RIITTA VAISMAA
Totuuden kuvitelma vai kuvitelman totuus
Jennifer Eganin Sydäntornia lukiessa on hyvä unohtaa tavanomaiset käsitykset genrestä, samoin yleiset kerrontalajien tyypittelyt. Eganin tehosekoittimessa ne jauhaantuvat toisiinsa ja sinkoutuvat taas omille teilleen, vaikkei Sydäntornissa powerpoint-esityksiä Eganin maailmanmaineen pohjustaneen ja aiemmin suomennetun romaanin Aika suuri hämäys tapaan olekaan. Sydäntorni on kirjoitettu ennen Aika suurta hämäystä.
Sydäntorni on siis vähintäänkin moniaineksinen. Enimmältään kerronta etenee normaaliproosana. Tosin sekin muuttuu välillä, ja vähän väliä on syytä niin lukijan kuin romaanin henkilöidenkin kysyä, mikä oikeastaan on totta ja mikä kuviteltua ja onko kuviteltu itse asiassa enemmän totta kuin se, mitä yleensä todeksi kuvittelemme. Sydäntorni ottaa aineksia scifistä, olematta varsinaisesti scifiä. Sama on sen suhde fantasiaan. Mukana on myös kauhua, markkinoinnin ehkä yliampuvasti goottilaiseksi kauhuksi kuvaamaa. Trillerin aineksiakaan ei puutu. Dekkariksi Sydäntorni on liian kunnianhimoinen. Egan on sanonut Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2011 haluavansa kokeilla aina jotakin uutta.
Lähes loppuun saakka on epäselvää, kuka romaanin henkilöistä on asioita yllättäen kommentoiva minäkertoja, joka tosin on kahdesta rinnakkaiskertomuksesta toisen päähenkilö. Kesken kaiken asioita esittävät numeroituina luetteloina molemmat päähenkilöt, joskin toinen – minäkertoja ja romaanin ainoa kertoja – tietysti kirjoittaa myös toisen päähenkilön aivoitukset.
Egan kuljettaa rinnan kahta tarinalinjaa. Ensimmäinen ja laajempi tapahtuu ikiaikaisessa linnassa jossakin Itä-Euroopassa. Toisessa ollaan vankilassa ja sen kirjoittajakurssilla, missä vanki Ray kirjoittaa ensimmäistä tarinaa. Eräs vangeista kysyy Raylta, kuka kertomuksen henkilöistä Ray itse on. Vanki ei pysty kuvittelemaan, että tarina voisi syntyä vain jonkun mielikuvituksessa. Samalla hän tulee usuttaneeksi myös lukijan miettimään samaa kysymystä. Koko romaanin yksi keskeistä teemoja on mielikuvituksen totuudellisuus ja voima, tai todellisuuden kuvitteellisuus.
Linna-tarinan päähenkilö, amerikkalainen Danny, saapuu arvopaperikaupoilla miljonääriksi ja rahojen turvin 35-vuotiaaksi eläkeläiseksi päässeen serkkunsa Howardin omistamaan linnaan, jota ollaan restauroimassa ja muuttamassa aivan uudenlaiseksi hotelliksi. Sen on tarkoitus toimia eräänlaisena retriittinä, terveiden elämäntapojen ja lähiruuan keitaana, mahdollisuutena hypätä oravanpyörästä sekä mm. puhelimien ja netin 24/7 -maailmasta. Mukana lienee Eganin (s.1962) henkilökohtaista kriittistä suhdetta nykymenoon; Egan mm. toimii aktiivisesti globaalia kapitalismia arvostelevassa Occupy Wall Street -liikkeessä.
Danny on sympaattinen hölmö, joka toisaalta vahingossa ja itselleenkin yllätyksenä onnistuu monessa asiassa. Dannyssa on jotakin samaa kuin Nick Hornbyn Poika-romaanin päähenkilössä, vaikka hänellä ei ole samaan tapaan taloudellista turvaa elää huolettomasti. Danny on itse asiassa aivan pa ja vastaa serkkunsa kutsuun päästäkseen karkuun erinäisiä töppäilyitään. Rahattomanakin Danny edustaa linnan ideologian vastakohtaa. Hänelle on vaikeinta menettää nettinsä ja puhelimensa, koska ilman niitä hän ei katso olevansa olemassa. Sydäntornin hauskimmat kohdat syntyvät näistä Dannyn riippuvuuksista varmaan osin siksi, että ne asettavat peilin lukijan eteen.
Työtä valtavassa ja täysin rappiolle päästetyssä linnassa riittää. Howardin, tämän vaimon ja Dannyn lisäksi töissä on lukuisa joukko jatko-opiskelijoita. Keskeinen henkilö on Howardin kaksoisroolissa oleva kakkosmies Mick. Kaikki elävät kuin jonkinlaisessa leirissä, kommuunissa tai vaikkapa uskonnollisessa yhteisössä.
Sydäntorni on linna-alueen keskeisin ja vahvimmin rakennettu osa. Linnan 900-vuotisessa historiassa sydäntorni on ollut vaikeimmin valloitettava osa; ja näin on edelleenkin. Sydäntornissa asuu 98-vuotias paronitar, joka edustaa linnan halki vuosisatojen omistamaa aatelissukua. Ennen Howardia linnan olivat ostaneet saksalaiset, jotka ovat joutuneet luopumaan restaurointiurakasta sen kalleuden tähden. He eivät saaneet paronitarta jättämään sukunsa tiluksia, joiden viimeiseen linnakkeeseen, sydäntorniin, hän on eristäytynyt. Hän ei päästä torniin ketään. Moukantuurillaan Danny onnistuu kiipeämään torniin alle kahden linnassa viettämänsä vuorokauden jälkeen. Tällä retkellään Danny saa tietää monia romaanin juonen kannalta keskeisiä asioita niin sydäntornista kuin Mickistäkin ja onnistuu telomaan itsensä lähes henkihieveriin.
Sydäntornin lisäksi keskeisen roolin esittävät linnan puutarhan vesiallas ja erityisesti sydäntornin alla oleva luolasto lukuisine käytävineen. Danny epäilee alusta lähtien Howardin motiiveja kutsua hänet linnaan. Serkuksilla on lapsuuden traumoja, jotka liittyvät luolaan, jonne Danny muine serkkuineen on hylännyt nössön ja poikkeavan pojan, Howardin. On ennalta arvattavaa, että luolaston kautta tämä problematiikka saa ilmiasunsa. Koko joukko lähtee tutkimaan luolastoa, kun Danny on karkumatkallaan vahingossa onnistunut hankkimaan alueen ikivanhan kartan. Heidän pitää astua paronittaren alueelle luolaan päästäkseen. Paronitar kostaa hiuksia nostattavasti. Romaanin kauhun hetket liittyvät tähän retkeen, jossa Danny onnistuu pelastamaan koko porukan, taas kerran puolivahingossa ja taas yllätyksenä itselleenkin.
Howardin kiitollisuus on niin suuri, että hän on tekemässä Dannystä liikekumppaniaan ja oikeaa kättään, mikä taas ei lainkaan sovi Mickin pasmoihin. Välien selvittely on traaginen, joskin Egan onnistuu herättämään kysymyksen, onko kuolemaakaan olemassa.
Vankilan kirjoittajakurssin opettaja Holly ihastuttaa kurssilaiset jo pelkästään olemalla nainen, vaikka hän pukeutuukin tunnille väljiin ja peittäviin vaatteisiin. Rayn ja Hollyn suhde on jännitteinen ja erityinen, mistä Holly saa kärsiä. Romaanin viimeinen osa kertoo asiat Hollyn kannalta ja myös avaa tämän elämää ja etenkin menneisyyttä. Hän ottaa riskejä mm. käymällä katsomassa Rayta sairaalan teho-osastolla, minne Ray on joutunut toisen vangin telomana. Kun Ray karkaa vankilasta – kuinka ollakaan maanalaista tunnelia pitkin – Hollyakin epäillään. Holly löytää netistä linnan ja sinne syntyneen hotellin. Hän lähtee kalliille matkalle, vaikka rahat ovat tiukalla. Tapaavatko Holly ja Ray linnassa? Siinäpä kysymys.
Jennifer Egan: Sydäntorni (The Keep). Suom. Heikki Karjalainen. Tammi 2013. 346 s.