ANNA-LEENA TOIVANEN (17.04.2017)
Zimbabwelaisen Petina Gappahin esikoisteos, suomeksikin ilmestynyt novellikokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (2009) sisälsi satiirissävytteisiä kertomuksia 2000-luvun kriisiytyneestä Zimbabwesta. Pääpiirteissään onnistuneen kokoelman jälkeen ilmestyneeltä romaanilta Muistojen kirja saattoi odottaa paljon. Korkeita odotuksia lisää osaltaan se, että uusi romaani ilmestyi osana Tammen maineikasta Keltaista Kirjastoa; sarjaa, jota itsessään on usein totuttu pitämään laadun takeena.
Esikoisteoksen tavoin Gappahin romaanin nykyhetki sijoittuu 2000-luvun Zimbabween. Maan kriisi heijastelee tarinan taustalla, joskaan ei niin korostuneesti kuin Tanssimestarissa. Myös tyylillisesti romaani tekee jonkin verran eroa Tanssimestariin. Vaikka ote onkin paikoin mustan huumorin värittämä, Muistojen kirjassa ei ole kyse satiirista. Romaanin päähenkilö on albiinonainen nimeltä Memory, joka odottaa vankilassa tuomiota valkoisen kasvattivanhempansa murhasta. Romaanin nykyhetkessä Memory kirjoittaa elämäntarinaansa amerikkalaiselle journalistille. Näin romaani nivoutuukin afrikkalaisen vankilakirjallisuuden perinteeseen, johon se myös paikoin suoraan viittaa.
Romaanin alkupuolen synkän humoristiset kuvaukset zimbabwelaisesta naisvankilasta ovat teoksen parasta antia. Gappah on koulutukseltaan lakimies, joten hänellä voi olettaa olevan kosketuspintaa zimbabwelaiseen oikeuslaitokseen ja kenties myös vankilaoloihin, vaikka kiitos-sanoissaan kirjailija toteaakin, ettei koskaan päässyt vierailemaan romaanin tapahtumapaikkana toimivaan vankilaan. Juuri vankilakuvauksissa kaikuu Tanssimestarista tuttu julman humoristinen ote. Gappah rakentaa vankilasta absurdin ympäristön, jossa vanginvartijat yrittävät hyötyä omasta valta-asemastaan ja ilmentävät pikkumaista pätemisentarvettaan suhteissaan vankeihin. Tämän valta-aseman myötä vanginvartijat altistetaan myös pilkalle. Näin tapahtuu esimerkiksi Patience -nimisen vanginvartijan kohdalla. Patience on parhaillaan kouluttautumassa oikeussalitulkiksi, ja käyttää siitä syystä mielellään englannin kieltä puhuessaan kollegoilleen ja vangeille. Kuten kertoja toteaa, Patiencen ”sanasto on välillä hakusessa”: ”Teidän täytyy varmuudellistaa että kupit ja lautaset ovat puhtaat.” Tai: ”Voitko uskoa”, hän sanoi Lovenessille, ”että on naisia, naimisissa olevia naisia, oikein kunnollisia naimisissa olevia naisia, jotka viiden, kuudenkin lapsen jälkeen, eivät ole koskaan saaneet organismia?” (42).
Romaanin tarina rakentuu paitsi Zimbabwen yhteiskunnallista, poliittista ja taloudellista kriisiä vasten, myös Memoryn perheen sisäiselle tragedialle, jonka keskiössä ovat mielisairaus ja toisaalta vahingolliset perinteiset uskomukset. Gappah jatkaakin uudessa romaanissaan Tanssimestarin linjoilla siinä mielessä, että hän tuo esille kansakuntansa ja kulttuurinsa ongelmia ja kritisoi niitä avoimesti. Muistojen kirjan myötä Gappah vahvistaa asemaansa avoimen poliittisena ja kriittisellä tavalla kansakuntakeskeisenä kirjailijana.
Vankilaan sijoittuvan nykyhetken ohella romaani pohjaa Memoryn menneisyyden kuvaukselle. Murhamysteerin lisäksi toinen teosta motivoiva salaisuus liittyy Memoryn perheeseen ja syihin, jotka johtivat hänen päätymiseensä valkoisen Lloyd -nimisen professorin kasvattilapseksi. Tämän samaisen miehen murhasta Memory nykyhetkessä istuu vankilassa. Loppujen lopuksi molemmat mysteerit tuntuvat jäävän pinnalliselle käsittelylle. Lloydin hahmo, samoin kuin Memoryn suhde häneen, tuntuvat kuvauksensa puolesta ohuilta. Samalla myös itse päähenkilö jää olennaisilta osin etäiseksi, eikä hänen traagiseksi tarkoitettu tarinansa siten aidosti kosketa.
Yleisellä tasolla Muistojen kirja käsittelee kahta monissa Afrikan maissa marginalisoitua ja vainottuakin ryhmää: albiinoja ja homoseksuaaleja. Erilaisten vähemmistöjen asemaa on ruvettu tämänhetkisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa nostamaan aktiivisesti esille. Siinä mielessä Gappahin teos onkin osa vallitsevaa trendiä ja tulee varmasti olemaan myös ajankohtaisiin teemoihin tarttuvan afrikkalaisen kirjallisuuden tutkimuksen mielenkiinnon kohde.
Tero Valkosen käännöksestä on vaikea osoittaa mitään tiettyä huonosti toimivaa kohtaa. Silti tämän romaanin kohdalla on jatkuvasti tietoinen siitä, että kyseessä on käännösromaani. Jostain syystä kieli ja sillä luotu maailma eivät siis oikein päästä sisäänsä, etenkään vankilakuvausten ulkopuolella. Jonkin verran kompurointiakin on: « Tunnet hänet ehkä sillä toisella, pidemmällä nimellä, uudella nimellä, jonka hän itselleen antoi osoittaakseen maailmalle olevansa autenttisen autenttinen, aidosti aito autenttisen afrikkalaisuutensa aidossa täyteydessä » (202) – virkehirviö, joka tosin tuskin kuulostaa yhtään paremmalta alkukielisenäkään. Jatkuva etäisyyden tunne romaania lukiessa voi tietysti olla tarkoituksellinen tyylikeino. Gappahin romaanin kohdalla tämä ei kuitenkaan tunnu todennäköiseltä: Muistojen kirja on tyypillinen lukuromaani, joka pyrkii koukuttamaan lukijansa vähitellen auki purkautuvien mysteerien jännityksellä, ei saamaan tätä pohdiskelemaan taiteenfilosofisia kysymyksiä.
Romaanin loppuun mennessä avainmysteereille on saatu selitys. Erityisesti totuus Lloydin kuolemasta tuntuu juonenkäänteenä hieman lattealta. Gappahilta on vuonna 2016 ilmestynyt toinenkin novellikokoelma, Rotten Row. Uutta kokoelmaa lukematta on mahdoton tehdä johtopäätöksiä, mutta ainakin mikäli Muistojen kirjan vertailukohtana pidetään Tanssimestaria, on selvää, että Gappah on vahvimmillaan lyhytproosan kirjoittajana. Vankilakuvauksia leimaava musta huumori katoaa Memoryn menneisyyden salaisuuksien tarkastelussa. Tämän vuoksi Muistojen kirja tuntuu oikeastaan sisältävän kaksi erillistä kertomusta ja ääntä, jotka eivät oikein tunnu sulautuvan yhdeksi tiiviiksi kokonaisuudeksi. Tragedia ja absurdi, musta huumori eivät tässä tapauksessa mahdu samojen kansien väliin, vaan loppuvaikutelma jää hajanaiseksi.
Petina Gappah: Muistojen kirja. Suom. Tero Valkonen. Tammi, 2017.
Anna-Leena Toivanen on (diasporisen) afrikkalaisen kirjallisuuden tutkija ja Marie Skɫodowska-Curie Fellow Liègen yliopistossa. Projekti on saanut rahoitusta Euroopan Unionin Horizon 2020 tutkimus- ja innovaatio-ohjelmasta, sopimus no. 701238.
