Maapallo pelikenttänä – PIRJO KANTOJÄRVI (28.9.2021)
Hank Greenin Loistavan hullu hanke (Tammi 2021) jatkaa Ihan mieletön juttu – romaanin tarinaa. Siinä April May ryhtyi ystäviensä kanssa selvittämään ympäri maapalloa ilmestyneisiin Carleiksi nimettyihin robotteihin liittynyttä mysteeriä, johon kuuluivat muun muassa unissa ratkaistavat monimutkaiset tehtävät. Kaikki eivät kuitenkaan suhtautuneet suopeasti näihin todennäköisesti avaruudesta saapuneisiin vierailijoihin, minkä seurauksena ilmapiiri kiristyi. Unta ja Carleja puolustanut April joutuikin pian huomaamaan olevansa vaarassa.
Halusin olla tärkeä. Halusin, että kaikella tällä olisi jokin merkitys. Halusin pelastaa maailman, ja halusin olla se, joka on pelastanut maailman. Halusin löytää tälle jonkin päätepisteen, ja halusin että elämä palaisi normaaliksi. (Green 2021, 451.)
Loistavan hullu hanke lähtee liikkeelle siitä, mihin edellinen osa jäi. Kukaan ei tiedä, minne April on kadonnut. Joidenkin mielestä hän on kuollut, kun taas jotkut uskovat hänen olevan edelleen elossa. Aprilin kanssa videoita tuottanut Andy, ex-tyttöystävä Maya ja arvoituksia ratkonut Miranda yrittävät jatkaa elämäänsä eteenpäin, vaikka epätietoisuus ystävän kohtalosta vaivaa mieltä. Maya ryhtyy selvittämään uusia kummallisia tapahtumia, joihin kuuluvat muun muassa delfiinien yllättävät kuolemat New Jerseyssä, Miranda palaa takaisin väitöskirjansa pariin Berkeleyhin ja Andy luo itselleen uraa puhujana. Pian käy kuitenkin selväksi, etteivät oudot sattumukset päättyneetkään Carlien katoamiseen. Yhteiskunta on käymistilassa ihmisten etsiessä suuntaa elämälleen. Kaiken lisäksi Aprilin vastavoimana toiminut ja häntä kritisoinut Peter Petrawicki on aloittanut uuden salamyhkäisen, monialaisen projektin. Andy, Maya ja Miranda joutuvat taas kerran vaikeiden valintojen eteen. Heidän on päätettävä, mihin he voivat luottaa, millaisen tulevaisuuden he maailmalle ja itselleen haluavat sekä mitä he ovat valmiita tekemään tämän tulevaisuuden eteen. Myöskään Aprilin ja Carlin tarinat eivät ole vielä ohitse. He ovat jälleen tapahtumien keskipisteessä, kun köydenveto maailman kohtalosta alkaa.
Kenellä on valta tarinaamme?
Mutta se, mistä olin ennen ollut valtavan innossani, tuntui nyt pelkältä puuhastelulta. Kun tiesin, että maailmankaikkeudessa oli olemassa Carlien kaltaista eleganttia ja väkevää teknologiaa, tunsin itseni apinaksi, joka hakkaa kiviä yhteen. Varmasti syynä oli osittain suru, mutta osittain kysymys oli Carlien jälkeisestä masennuksesta, joka vaivasi monia muitakin kuin minua. (Green 2021, 36–37.)
Miranda, Maya ja Andy etsivät omaa paikkaansa unen ja Carlien jälkeisessä maailmassa. Vaikka jokainen heistä käsittelee Aprilin katoamista omalla tavallaan, tietynlainen levottomuus vaivaa heitä kaikkia. Miranda kokee, ettei vanha tuttu tutkimusaihe enää motivoi häntä tarpeeksi. Hän haluaa olla mukana alansa edistysaskeleissa, mikä saa hänet kiinnostumaan Petrawickin uudesta projektista. Maya taas lähtee selvittämään uusia arvoituksia ja toivoo samalla löytävänsä Aprilin. Hänkin miettii identiteettiään ja kaikkia niitä tekijöitä, joista se koostuu. Unien tehtäviä ratkoneiden kokoontumispaikkana toiminut Som tarjosi aiemmin Mirandalle tilan, jossa toimia irrallaan muiden ennakko-oletuksista. Carlien poistuttua tuokaan yhteisö ei ole enää entisenlaisensa, vaikka ihmiset jakavat siellä edelleen ajatuksiaan.
Uni oli minua isompi, ja se antoi merkityksellistä tekemistä. Sarjojen ratkaiseminen ei liittynyt rahoihini mitenkään. Somissa minua arvostettiin vain ja ainoastaan oman panokseni vuoksi. Kukaan ei tiennyt minusta mitään. Kukaan ei tiennyt, että olin rikas, että olin musta, että olin April Mayn ex-tyttöystävä. Olin vain ThePurrletarian. Somin tyypit tunsivat ainoastaan sanani ja tekoni. Samasta syystä olin opiskeluaikoina tehnyt nettisarjakuvaa vasemmistolaisista kissoista. Tunsin saavani arvostusta, joka oli irrallaan identiteeteistäni. (Green 2021, 14.)
Ystävykset pohtivat kukin tahoillaan omaa toimintaansa ja persoonaansa. Erityisesti Andylla on vaikeuksia löytää tasapaino yksityisen ja julkisen minänsä välille. Hän on luonut itselleen brändin, johon kuuluu tietynlainen tapa reagoida asioihin. Se kaventaa hänen liikkumistilaansa sosiaalisessa mediassa. Andysta tuntuu, ettei hän voi ottaa kantaa yhteiskunnan tapahtumiin niin kuin haluaisi, sillä se voisi rikkoa sen mielikuvan, jonka hän on itsestään julkisuuteen rakentanut.
Minä en ollut vain minä – kuuluisat ihmiset harvoin ovat. Minun piti olla odotusten mukainen: surullinen ja fiksu nörttipoika, joka oli menettänyt kuuluisan ja karismaattisen parhaan ystävänsä. Tarvitsin brändin, joka sopi tähän. Ja ihan mukavasti homma toimikin. Ei ehkä paras tapa haalia kasapäin Twitter-seuraajia, mutta yliopistoihin haluttiin puhujia, joilla oli rakentavaa sanottavaa. Nyt kaivattiin auktoriteettia tekemään maailmasta edes jotenkin käsitettävä. (Green 2021, 43.)
Jokainen haluaa olla osa jotakin suurempaa. He haluavat tuntea, että heidän teoillaan on merkitystä. Riittämättömyyden tunne, arvostuksen hakeminen sekä epävarmuus omasta merkityksestä ja paikasta muiden joukossa vaikuttavat kaverusten valintoihin. Esimerkiksi Miranda pohtii omaa asemaansa ystäväporukassaan ja rooliaan kaikessa aiemmin tapahtuneessa. Myös Andylla on vaikeuksia oman paikkansa löytämisessä. Kuuluisuudestaan ja rahoistaan huolimatta hän kaipaa edelleen ulkopuolelta tulevaa vahvistusta ja hyväksyntää teoilleen. Hän haluaa vaikuttaa asioihin, mutta ei tiedä, miten se olisi mahdollista, vaikka seuraajia sosiaalisessa mediassa riittääkin. Tästä syystä ei ole yllättävää, että Andy kiinnostuu anonyymisti toimivasta The Threadista, joka julkaisee YouTubessa maailman tapahtumia kommentoivia videoita. Hän huomaa tuntevansa vetoa tämän kaltaista toimintatapaa kohtaan.
Ystävykset eivät ole ainoita, joista elämä tuntuu haasteelliselta. Muutkin etsivät jotain, jolla voisivat täyttää Carlien poistumisesta ja unien päättymisestä seuranneen tyhjiön elämässään. Esimerkiksi erilaiset todellisuuspelit kiinnostavat ihmisiä.
Talous kouristeli, eikä kukaan oikein tiennyt miksi. Töitä tehtiin vähemmän, jotkut lopettivat työskentelyn kokonaan. Elämä jatkui omalla painollaan, mutta totuus oli, että se tuntui aika tyhjältä. Carl-kiista oli määritellyt satojen miljoonien ihmisten identiteetin, ja nyt tuo identiteetti oli tiessään.
Jo ennen Carlia maailma oli muuttunut niin nopeasti, etteivät kaikki enää löytäneet siitä paikkaansa, mutta useimmille meidän tarinamme todellisuudesta oli kuitenkin ollut ymmärrettävä. Olikin tyrmäävää, kun Carl ilmaantui paikalle ja suisti kaikki yhtäkkiä uuteen tarinaan. Ja sitten tuli toinen yllättävä käänne: Carl oli poissa, eikä kukaan tuntunut enää tietävän, miten päin pitäisi olla. Mikä meidän tarinamme oli nyt? Keitä me olimme? Mikä oli kaiken tarkoitus?
Ja jos Carlin-jälkeinen aika tuntui rauhalliselta, se johtui vain siitä, ettei kukaan osannut sanoa oikein mitään. Keskustelu siitä, että jokin on vain poissa, väljähtyy väistämättä muutamassa viikossa. Toisaalta oli vähän vaikeaa kiistellä verotuksesta ja terveydenhuollosta tai edes nousta sängystä ja lähteä töihin, kun mikään ei tuntunut tärkeältä samalla tavalla kuin Carl oli tuntunut. Jo ennen Carleja moni oli joutunut etsiskelemään identiteettiään ja tarkoitusta elämälleen, mutta nyt porukka oli täysin eksyksissä. (Green 2021, 21–22.)
Tarinat ovat oleellinen osa sekä oman itsensä että maailman ymmärtämistä. Niiden avulla vaikutetaan ihmisten näkemyksiin ja muokataan niin menneisyyttä, nykyhetkeä kuin tulevaakin. Esimerkiksi Andyn ihailema The Thread kertoo videoillaan oman näkemyksensä yhteiskunnasta. Samoin Petrawickin yritys hyödyntää erilaisia markkinointikeinoja saadakseen uusia käyttäjiä Altusin ohjelmalle. Tarinat toimivat välineinä erilaisten päämäärien saavuttamiselle ja siten ovat tärkeä osa esimerkiksi brändin luomista ja sosiaalista mediaa. Osa ihmisistä uskoo heille suunnattuihin kertomuksiin helpommin kuin toiset. Henkilöiden omat näkemykset maailmasta vaikuttavat siihen, kokevatko he esimerkiksi uuden teknologian positiivisena edistysaskeleena vai pystyvätkö he näkemään siihen mahdollisesti kätkeytyvät ongelmat. Esimerkiksi Maya ja Miranda suhtautuvat kriittisesti Altuksen tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Kuvittelin, että tältä oli varmaan tuntunut, kun internet oli alkanut yleistyä. Tiedettiin, että kaikki muuttuisi, mutta kukaan ei osannut arvata miten. Miltä yhteiskunta näyttäisi kymmenen Altus-vuoden jälkeen? Miten mahtava tästä firmasta tulisi? Mitä tämä tekisi meidän aivoillemme? Ja mitä se tekisi meidän aivoistamme? Ja vaikka kaikki hoidettaisiin moitteettomasti, vaarattomasti ja huolellisesti, niin entäs ne, joilla ei olisi pääsyä sinne, ne, joille tämä olisi fyysisesti mahdotonta kuten Peanutille, ja ne, joilla ei olisi varaa virtuaalilaseihin? Tämä mullistaisi täysin ihmisten tavan oppia, ja ne joiden käytettävissä Altus oli, oppisivat hyvin nopeasti. (Green 2021, 315.)
Petrawickin yrityksen luoman Altus Avaruuden kerrotaan helpottavan oppimista ja lisäävän ihmisten välistä ymmärrystä. Silti sen vaikutusta ihmisiin on vaikea ennustaa. Käyttäjät voivat itse valita, millaisesta sisällöstä he ovat kiinnostuneita. Näitä valintoja taas ohjaa jokaisen oma käsitys maailmasta ja itsestään. Altuksen väitetään edistävän ihmisten välistä yhteyttä toisiinsa, mutta esimerkiksi Andy joutuu huomaamaan, kuinka nopeasti virtuaaliseen todellisuuteen jää riippuvaiseksi ja miten se vähentää yhteydenpitämistä läheisiin.
Tarinat ja uudet teknologiat liittyvätkin oleellisesti siihen, kenellä valta on ja miten sitä käytetään. Erilaiset toimijat pyrkivät vaikuttamaan ihmisten päätöksiin ja koukuttumaan heitä palveluidensa käyttäjiksi. Vallan luovuttaminen ulkopuoliselle taholle voi tapahtua joko pikkuhiljaa tai niin nopeasti, ettei muutoksiin ole mahdollista enää reagoida. Esimerkiksi Miranda joutuu uudessa työpaikassaan huomaamaan, miten ihmisiltä voidaan hetkessä viedä pois mahdollisuus kommunikoida vapaasti muiden kanssa. Maapallon tapahtumia tarkkaillut Carl tuokin esille sen, miten monimutkainen suhde ihmisillä on valtaan ja vapauteen.
Sitten Carl sanoi: ”Mutta tehän luovutatte vapauttanne koko ajan muille olevaisille. Se on olennainen osa teidän järjestelmäänne. Järjestelmä ei toimisi muuten. Luovutatte yrityksille oikeuden anastaa huomionne, ja ne muokkaavat teidän valintojanne vastineeksi tarjoamastaan viihteestä. Samastutte tiettyihin ryhmiin ja annatte niiden valita puolestanne ongelmat, joista olette eniten huolissanne. Kuuntelette ystävänne huolia, jolloin niistä tulee teidänkin huolianne. Yksi teidän järjestelmänne keskeisimmistä piirteistä on, että uskotte kiihkeästi omaan yksilöllisyyteenne, vaikka samaan aikaan toimitte lähes täydellisesti kollektiivina.” (Green 2021, 379.)
Vaikka jollakin yksilöllä tai yhteisöllä näyttäisi olevan valta käsissään, se ei ole pysyvää. Tilanteet muuttuvat sen mukaan, millaisia valintoja ihmiset tekevät yhdessä. Siihen voidaan vaikuttaa esimerkiksi sosiaalisen median kautta. April, Andy, Maya ja Miranda joutuvatkin pohtimaan omaa vallankäyttöään sekä sen mahdollisuuksia ja seuraamuksia. He eivät pysty ratkaisemaan maailmaa uhkaavaa vaaraa yksin, vaan tarvitsevat siihen ulkopuolista tukea. Kaverusten on keksittävä, millä keinoilla ihmiset saadaan toimimaan siten, ettei synkkä ennuste tulevaisuudesta pääse toteutumaan.
Yhteiskuntakritiikkiä sekä apina, jolla on älykello mukanaan
Olin saanut nopeassa tahdissa yllättävän yksityiskohtaisia vastauksia, mutta paljon oli vielä hämärän peitossa. En tiennyt, että olin kuullut tarinasta vasta murto-osan. Luulin edelleen, että pahin meitä uhkaava vaara olimme me itse. (Green 2021, 203.)
Loistavan hullu hanke koostuu useiden eri henkilöiden kirjoittamista teksteistä, joissa he kertovat Carlien katoamisen jälkeisestä ajasta. Andy, Miranda, Maya ja April analysoivat muistelmateoksessaan omia valintojaan sekä tapahtumien etenemistä samalla, kun pohtivat yhteiskunnallisia teemoja. Heidän tekstiensä lomassa on myös esimerkiksi uutisia, jotka antavat lisävaloa käsiteltyihin asioihin. Näkökulmien vaihtuminen pitää tarinan liikkeessä, sillä jokaisella henkilöllä on oma tärkeä roolinsa tapahtumien etenemisessä. Samalla päästään kurkistamaan ensimmäisestä osasta poiketen myös muiden kuin vain Aprilin näkemyksiin tapahtumista sekä saadaan lisäselvyyttä Carlien ilmestymiseen maapallolle.
”Ajatelkaa, että haluaisitte ylittää ruuhkaisen risteyksen, mutta ette pystyisi pysähtymään. Ette pystyisi edes hidastamaan vauhtia. Olette juuri nyt sellaisessa tilanteessa. Nyt ihmiskunnan täytyy painaa kaasua oman olemassaolonsa vuoksi. Vasemmalla ja oikealla on massoja, jotka uhkaavat jyrätä teidät. Pandemioita, ilmastonmuutos, rasismia, epätasa-arvoa, sotia, vedenpuutetta, nouseva merenpinta ja kaikenlaista mitä ette tietämättömyyttänne edes näe. Teidän täytyy väistellä näitä massoja, mutta ette voi pysähtyä ettekä hidastaa vauhtia.” (Green 2021, 286.)
Greenin romaanin vahvuudet ovat erilaisten ajankohtaisten teemojen esille nostossa sekä siinä, miten hän kuvaa niitä hankaluuksia, joita ihmiset kohtaavat etsiessään omaa paikkaansa maailmassa. Teoksen henkilöt haluavat kokea olevansa arvostettuja, merkityksellisiä ja hyväksyttyjä, mikä taas osaltaan vaikuttaa heidän tekemiinsä valintoihin.
Me kaikki halutaan olla huoneessa, jossa tapahtuu, me halutaan olla mukana asioissa, jotka ovat meille tärkeitä, mutta kaikilla meillä on oma käsityksemme siitä, mikä on tärkeää. Nykyään minua ei niinkään kiinnosta olla huoneessa, jossa tapahtuu, vaan ennemminkin auttaa toisia valitsemaan oikeita huoneita, auttaa tajuamaan, että he tosiaan ovat mukana jossain tärkeässä. Sillä jos ei ikinä tunne olevansa sellaisessa huoneessa, joka on tärkeä, niin sitten vasta hukassa onkin. (Green 2021, 62.)
Koska kyseessä on Andyn, Mirandan, Mayan ja Aprilin kirja, ei ole ihme, että asioita kommentoidaan suoraan, sillä he eivät piilottele mielipiteitään. Tämän seurauksena teos käsitteleekin monia tärkeitä aihealueita, kuten esimerkiksi vallankäyttöä. Joidenkin aiheiden toistaminen tuntuu alleviivaavalta, mutta se korostaa sitä, miten tärkeinä henkilöt näitä teemoja pitävät ja miten ne läpäisevät eri elämänalueita. Vaikka romaani näyttää keskittyvän scifi-juonen sijaan yhteiskunnallisten haasteiden käsittelyyn, ovat maailman ulkopuoliset voimat jatkuvasti taustalla mukana vaikuttamassa ihmisten tekemiin valintoihin. Maapallon tulevaisuutta varjostava uhka koostuu pienistä, arkisista asioista, joihin ei välttämättä kiinnitetä huomiota. Tapahtumien sisälle rakennettu jännitys muodostuukin siitä, miten helposti koko maailma voidaan saada hallintaan.
Hank Greenin Ihan mieletön juttu asetti runsaasti odotuksia jatko-osalle. Loistavan hullu hanke vastaa kattavasti edellisen osan herättämiin kysymyksiin. Sosiaalinen media on edelleen tärkeä osa henkilöiden toimintaa, mutta nyt näkökulma laajenee vielä enemmän siihen, miten uudet keksinnöt voivat vaikuttaa ihmisten arkeen. Pohdinnat esimerkiksi uusien teknologioiden tarjoamista eduista ja ongelmista sekä yritysten vallankäytöstä ovat kiinnostavia. Teoksen sisältämä scifi-mysteeri kaikessa sivujuonimaisuudessaan on kuitenkin lopulta se syy, jonka vuoksi lukemista jatkaa. Avaruudesta saapuneen Carlin mukana olo tasapainottaa yhteiskuntakritiikkiä ja pitää juonen liikkeessä. Romaanin viihdyttävimmät hetket liittyvätkin Carliin, eri paikkoihin ilmestyviin, neuvoja antaviin kirjoihin sekä apinaan, jonka kaulassa roikkuu älykello.
Hank Green: Loistavan hullu hanke. (A Beautifully Foolish Endeavor.) Tammi 2021. Suom. Kaisa Kattelus. 541 s.
Pirjo Kantojärvi on Torniossa asuva kirjoittamisen maisteri (Jyväskylän yliopisto).