LIISAMARI SEPPÄLÄ (16.9.2014)
Michael Cunninghamin uusin romaani Lumikuningatar kertoo Barretista ja Tyleristä, veljeksistä New Yorkissa. Sisarukset pitävät aikuisinakin toistensa puolta: Barret tukee veljeään tämän hoitaessa syöpää sairastavaa tyttöystäväänsä, Bethiä, Tyler taas on tarjonnut veljelleen asunnon omassa kodissaan.
Romaani viittaa suoraan sekä nimellään että sisällöllään H. C. Andersenin samannimiseen satuun. Tanskalaisessa kertomuksessa on lumottu peili, jonka palasia joutuu sankarin silmään ja sydämeen. Peilin siru silmässä vääristää näkymät ja kaikki kaunis muuttuu alhaiseksi ja matalaksi. Siru saa pojan sydämen muuttumaan jääpalaksi. Sadun tyttö ja poika (Gerda ja Kay) ovat erottamattomat, kunnes Lumikuningatar vie Kayn reessään pohjoiseen jäiseen linnaansa. Gerda lähtee yksin suureen maailmaan ja monien seikkailujen jälkeen tyttö löytää lopulta Kayn ja saa suudelmillaan sulatettua peilin sirpaleet pojan silmästä ja sydämestä pois. Gerdan tarmokkuuden ansiosta Kay pääsee lumikuningattaren hyisestä linnasta pakoon. Cunninghamin tekstissä viitataan satuun toistuvasti: Tyler säveltää tyttöystävälleen häälaulua, jonka sanoissa viitataan sadun peilin sirpaleeseen, Beth pukeutuu valkoiseen, ulkona sataa usein lunta, Tylerillä on silmässään roska. Sadun tunteva lukija jää aprikoimaan, mikä Tylerin käytöksessä viittaa siruun silmässä, voisiko se olla kenties huumeet, kokaiini ja heroiini. Entä mihin viittaa itse teoksen nimi? Liziin, Bethin ystävättäreen?
Lumikuningatar viittaa myös Gustave Flaubertin romaaniin Rouva Bovary. Barret etsii rakkautta aivan samoin kuin Emma Bovarykin kauan ennen häntä. Ranskalainen romaani kuvaa oman aikansa kulutusluottokierteeseen joutuneen naisen kohtalon. Myös Lumikuningattaressa puhutaan toistuvasti tavarasta ja lopussa myydään melkein kaikki kodin irtaimisto ja uuden asunnon myötä hankkiudutaan eroon vanhoista huonekaluista, muutetaan lopullisesti pois Knickerbocker Avenuelta.
Tekeekö ihminen huoneistoaan remontoimalla olonsa kotoisammaksi asunnossaan ja maailmassa ylipäätään? Millaista olisi aina aamulla ensimmäisenä halata rakkaintaan ilman sanoja? Miltä komean nuorukaisen päänahka tuoksuu? Millainen ihminen on vain vieraisilla todellisuudessa? Millaiset kokemukset saavat ihmisen aina antamaan dollarin kerjäläiselle?
Tuleeko musiikki uinailun maasta? Romaanin omaperäisten ajatusten lisäksi myös sen uudet ja tuoreet kielikuvat viehättävät: Barretin ja Tylerin kodin katto on tehty neliöistä, jotka ovat kuin pakastettua, paloiteltua murhetta. Haluaisin myös tavata miehen, jolle tulevaisuus saapuu pienissä erissä.
Lumikuningatar alkaa taivaallisen valoilmiön kuvauksella. Ilmiöön palataan toistuvasti ja lukija jää pohtimaan tapahtumaa, jonka merkitys jää lopulta toistosta huolimatta hyvinkin avoimeksi. Paljon selvemmin ja suoremmin romaanissa tuodaan esille vaikkapa tuomitseva kanta amerikkalaisten osuuteen Irakissa vuonna 2003 alkaneeseen sotaan.
Lumikuningattaressa tapahtumien kehittymistä ei kerrota vaan tarina koostuu hetkistä, jotka kuvataan. Tällainen kerronnan rakenne tekee lukemisesta miellyttävää ja levollista. Romaani suo lukijalleen lukuelämyksen, jonka tunnelma kestää.
Michael Cunningham Lumikuningatar, Gummerus, s 289, Suom. Raimo Salminen