Kuohuva ja monikulttuurinen Thessaloniki RIITTA VAISMAA
Brittiläisen Victoria Hislopin (s. 1959) toinen suomennettu romaani Elämänlanka sijoittuu pääosin Thessalonkiin ja ajoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeista nykyaikaan. Romaanin suurin ansio on Thessalonkin ja laajemminkin Kreikan historian tietämyksen karttuminen. Hislop itse asuu perheineen Iso-Britanniassa ja Kreetalla. Viihteellisen tarinan tietoaines vaikuttaa hyvin pätevältä.
Kreikassa on kuohunut vähintään vuosisadan, mikä lisää ymmärrystä uutisiin, joita kuulemme nyky-Kreikasta. Maassa on aiemminkin aloitettu tyhjästä ja jotenkuten päästy jaloilleen. Vallankumouksia on ollut useita. Kuninkaita on mennyt ja tullut. Eri kansallisuuksia on elänyt rinnan milloin sopuisasti, milloin päinvastoin. Suuria väestönsiirtoja on toteutettu, maahanmuuttajia on ollut aina paljon. Juutalaisten vaino kosketti rajusti Kreikkaa 1930-luvulla ja toisen maailmansodan aikaan. Jo pelkästään Thessalonikissa eli tuolloin 50 000 juutalaista, joista valtaosa tuhottiin julmasti. Eri kansanosien varallisuuserot ovat olleet suuret ja näkyvät. Vauraimmat eivät ole kaihtaneet käyttää valtaa, eikä oppositiokaan ole kapinoimatta tyytynyt osaansa. Usein maan tilannetta on syystä pidetty sisällissotana.
Suosittelen lukemaan Elämänlangan prologin vasta lopussa, yhdessä epilogin kanssa. Myös takakannen tekstiltä kannattaa sulkea silmänsä. Kirjailija paljastaa prologissa romaaninsa loppuratkaisun, ja kustantaja tekee saman takakannen tekstissä. Teoksen monet jännitystekijät, henkilöiden kohtalokkaat vaiheet ja tapahtumien vyöry menettävät teräänsä, kun jo ennalta voi olla varma, että päähenkilöiden osalta loppuratkaisu on onnellinen. Prologi on kuin sokerilla kuorrutettu, kiiltokuvamainen matkailumainos. Se ei houkuta lukemaan, kun taas heti ensimmäinen luku vie tapahtumien pyörteeseen.
Hyvät ja pahat Hislop erottelee todella selvästi. Pahat ovat kauttaaltaan pahoja, hyvät taas säröttömän, lähes kliseisen hyviä. Pahat saavat palkkansa, viihteen kaavasta Hislop poikkeaa siinä, että suurelle osalle hyviäkin käy huonosti. Jännite syntyy, kun päähenkilöiden rakkaustarina ylittää säätyerot.
Elämänlangan kerronta etenee sutjakkaasti, ja juonen eri haarat pysyvät hyvin koossa. Lukukokemus on miellyttävä, vaikka romaanissa kerrotaan traagisista ja väkivaltaisista tapahtumista. Ihmiskohtalot ovat koskettavia, vaikka vähempikin määrä uskomattomia sattumia riittäisi. Erityisen persoonallista tai omaperäistä ilmaisu ei kuitenkaan ole. Hislop kirjoittaa sujuvaa perusproosaa.
Hislopilta on pari vuotta sitten suomennettu hänen esikoisromaaninsa Saari. Teos sai ilmestyessään 2007 parhaan uuden kirjailijan British Book Awards -palkinnon. Saaresta on tehty 26-osainen televisiosarja, jota esitetään parhaillaan Suomessakin.
Victoria Hislop: Elämänlanka (The Thread). Suom. Susanna Tuomi. Bazar 2014. 442 s.