SARA SAVOLAINEN
“Ihmisellä voi olla vaikka miten paljon oikeita vastauksia, mutta jos oikeat kysymykset puuttuu, puhuu lopulta pelkkää tyhjää. Sen mä olen tajunnut. Olen tajunnut, että vastaukset tulee ennen kysymyksiä. Ja niin kauan kuin ne ei täsmää toisiinsa, elää valheessa.” (13)
Seksuaalisuuteni historia kertoo Sofien matkasta vastausten ja kysymysten selvittelyn parissa. Hän löytää pikkuhiljaa vastauksiaan, mutta ei ymmärrä kysyä oikeita kysymyksiä. Sofie aloittaa nuorena miesten deittailun, mistä ei tule yhtään mitään. Parin miehen jälkeen Sofie siirtyy tapailemaan naisia, mikä luonnistuukin Sofielta jo paremmin.. Lopulta matka johdattaa Sofien transpolin jonoon, jotta hän olisi “vähemmän tyttö ja enemmän poika” (189).
Tobi Lakmakerin kirja on hauska ja kepeä kertomus parikymppisen elämästä keskellä suhdekiemuroita sekä oman identiteetin ja paikan etsimistä. Vaikka sävy on humoristinen ja kevyt, teemoja käsitellään myös yksinäisyyden ja menetysten kautta. Nuoruudessa oman paikan etsiminen on monille samaistuttavaa, mutta Lakmaker onnistuu tarjoamaan tuoreen ja onnistuneen näkökulman. Kirjallisuus kaipaa enemmän vähemmistöjen ääntä.
Seksuaalisuuteni historia tarjoaa Sofien pohdintaa seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Lakmaker kuvaa hienosti millaista on kasvaa naiseksi nyky-yhteiskunnassa, jossa naiset yritetään sulloa ahtaaseen lokeroon. Painostusta tiettyyn malliin mahtumisesta tulee kaikkialta, minkä Sofie tuntee ahdistavaksi:
“Naisena oleminen oli ihan hemmetin vaikeaa. Aina kaikki halusi, että mä annan hiusten kasvaa pitkiksi. Ei sitä tietenkään ääneen sanottu, mutta jos joku halutaan pakottaa tekemään jotakin, niin ei siihen sanoja käytetä. Asia tulee kyllä muutenkin selväksi.” (12)
Matkustaessaan ympäri Eurooppaa 18-vuotiaana Sofie joutuu miettimään kaiken sukupuolensa kautta. Hostellissa hän valitsee aina yläpunkan, jotta näkee kaikkialle huoneessa. Kaikkialla minne hän kulkee, miehet yrittävät lähestyä häntä:
“No, se mies, joka yritti pussata mua Krakovan asemalla, ei ollut edes pahin. Pahin seisoi joka aamu hostellissa mun sängyn vieressä ja kysyi, mitä mä aion sinä päivänä tehdä. ‘Käyn Auschwitzissa’, sanoin siihen, mutta se ei estänyt sitä tulemasta aina takaisin. Arvaa mitä se sanoi. Se sanoi, että haluaa tulla käymään mun luona Amsterdamissa. Sekin sai mut ihan hulluksi: kaikki ne miehet, jotka sanoi, että ne haluaa tulla käymään. Jos ne kaikki miehet olisi oikeasti tulleet, niin sitä varten olisi pitänyt avata ihan kokonainen hostelli.” (152)
Huumorin avulla Lakmaker tuo monille tuttuja ilmiöitä esille ilman, että ne ovat liian kuormittavia.
Naisena Sofie joutuu myös kohtaamaan seksuaalista häirintää kaikkialla. Häirintä on niin normalisoitua, että kaikki muut ympärillä olevat jättävät sen huomioimatta. Kun vanhempi, kirjailijana toimiva mies yllättäen puristaa illallisella Sofien pohjetta, tämän vaimo ja Sofien poikaystävä ovat kuin eivät huomaisikaan.
Elämä tuntuu ennemmin tapahtuvan Sofielle kuin tämä itse päättäisi mitä kohti mennä. Myös normit ohjaavat Sofien elämää. Harrastettuaan ensimmäisen kerran seksiä, Sofie kokee velvollisuudeksi alkaa seurustelemaan seksikumppaninsa kanssa: “ [–] ei siksi että mä olisin nauttinut siitä suhteesta, vaan koska säädyllinen kuva vaati sitä” (18). Sofie miettii ennemmin miten asiat tulee tehtyä kuin mitä hän itse haluaisi tehdä. Kirja kuvaakin Sofien matkaa kohti elämää, jossa hän on itse pohtinut miten haluaa sen elää ja jossa hän pääsee itse määrittelemään itsensä.
Seksinkin Sofie suorittaa käsikirjoituksen mukaan. Hänellä on ristiriitainen suhtautuminen panemiseen. Sofie on mieluummin antava osapuoli kuin vastaanottava. Hän ei oikein osaa rentoutua eikä keskittyä nautintoon seksin aikana. Sofie ei pysähdy omien halujensa äärelle vaan menee muiden halujen mukana.
Sofien nuoruusvuosiin kuuluu niin ikään masennusta ja menetyksiä. Hukassa oleminen vetää synkän pilven Sofien ylle, ihmissuhteita tulee ja menee, ja läheisen kuolema pysäyttää. Kirja näyttää, kuinka toivottomuudenkin keskellä on tärkeää muistaa, että asiat muuttuvat jatkuvasti:
“Tiesin vain, että pitää pysyä kaukana portaista, koska jonakin päivänä halu palata maailmaan tulisi takaisin. Kun on tosi synkkää, ei välillä voi kuin hokea itselleen, että se menee ohi. Siihen nyt viimeksi uskoo, mutta kuitenkin tietää, että siihen pitää uskoa.” (40)
Transpolilla Sofie löytää tavan palata takaisin maailmaan.
Taru Luojolan suomennos on oivallinen ja hän on ollut juuri oikea valinta teoksen kääntäjäksi. Teoksen puhekieli tuntuu aluksi oudolta, mutta kääntyy lopulta erinomaiseksi valinnaksi. Puhekielisyys tuo tekstiin rentoutta ja korostaa kertojan nuorta ikää ja tekstin huumoria.
Tobi Lakmaker: Seksuaalisuuteni historia (De Geschiedenis Van Mijn Seksualiteit). Suom. Taru Luojola. Kosmos, 2024, 191 s.
Sara Savolainen on kirjallisuuden maisteri Jyväskylän yliopistosta
Vastaa