasti pienemmät kuin etuhampaiden koosta olisi voinut päätellä. Mutta hänellä oli pisamia, ei pelkästään kasvoissa vaan lisäksi kaulassa ja luultavasti hartioissakin. Ylähuulessa kasvoi tummaa untuvaista karvaa, ehkä myös muualla. Hänen ihotyyppinsä vaikutti normaalia ohuemmalta ja vaaleammalta ja jotenkin haavoittuvammalta, ja Hans oli heikkona haavoittuvuuteen. (54-55)

Hans on töissä PR-toimistossa. Toimiston yhtenä asiakkaana on sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja ja pääministeriehdokas Salomon Olsen, jonka Hans on tuntenut jo kauan.

Sitten kerran oli koittanut päivä, jolloin Hans tapasi Salomonin ensi kertaa. Elettiin 1980-lukua, kenties vuotta 1982, he olivat kumpikin mukana marxilaisessa opintopiirissä, Hans muisti huoneen jossa he istuivat, se oli opiskelija-asunto sairaanhoitajakoulun asuntolassa. Salomonin naiivius oli ärsyttänyt Hansia. Salomon puhui liian yksinkertaisesti ja pedagogisesti, kyseenalaistamatta mitään. Julkisuudessa vaikutus korostui entisestään, Hansin mielestä Salomon esitti tyhmempää kuin olikaan. Mutta piirre, joka näytti ilmiselvältä heikkoudelta, oli osaltaan mukana tekemässä Salomonista hahmoa jonka pian tiesivät ihan kaikki. Hän elehti ja nauroi ja hymyili aina puhuessaan, jopa kiivaimmissa väittelyissä. Hän ikään kuin hehkui sisäistä valoa, joka toi hänen turhamaisuutensa, huolettomuutensa ja naiiviutensa selvemmin esiin ja teki hänestä inhimillisen. (270-271)

Hansin esimies Olof pitää Maon siteeraamisesta. Olof on tinkimättömyydessään ja totuudenmukaisuudessaan ehkä romaanin sympaattisin henkilö. Olofin periaatteiden mukaan julkisuudessa kannattaa esiintyä mahdollisimman rennosti ja omana itsenään. Toimiston asiakkaita neuvotaan toimimaan mediassa rehellisesti ja omia inhimillisiä puolia korostaen. Olof on siis suoran puheen kannalla. Jää lukijan itsensä pääteltäväksi, ovatko hänen käsityksensä vanhentuneita. Hansin ja Olofin suhde on läheinen.

Kenen luona sinä olet?
– Yhden Harrietin.
– Voi ei. Jonkun nuoremman naisenko?
– Niin, hänellä on vauva.
– Vauvakin vielä! Voi sinua parkaa, voi teitä raukkoja. Missä vauva on?
– Täällä, kotonaan. Minä autan sen hoitamisessa.
– Ei hyvänen aika, Hans, mistä nyt oikein tuulee?
– Tätä on vähän vaikea selittää.
– Eikö sinun kannattaisi mennä kotiin?
– Menen kyllä. Kohta. (158)

Gulliksenin edellinen romaani Kertomus eräästä avioliitosta sisältää paljon pitkiä kuvauksia vaatteista ja pukeutumisesta. Siinä rakastunut ja rakastettu nainen valitsee vaatteensa huolellisesti ja näyttää hyvältä miehen silmissä. Pukeutuminen ja omasta ulkonäöstä huolehtiminen nähdään tärkeinä. Katso meitä nyt käsittelee samaa aihetta. Rakastunut Hans ryhtyy ensimmäistä kertaa elämässään pukeutumaan omien mieltymystensä mukaan; Hans vaihtaa tyyliään. Lukijalle kerrotaan kuitenkin myös ajatuksia pukeutumisen taustalla.

Viime vuosina Ingunnille oli kehittynyt pieni kaksoisleuka, joka häiritsi häntä itseään mutta ei Hansia, Hans seurasi lumoutuneena muutosta hänen kasvoissaan kun hän keskittyi johonkin ajattelematta miltä hän näytti, silloin hän alkoi yhtäkkiä muistuttaa vanhaa miestä – mikä sopi täydellisesti Hansin poliittisiin, erityisesti sukupuolipoliittisiin näkemyksiin ja mielipiteisiin. Hän ei halunnut olla sitä tyyppiä joka kääntyi kadulla katsomaan naisia, etenkään naisia joiden olemus huokui harkittua naisellisuutta, se tuntui hänestä alhaiselta ja hän yritti kaikkensa jotta hänen katseensa ei kääntyisi sellaisten naisten perään, niiden jotka näyttivät siltä kuin he eivät olisi muuta toivoneetkaan kuin että ihmiset kääntyisivät ja tuijottaisivat heitä. Mutta nyt hän oli tavannut Harrietin, jonka suhtautuminen 1950- ja -60-luvun naiselliseen rekvisiittaan oli vapaampaa, Harriet pystyi käyttämään tiukkoja, hihattomia mekkoja näyttämättä siltä kuin olisi tehnyt itsestään objektin, hän ei kerjännyt miesten katseita, hän kulki korkokengissä tekemättä siitä numeroa – hän oli yksinkertaisesti vapaampi. Ainakin Hans oli muuttanut omaa asennoitumistaan naisellisuuden korostamiseen, minkä hän oli aiemmin kokenut vaikeaksi. Hän piti Harrietin käyttämistä mekoista ja hameista ja korkokengistä, hän ei nähnyt niitä enää merkkinä pidätellystä naisellisuudesta, joka oli kytköksissä naisten esineellistämiseen, ja halusi itsekin pukeutua hienosti ja osti siksi uusia vaatteita. (111- 112)

Katso meitä nyt sisältää useita kuvauksia ruoanlaitosta ja syömisestä. Ingunnin ensimmäisellä poikaystävällä on puutarha ja kasvimaa. Runella on puutarhassaan myös kasvihuone, jossa hän kasvattaa ainakin sitruunoita. On siis luonnollista, että ruokaa valmistetaan myös itse kasvatetuista raaka-aineista.

Ingunn näki sielunsa silmin Runen omassa talossaan, kiertelemässä huoneesta toiseen ja siivoamassa hänen vierailunsa jälkiä, tai ehkä keittiössä laittamassa päivällistä. Kynttilät paloivat pöydälla, Rune kertoi ostaneensa ruijanpallasta, nuorempi poika oli tulossa kotiin ja Rune halusi pitää huolen siitä, että tämä söi riittävästi kalaa. Aah, mikä mies, Rune oli kertonut miten hän yleensä valmisti kalan, hän käänteli fileitä suolalla ja pippurilla maustetussa vehnäjauhossa ja paistoi ne kuumalla pannulla, kuin pihvit, hän sanoi, ja sillä hetkellä Ingunn oli pitänyt hänestä, hän oli hurmannut Ingunnin seisoessaan keittiössä ja kertoessaan miten hän aikoi valmistaa päivällisen, hän aikoi keittää omassa maassa kasvatettuja perunoita ja porkkanoita ja tarjota lisäksi sandefjordilaiseen tapaan persiljalla maustettua voita, ja nyt, istuessaan autossa matkalla kotiin, omaan särkyneeseen elämäänsä, Ingunn ei kyennyt keskittymään muuhun. Ainoastaan elämän yksinkertaisiin perusasioihin. (210-211)

Norjalainen yhteiskunta oireilee, eivätkä perheet pysy yhdessä. Kahvin juominen pahvimukista kadulla on typerää ja lapsellista. Teinit sekoittavat puheeseensa englanninkielisiä lauseita. Yllättäen myös kotien kirjahyllyt saavat kritiikistä osansa.

Ingunn selasi vanhoja valokuvia, ja sieltä kuvien seasta hän löysi oman onnellisuutensa ja tietämättömyytensä. Oikeastaan hän oli ryhtynyt järjestämään kirjoja, heillä oli niitä liikaa – joskus muinoin täpötäydet kirjahyllyt olivat näyttäneet hienoilta, mutta nyt kirjat tuntuivat vievän turhan paljon tilaa, hänestä oli ahdistavaa ja kaoottista olla keskellä eri nimisiä ja värisiä kirjanselkämyksiä ja keskenään ristiriitaisia ja epätäydellisiä viitteitä ympäröivästä maailmasta, minkä lisäksi hän oli lukenut ne kaikki, ja jos ei ollut, ei tulisi koskaan lukemaankaan. Hän halusi heittää puolet hevon helvettiin, tunkea jonnekin kirpputorille, hän halusi huoneiden näyttävän siistimmiltä, avarimmilta, selkeämmiltä. (168)

Teoksen nimi Katso meitä nyt viittaa yhteen käsiteltävistä teemoista. Ovatko nuoruuden haaveet ja kuvitelmat toteutuneet? Ihmisen vanhenemista ja elämän muuttumista käsitellään myös vastakohtien kautta, kun Hans hoitaa Harrietin ja Pålin vauvaa. Hans onkin ikänsä ja kokemustensa ansiosta ehkä jopa parempi lastenhoitaja kuin vauvan oma äiti. Hans osaa rauhoittaa vauvan.

Romaanin rakenne on toimiva. Tapahtumat kuvataan ensin Hansin, sitten Ingunnin näkökulmasta. Myös Olof ja Salomon Olsen saavat omaa tilaa kertomuksessa. Lukijalle ei kuitenkaan jää epäselväksi, että Hansin näkökulma tapahtumiin on painavin.

Gulliksenin edellinen romaani Kertomus eräästä avioliitosta (2017) käsittelee myös samoja teemoja: onnellinen avioliitto päättyy, ja perhe hajoaa, kun päähenkilön vaimo rakastuu toiseen mieheen. Avioliitto vaarantuu, kun ulkopuolinen tulee ja osoittaa kiinnostuksensa toiseen aviopuolisoista. Mikä sitten on muuttunut? Kaikki. Kertomus eräästä avioliitosta kertoo kahden henkilön tarinan. Katso meitä nyt lomittaa hajoavan perheen ympäröivään yhteiskuntaan. Henkilöitä on enemmän kuin edellisessä romaanissa, kerronnan näkökulmaa vaihdetaan, lapset otetaan mukaan tarinaan, ja avioeron vaikutukset yksilöiden taloudelliseen tilanteeseen kuvataan myös.

Kertomus eräästä avioliitosta on intensiivinen ja tunteisiin vetoava. Suurennuslasin alla on kahden ihmisen kohtalo. Onnellinen parisuhde ja luottamuksen häviäminen kerrotaan yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti. Tuska tulee lähelle.

Edeltäjästään poiketen Katso meitä nyt analysoi. Päähenkilöiden menneisyydet otetaan tarinaan mukaan. Kolmen ihmisen kohtalot asetetaan erilaiseen mittakaavaan. Syrjähypyn alku on merkityksetön. Perhe hajoaa liian helposti ja aivan turhaan. Hans tekee ajattelemattomuuttaan virheen, jota ei voi korjata, ja samalla hänen elämänsä muuttuu nopeasti ja peruuttamattomasti.

Käsitellessäni Gulliksenin kahta viimeisintä romaania en voi olla ajattelematta ruotsalaista kirjailijaa Tom Malmquistia, jonka teokset Ilma joka meitä ympäröi (2018) ja Joka hetki olemme yhä elossa (2015) kuuluvat yhteen. Molemmat kirjailijat käsittelevät samaa aihepiiriä kahdessa itsenäisessä teoksessa. Aivan kuin kirjailijat eivät olisi saaneet kaikkea mieltä askarruttavaa sisällytettyä yhteen romaaniin, vaan samoja aiheita ja teemoja pitää tutkia tarkemmin toisessa teoksessa. Molempien kirjailijoiden kohdalla ensimmäinen romaani sisältää paljon omakohtaisia kokemuksia, toinen romaani etäännyttää kipeistä tapahtumista, pohtii ja selittää sekä näyttää kehityksen suunnan. Toki Gulliksenin teokset muodostavat yhtenäisemmän parin kuin ruotsalainen vertailukohta.

On hieno huomata, että molemmat Gulliksenin teokset kestävät monta lukukertaa. Jos vain mahdollista, romaanit olisi hyvä lukea ilmestymisjärjestyksessä. Ensimmäinen teos kertoo yksityiskohtaisesti dramaattisen, mutta uskottavan tarinan. Katso meitä nyt taustoittaa ja asettaa tapahtumat kehykseensä.

Geir Gulliksen: Katso meitä nyt (Se på oss nå) Suom. Outi Menna. Kustannusosakeyhtiö Siltala 2021. 336 s.

Outi Menna on kääntäjä ja kirjailija. Hän hallitsee erityisesti ruotsin ja norjan kielet.

Liismari Seppälä on helsinkiläinen kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.