Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

LIISAMARI SEPPÄLÄ (5.3.2020)

Japanilaisen Sayaka Muratan teoksessa Lähikaupan nainen (Konbini ningen 2016) käsitellään ympäristöstään poikkeavan yksinäisen naisen elämää. Romaanin päähenkilö Keiko Furukura on 36-vuotias osa-aikainen työntekijä lähikaupassa konbinissa.

Keiko on ollut lapsuudestaan saakka omituinen ja kärsii erilaisuudestaan. Hänen luonnolliset reaktionsa herättävät lähipiirissä vuoroin uteliaisuutta, surua, ihmetystä ja paheksuntaa. Selviytymiskeinoikseen nainen on valinnut hiljaisuuden ja passiivisuuden sekä toisten ihmisten ilmeiden, eleiden, puhetavan, käyttäytymisen ja pukeutumisen matkimisen.

Siviiliasussaan rouva Izumi oli hieman räikeä, mutta hän pukeutui kolmikymppisen naisen tyyliin, joten olin ottanut osviittaa tarkastamalla hänen kenkiensä mallin ja kaapissa olleen ulkotakin tuotemerkin. Yhden kerran kurkkasin myös takahuoneeseen esille jääneen meikkipussin sisään ja tein muistiinpanot meikkien nimistä ja tuotemerkeistä.
Jäisin heti kiinni, jos matkisin häntä avoimesti, joten tein tuotteiden nimillä nettihakuja. Löysin blogeja, joissa esiteltiin kyseisiä merkkejä muiden vastaavien kera, ja ostin näitä ohessa esiteltyjä brändejä. Rouva Izumin vaatteet, työtarpeet ja kampaus muodostivat näin minulle sopivan kolmekymppisen naisen mallin. (s. 27-28)

Keiko on työskennellyt Tokiossa sijaitsevassa Smile-marketissa sen avaamispäivästä 1.5.1998 lähtien. Romaanin tapahtumapaikkana konbini on keskeinen, koska vain siellä Keiko tuntee olevansa osa yhteiskuntaa ja yhteisöä. Keiko onkin sitoutunut työntekijä, joka ajattelee vapaa-ajallaankin konbinin asioita. Keikon mielestä hyvä työntekijä huolehtii terveydestään, ravinnostaan ja unestaan, jotta voi tulla vaativaan fyysiseen työhön terveenä joka päivä.

Lähikaupassa Keiko uskoo olevansa normaali, ja osa-aikaisessa työssään hän tietää, kuinka kuuluu toimia. Siksi hän on pysynyt 18 vuotta työssä, joka muille työntekijöille ja esimiehillekin on vain välivaihe elämässä. Pysymällä itselleen mieluisassa työpaikassa niin kauan, Keiko toimii yleisistä tavoista poiketen, mikä puolestaan synnyttää ihmetystä. Keikon pikkusisko onkin keksinyt hänelle tekosyitä puolustella ratkaisujaan lähipiirinsä ihmetteleville ihmisille.

Keiko nauttii roolistaan kaupassa, koska konbinissa työntekijät on koulutettu käyttäytymään ketjun kulttuurin mukaisesti. Toisin kuin elämässä, kaupassa kaikkiin tilanteisiin löytyy käyttäytymisohje. Lähikauppa on turva.

Makkarat ovat tänään tarjouksessa, paistakaa niitä paljon! Tavoite on myydä 100 kappaletta. Viimeksi meni 83, eli pankaa paremmaksi. Paistatte vain lisää ja lisää. Eikö niin, Furukura?”
”Kyllä!” vastasin reippaalla äänellä.
”Lämpötila on meille tärkeä indikaattori! Lämpötilaero eiliseen on iso, joten tänään kylmät tuotteet menevät hyvin kaupaksi. Pitäkää huoli että täydennätte juomavarastoa heti tarpeen mukaan. Asiakkaille mainostetaan tarjousmakkaroita sekä uutuusjälkiruokaa, mangovanukasta!”
”Selvä on!” Sugawara riensi puolestaan vastaamaan terhakasti.
”Ilmoitusasiat taisivat olla siinä, lausutaan seuraavaksi kuusi palvelufraasia ja myyjän vala. Toistakaa perässä!”
Lausuimme kovaäänisen päällikön perässä.
”Vannomme että pyrimme tarjoamaan asiakkaillemme parasta mahdollista palvelua, niin että asiakkaat rakastavat myymäläämme ja valitsevat meidät!”
”Vannomme että pyrimme tarjoamaan asiakkaillemme parasta mahdollista palvelua, niin että asiakkaat rakastavat myymäläämme ja valitsevat meidät!”
”Irasshaimase!”
”Irasshaimase!”
”Selvä on, herra! Olkaa hyvä rouva!”
”Selvä on, herra! Olkaa hyvä rouva!”
”Paljon kiitoksia!”
”Paljon kiitoksia!”
Kolme ääntä sulautui yhdeksi. Aamuseremonia sujui jämerästi päällikön johdolla. (s.42-43)

Teoksen huumori syntyy yllätyksistä, liioittelusta ja vastakkainasetteluista. Monien lukijoiden ja kriitikoiden mielestä Lähikaupan nainen on riemastuttava, hulvaton ja hauska.

Jos ensimmäisellä lukukerralla romaani pystyy havahduttamaan, niin toisella lukukerralla löytyy hyvin suunniteltu rakenne ja teoksen ansiot tulevat esiin. Komiikan, konbinin erikoisten toimintamallien ja juonen sijaan voi kiinnittää huomion päähenkilön ihmetykseen, tuskaan ja kärsimykseen. Keiko on erilainen tavalla, jota hän ei ymmärrä ja jonka kanssa hänen on vaikea elää.

Toisella lukukerralla ymmärsin myös kirjailijan valinnan romaanin aloitukselle ja lopetukselle. Konbinin äänimaailma kuuluu olennaisesti tekstiin ja onkin hienosti ajateltu ja kuvattu. Keiko pystyy muistelemaan lähikaupan ääniä ja ympäröimään itsensä niillä myös kotona. Keikolla on äänimuisti.

Teoksen tapa esittää juomista ja syömistä on myös omintakeinen. Keiko ei juo kahvia eikä teetä, hän juo kuumaa tai kylmää vettä. Ruokailu kotona on pelkistettyä ja yksinkertaista.

Pakastimessa on valmista riisiä ja jääkaapissa keitettyjä raaka-aineita, voit syödä niitä milloin haluat.”
Otin esiin lautaset ja asetin ne pöydälle. Riisiä ja keitettyjä vihanneksia soijakastikkeella.
Shiraha rypisti otsaansa.
”Mitä tämä on?”
”Retikkaa, soijapavun ituja, perunaa ja riisiä.”
”Syötkö sinä aina tällaista?”
”Miten niin?”
”Eihän tämä ole ruokaa.”
”Keitän raaka-aineita ja syön ne sellaisenaan. Maulla ei ole väliä, mutta lisään soijakastiketta, jos kaipaan suolaa.” (s. 88-89)

Romaanissa käsitellään muutosta. Kaikki muuttuu vähän kerrallaan, ja silti mikään ei muutu. Keiko miettii, miten hänen ruumiissaan solut uudistuvat, ja kehon vesi vaihtuu, mutta silti kehon rakenne pysyy samana. Onko samalla lailla ihmiskunta muuttunut ja pysynyt perusasioissaan samana? Naimattomat ja lapsettomat naiset eivät ole yhteisölle hyödyksi, ja siksi yhteisö pyrkii pääsemään ongelmatapauksistaan eroon.

Viimeisen kahden viikon aikana minulta oli kysytty neljätoista kertaa, miksi en ollut naimisissa. Kaksitoista kertaa oli tiedusteltu, miksi olin yhä osa-aikatyössä. Olin päättänyt joka tapauksessa korjata asiat, joista oli huomautettu lukuisia kertoja. Halusin muutosta. Oli muutos sitten hyvä tai paha, tuntui se paremmalta kuin nykyinen umpikujani. (s. 77)

Konbini pyrkii aina pääsemään takaisin normaaliin tilaan keinolla tai toisella. Häiritsevät asiakkaat poistetaan. Lusmuilevat työntekijät erotetaan. Lähikaupan tavoitteena on tuottaa voittoa. Jos et sovi sääntöihin, niin et myöskään ole tarkoituksenmukainen konbinille.

Samalla lailla Japanissa yhteiskunnan paine naimattomia naisia kohtaan on ilmeisesti vieläkin kova. Teoksen lähikauppa onkin kuin pienoismalli yhteiskunnasta. Yhteiskunnan tavoitteena on säilyä ja vahvistua, ja perheen perustaminen kuuluu yksilön velvoitteisiin. Poikkeavista ei ole yhteiskunnalle hyötyä.

Lähikaupan nainen on saavuttanut sekä yleisön että kriitikoiden suosion. Se on käännetty monelle kielelle ja saanut useita palkintoja. Teos onkin erikoinen, yllättävä, koskettava, tosi ja varmasti suosionsa ansainnut.

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen (Konbini ningen). Suom. Raisa Porrasmaa. Gummerus Kustannus Oy 2020. 126 sivua

Liisamari Seppälä on Helsingissä asuva kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.