James Joyce: Kirjeitä taiteilijatovereille

Kielinero vaihtaa vapaalle JONI NIKKOLA

James Joyce oli yksi tärkeimmistä modernin proosan kehitykseen vaikuttaneista kirjailijoista. Hän oli kielen monimerkityksisyyden mestari, joka osasi monta vierasta kieltä. Kielentajunsa turvin Joyce punoi kirjansa täyteen viittauksia eri kieliin ja kulttuureihin.

Monia kielen rekistereitä tavoittanut tyyli aiheutti Joycelle myös ongelmia ja antoi aiheestakin vaikean kirjailijan maineen. Joycen parhaiten tunnettu teos Odysseus joutui esimerkiksi Yhdysvalloissa sensuroiduksi yli vuosikymmenen ajaksi. Myös muiden teosten julkaisuihin liittyi massiivisia ongelmia.

Kirjailijauraa hidastivat vaikeudet teosten julkaisussa alusta alkaen. Kiistely kustantajan ja painajan Dublinilaisia -novellikokoelmaan vaatimista muutoksista jatkui vuosia. Kysymys oli välillä molemmin puolin mitättömän oloisista muutoksista, ainakin kun niitä katsoo nykynäkökulmasta.

Ville-Juhani Sutisen sujuvasti suomentama Kirjeitä taiteilijatovereille tarjoaa kurkistuksen Joycen henkilökohtaisiin kirjeisiin. Joycen kirjat perustuvat toki nekin laajalti hänen omaan elämäänsä, mutta ne ovat kuitenkin etäännytettyjä ja fiktiivisiä. Kirjeissä Joycen tyyli on tyylillisesti varsin tavallinen.

Joycen nykyinen klassikon status ei ollut aikanaan yhtä itsestään selvä kuin nykyisin. Joyce tuntuu valinneen seuransa hyvin. Monet Joycen kirjekaverit, esimerkiksi Ezra Pound, William Butler Yeats ja T.S. Eliot, ovat nyttemmin kirjallisuuden raskassarjalaisia.

Suurin osa kirjaan päätyneistä kirjeistä on kuitenkin suunnattu Joycen mesenaatille, toimittaja Harriet Shaw Weaverille. Kirjeet Weaverille käsittelivät ymmärrettävistä syistä useimmiten rahaa. Weaverille kirjoitetut kirjeet ovat paitsi antoisinta, myös kirjan kiusallisinta luettavaa.

Joyce kirjoitti Weaverille eniten myös kirjojensa taiteellisista ratkaisuista. Ne ovat kiinnostavia, vaikkakin ikävästi apurahahakemuksen makuisia. Samalla kurjuus oli Joycen elämässä kiistaton tosiasia. Rahapulaa aiheuttivat esimerkiksi silmäongelmat. Taistelu sokeutumista vastaan jatkui kolmisenkymmentä vuotta.

Maailmakin eli monien mullistusten aikaa. Kirjeiden aikavälille mahtuvat ensimmäinen maailmansota, pörssiromahdus, 30-luvun levottomuudet ja lopulta toinen maailmansota. Kutakin näistä käsitellään tosin kirjeissä hämmästyttävän vähän.

Kun maailma kompasteli vaikeuksissaan, Joyce kohosi taiteellisesti korkeammalle ja korkeammalle. Viimeisen teoksen Finnegans Waken julkaisun jälkeen vuonna 1939 syttyi toinen maailmansota. Joyce joutui pakenemaan sotaa ensin Ransan maaseudulle ja sitten Sveitsiin. Hän kuoli Zürichissä vuonna 1941.

Kirjeitä taiteilijatovereille ei muuta oleellisesti tietoa Joycen elämän suurista linjoista, mutta lisää mielenkiintoisia vivahteita hänestä persoonana. Mesenaatille lähetetyistä kirjeistä välittyvä kuva loputtomasti rahaa ruinaavasta maanvaivasta ei ilmeisesti ollut koko totuus. Ei myöskään kuva ilkikurisesta viisastelijasta.

Joyce esimerkiksi auttoi taiteilijaystäviään markkinoimalla heidän tekstejään ulkomaisiin lehtiin. Hän myös edisti ilmeisen pyyteettömästi ihailemansa oopperalaulaja Sullivanin uraa hankkimalla tälle keikkoja ja omistautui tyttärensä hoivaamiseen tämän sairastuttua mieleltään.

Joyce kutsui usein ystäviään käymään luonaan eri puolilla Eurooppaa, missä hän kulloinkin majaili. Usein Joyce tarjoutui maksamaan osan matkoistakin ja hoitamaan ystävilleen työpaikkoja sitä varten. Syntyy kuva, että Joyce kaipasi usein sosiaalista kanssakäymistä vuosikymmenten maanpakonsa aikana.

Kirjeiden paras anti juuri Joycen kohdalla onkin niiden spontaanius. Joyce muokkasi ja viimeisteli kirjojaan usein pitkään. Helposti syntyy mielikuva joka sanaa punnitsevasta neurootikosta.

Siksi tavallaan riemastuttavin kirje on aivan kirjan alussa, nimittäin Joycen Henrik Ibsenille kirjoittama innostunut hehkutus. Hän kirjoitti sen sanakirjan avulla norjaksi saatuaan Ibseniltä palautetta kirjoittamastaan kritiikistä. Se paljastaa hetkeksi Joycestä heittäytyvän, hölmön ja epävarman nuoren, joka palvoo idoliaan.

James Joyce: Kirjeitä taiteilijatovereille. Suom. Ville-Juhani Sutinen. Kustannusosakeyhtiö Savukeidas 2013. 217 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.