Solvej Balle (suom Sanna Manninen): Tilavuuden laskemisesta I

SARA SAVOLAINEN

On marraskuun 18. päivä. Tara on työmatkalla Pariisissa ja viettää hienon päivän ostaen harvinaisia kirjoja aviomiehensä Thomasin kanssa pitämään antiikkikirjakauppaan ja tavaten pariisilaisia ystäviään. Seuraava päivä lankeaa Taran ylle ja yllätyksekseen hän huomaakin päivän olevan jälleen marraskuun kahdeksastoista.

Tanskalaisen Solvej Ballen kirjasarjan aloittava Tilavuuden laskemisesta I on kirjailijan ensimmäinen romaani 27 vuoteen. Ballen tuotanto on monipuolinen: se sisältää romaanien lisäksi taideteoriaa, muistelmia ja lyhytproosaa. Vuonna 1993 Balle julkaisi kirjan Ifølge loven, josta tuli hänen läpimurtoteoksensa. Balle voitti vuonna 2022 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon Tilavuuden laskemisesta -sarjan kolmesta ensimmäisestä osasta.

Kun Tara tajuaa ajan menneen rikki, hän palaa kotiin Thomasin luokse. Alkuun he viettävät mukavia päiviä yhdessä. Joka aamu Thomasin muisti on nollaantunut, mutta Tara selittää kärsivällisesti tälle mitä hänelle on tapahtunut, jonka jälkeen he viettävät päivän yhdessä arkiseen tapaan. Samalla he tutkivat aikaa ja yrittävät löytää syytä ja ratkaisua Taran toistuvaan marraskuun 18. päivään.

Taran ja Thomasin rakkaus on syvää ja se syventyy yhdessäolosta. Thomas tukee parhaansa mukaan Taraa aikasilmukassa ja Tara tuntee rakkautensa vain kasvavan Thomasia kohtaan. Ballen kirja onkin eräänlainen rakkaustarina Tarasta ja Thomasista: 

Nyt muistan nämä päivät kaikkein onnellisimpina. Milloinkaan. Tunsin olevani rakastettu. Tunsin olevani rakastettu olohuoneen sohvalla ja lattialla. Tunsin olevani rakastettu sängyssä ja illalla kun istuimme ruokapöydässä. Siinä ei ollut mitään epätavallista. Siinä ei ollut mitään sen kummempaa kuin ennen marraskuun kahdeksattatoistaa, se oli vain voimakkaampaa, eikä meillä ollut kiire minnekään. Tämä aika ei karannut.” (56)

Kyseessä on suuri rakkaus, jonka väliin voi tulla vain aikasilmukka. Tara tahtoisi nauttia rikkoutuneen ajan luomasta sumeasta kuplasta, mutta lopulta aika luo etäisyyttä rakastavaisten väliin. Aika eristää Taran muista, hän kuluttaa luonnonvaroja, mutta aika ei kulje eteenpäin eikä näin voi luoda uutta Taran kuluttaman tilalle. Aika väistämättä muuttaa Taraa, mutta ei Thomasia.

Eristäytyneisyys ja yksinäisyys saavat Taran kohdistamaan katseensa taivaalle. Yöllä ulkona saa olla rauhassa eikä tarvitse pelätä muiden huomaavan häntä. Tara alkaa opetella tähtikuvioita ja löytää aikasilmukastaan yhden hyvän puolen: kuvioita on helppo opetella, kun ne pysyvät samalla paikalla yöstä toiseen. Kun aikasilmukan sisältämät säännöttömyyden luovat levottomuutta Tarassa, tähtitaivas juurruttaa Taraan vankkaa luottoa. Taivas on ja pysyy eikä sitä voi kuluttaa olemattomiin.

Ballen tyyli on vähäeleinen ja toisteinen. Toisto käyttö romaanissa onkin erinomainen tehokeino, sillä se mukailee kirjan sisältöä. Taran ympärillä on vain marraskuun kahdeksannentoista päivän toistoa. Sanna Mannisen suomennos on sujuvan eheää.

Tilavuuden laskemisesta I on vahva aloitus seitsemänosaiselle sarjalle. Seuraavia osia ei onneksi tarvitse kauaa odottaa, sillä sarjan toinen osa saadaan suomeksi elokuussa ja kolmas osa joulukuussa.

Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta I (Om udregning af rumfang, I). Suom. Sanna Manninen. Kosmos, 2024, 155 s.

Sara Savolainen on kirjallisuuden maisteri Jyväskylän yliopistosta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.