RIITTA VAISMAA – Kolme siskosta ja 30 vuotta
Ruotsin merkittävimpiin nykykirjailijoihin kuuluvan Jonas Hassen Khemirin uusin romaani Siskokset käsittelee samoja teemoja kuin hänen aiemmatkin teoksensa. Massiivinen ja kerrassaan upea romaani nostaa kahden tunisialaisruotsalaisen perheen kautta esiin monikulttuurisen Ruotsin, identiteetin etsinnän ja toiseuden kohtaamisen.
Siskosten rakenne on persoonallinen ja poikkeuksellinen. Teoksen osat on nimetty vuosilukujen mukaan, joista ensimmäinen eli vuosi 2000 kestää kokonaisen vuoden ja viimeinen eli vuosi 2035 enää yhden minuutin. Siskosten sivumäärä kuluu samassa suhteessa. Pääosan romaanista Khemiri kirjoittaa kolmannessa persoonassa, ja tuolloin seurataan kolmen siskoksen vaiheita. Välillä kirjailija vaihtaa minäkerrontaan. Silloin kertoja on siskosten ikäinen ensin poika, sitten mies, josta tulee kirjailija. Vaikka kirjailija käyttää näissä jaksoissa nimeä niukasti, tulee ilmi, että kirjailijan nimi on Jonas Khemiri.
Vasta kun 700. sivu kääntyy, Khemiri paljastaa, mihin kirjan osien nimeäminen perustuu. Samalla hän osoittaa kirjan kirjoittajaksi keskimmäisen siskoksista. Hän tosin jättää auki toisenkin mahdollisuuden. Ehkä kirjoittaja onkin teoksen henkilöistä kirjailija Jonas, joka on koko ikänsä halunnut kirjoittaa romaanin siskoksista.
Autofiktiona en Siskosten ensimmäisen persoonan kertojan osuutta lue. Khemiri (s. 1978) leikittelee omalla nimellään ja taustallaan. Onhan hän itsekin tunisialaistaustainen ja siskosten ikäinen. Romaanin kirjailija Jonas ei ainakaan selvästi ole Khemiri itse, sen verran nihkeästi fiktiivinen kirjailija menestyy. Hänen projektiensa rahoitus ei tahdo onnistua ja työkin takkuaa, kun taas oikea Jonas Hassen Khemiri on menestynyt hienosti uransa alusta lähtien. Jo esikoisteos Ajatussulttaani (2003, suom. 2004) sai runsaasti kiittävää julkisuutta ja käännöksiä lukuisille kielille. Khemiri on kirjoittanut romaaneita, novelleja ja näytelmiä. August-palkinnon hän voitti 2015 romaanilla Kaikki se mitä en muista, ja ruotsalaisista palkinnoista hän lienee saanut lähes kaikki. Hänen teoksiaan on suomennettu kuusi. Hänen näytelmänsä Invaasio on esitetty Suomessa sekä Turussa että Helsingissä.
Oikean Jonas Hassen Khemirin elämää sivuaa Siskosten lopun USA:han sijoittuva jakso.Tämä on muuttanut New Yorkiin kirjoittamaan romaania siskoksista. Hän on ainakin toistaiseksi jäänyt sinne ja opettaa kirjailijan työn ohessa kirjoittamista sikäläisessä yliopistossa.
Mikkolan siskosten tarina alkaa suurilta uudenvuoden juhlilta vuosituhannen vaihtuessa. Khemiri kietoo lukijan heti pikkusormensa ympärille, niin kiehtovasti hän siskokset esittelee. Nuorin Anastasia on jonkinlainen taiteilija, jolla on juhlapaikalla työhuone. Hän keplottelee portsarien ohi myös kunnollisen vanhimman siskonsa Inan ja kaikki jo pelkällä katseellaan hurmaavan keskimmäisen, Evelynin. Juhlat eivät suju odotetusti. Velvollisuudesta mukaan kutsuttu ja samasta syystä vastentahtoisesti mukaan lähtenyt Ina kohtaa ensimmäisen rakastettunsa. Ei niin pitänyt käydä. Evelyn ei kohtaa ketään tai jonkun mitäänsanomattoman, joita hän saa seurakseen vaikka monta päivässsä. Anastasia menettää niin työhuoneensa kuin huumepäissään hilluvan Mathiaksen.
Minäkertoja kuulee ensi kertaa Mikkolan siskoksista, kun nämä ovat muuttamassa hänen perheensä lähistölle. Tunisialainen isä varoittaa poikaansa kolmikosta. Tässä vaiheessa varoitus koskee etenkin Mikkolan perheen epäsovinnaista elämää. Suomenruotsalainen isä on jo kuollut, tunisialainen äiti tekee töitä myöhään iltaan, ja tytöt elelevät keskenään. Perhe muuttaa vähän väliä, yleensä pakosta. Ehkä kertojan tunisialainen isä varoittaa jo tuolloin muustakin, mitä poika ei voi vielä ymmärtää. Tunisialaiset tuntevat toisensa. Isää pelottaa, että Jonas ja siskokset voisivat olla sisaruksia.
Siskosten kolmen kymmenen vuoden aikana Jonaksen ja siskosten elämät sivuavat toisiaan satunnaisesti. Romaanista valtaosa keskittyy kuitenkin siskoksiin. Minäkertoja on poissa välistä niin pitkiä aikoja, että hänet lähes unohtaa. Näin tekee myös Evelyn, johon Jonas poikana on ihastunut. Kun he aikuisina tapaavat USA:ssa, Evelyn ei edes muista Jonasta – tai ei ainakaan myönnä muistavansa.
Käy ilmi, että Jonaksen isä ja siskosten äiti ovat nuorina seurustelleet, ja jonkin verran yhteyttä he ovat pitäneet myöhemminkin. Yhteistä kahden perheen nuoremmalle sukupolvelle, siskoksille ja Jonakselle, on pelko kirouksen toteutumisesta. Sen mukaan he tulevat menettämään kaikki, joihin he todella kiintyvät. Jonaksen isä väittää tavanneensa Tunisiassa kirouksen asettajan, jonka on saanut mitätöimään kirouksen. Vasta kun Evelyn romaanin loppupuolella tapaa USA:ssa kirouksen oletetun asettajan, käy ilmi, ettei kirousta kenties ole ollutkaan. Jo sen uhka kuitenkin on vaikuttanut kaikkien ihmissuhteisiin.
Siskokset kuvaa monikulttuurista Ruotsia vaivattoman keveästi. Vaikka päähenkilöt ovat keskivertosvenssoneita tummempia, niin sellaisia ovat useimmat heidän kavereistaan, tuttavistaan ja rakastetuistaankin. Välillä etnisyyden vallan unohtaa, vaikka toiseuden kokemuksia on kaikilla. Jonkin verran päähenkilöt kohtaavat kiusaamista, mutta Khemiri ei asiaa järin painota. Usein asiaa tulee ajatelleeksi vain, kun siskokset puhuvat toisilleen englantia. Äiti on päättänyt, että arabian puhumisesta olisi vain haittaa ja että ruotsin tytöt oppivat joka tapauksessa. Englannin osaamisesta sen sijaan olisi elämässä hyötyä. Suomen puhuminen ei ole mahdollista, koska isä-Mikkola kuolee jo varhain. Englanninkieliset repliikit eivät yksinkertaisuudessaan lukemista hidasta. Ne kuvaavat hyvin siskosten englannin tasoa; onhan kieli vieras äidillekin. Repliikit saavat nykyaikaa kuvatessaan aikaan tiettyä huvittuneisuutta.
Khemiri kuvaa runsaasti ja monipuolisesti kolmen siskoksen elämän 30 vuoden aikana. Vuosituhannen vaihteen luonnehdinnat sekä pitävät paikkansa että romuttuvat. Ina ja Anastasia perustavat perheen ja myös luopuvat niistä. Alussa vastustamattomaksi kuvaillun Evelynin elämä on lopulta huterimmalla pohjalla. Kun siskokset tekevät yhdessä matkan USA:han, Evelyn jättäytyy viisumin umpeuduttua maahan paperittomaksi yli vuosikymmeneksi. Vasta sairastuminen pakottaa hänet Ruotsiin ja pohjoismaisen sosiaaliturvan piiriin sekä samalla yhteyteen siskojensa kanssa, joista Anastasian matka on tosin jo viemässä uuteen elämään Saksassa. Siskosten ohella Khemiri kuvaa oivaltavasti myös 30 vuoden ajan Ruotsia.
Khemirin Siskokset on yhtä kerronnan juhlaa. Laaja teos etenee yllättävän joustavasti, eikä valtava sivumäärä tunnu raskaalta, päin vastoin. Khemirin teoksilla on jo kolmas suomentaja. Tarja Lipponen on saattanut kirjailijan ehkä pääteoksen suomalaisille nautittavaksi luettavaksi.
Jonas Hassen Khemiri: Siskokset (Systrarna). Suom. Tarja Lipponen. Otava 2024. 725 s.
Riitta Vaismaa on kriitikko.
Vastaa