Wole Soyinka: Laittomuuden kausi

EVELIINA TASKINEN (13.8.2020)

Wole Soyinka (1934) on nigerialaisyntyinen kirjailija, joka tunnetaan niin yhtenä merkittävimpänä afrikkalaisena kirjailijana kuin myös vuoden 1986 kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittajana teoksestaan Aké: The Years of Childhood (1981). Palkinnon saamisessa merkittävää oli varsinkin se, että Soyinka oli ensimmäinen tummaihoinen afrikkalainen, jolle myönnettiin kyseinen palkinto. Soyinkan romaanituotanto on varsin vähäinen sisältäen teokset Tulkit (1980) sekä Laittomuuden kausi. Soyinka on tunnetumpi näytelmäkirjailijana sekä runoilijana. (Britannica, 2020.)

Laittomuuden kausi (Season of Anomy, 1973) on viisiosainen kertomus vallan väärinkäytöstä, kolonialismin perinnöstä sekä yksilön roolista merkittävien yhteiskunnallisten tapahtumien keskellä. Kyseessä on postmoderni romaani, jossa ajan ja tapahtumien kulku on täynnä aukkokohtia. Afrikkalainen Aiyérón kulttuuri kohtaa Kartellin globalisaation verkossa, josta korostuu yksilön vastuu sekä vallan merkitys yhteiskunnassa, jossa perinteitä arvostava yhteisö kohtaa jälkiteollisen maailman haasteet. (Vartiainen, 2013, 35 – 39.)

Tarkastellakseni lähemmin yksilön roolia sekä tämän vastuuta Laittomuuden kausi -teoksessa aion ensin tuoda tärkeitä tapahtumia esille teoksen kahdesta ensimmäisestä osasta. Näissä osissa Ofeyin tarkoitusperät, hänen jalo ajatusmaailmansa ja ensimmäiset vastarintateot tulevat ilmi. Lopputeos avaa Ofeyin vastuun pimeämmän puolen, joka avautuu lukijoille Kartellin väkivallan sekä monien kuolemien kautta.

Ensimmäinen osa, Siemeniä, alkaa tutustumisella Aiyérón kylään ja päähenkilö Ofeyihin. Ofeyi on  Yhtiön kaakaokampanjan myynninedustuspäällikkö, joka ihastuu kampanjansa aikana Aiyérón kylän elämäntapaan, eräänlaiseen filosofiaan. Hän keskustelee vanhasta kulttuurista kylän vanhuksen Ahimen kanssa, joka on palannut orjuuden sekä sorron jälkeen takaisin omille juurilleen. Ahimen mukaan Aiyérossa ihmiset ”elävät sopusoinnussa” (16) eräänlaisen totuuden äärellä, joka saa nuorukaisetkin aina palaamaan maailmalta takaisin.

Ofeyin maailmankuva muuttuu, ja hän haluaa levittää Aiyérón kylän sanomaa mainostajan taidoillaan sekä vastustaa Kartellin luomaa ”orjuuden uutta vaihetta” (34) jossa Aiyéron asukkaita ja heidän työntekoaan kontrolloidaan. Teoksen toinen osa nimeltä Silmuja viittaa Ofeyin ja Aiyérón aatteen levittämiseen alkuun. Hän aloittaa uudenlaisen kampanjoinnin, joka lopulta johdattaa hänen erottamiseen Yhtiöstä. Kyse on tapahtumasta, jonka Kartelli on järjestänyt Yhtiön kanssa. Ofeyin ja tämän mainosryhmän, naisystävä Irysein sekä musiikintekijä Zaccheuksen, on määrä esiintyä tässä ihmistentäytteisessä tapahtumassa. Ofey on muokannut vailla tovereidensa tietoa heidän esitystään. Jyvän silmut alkavat itää samaa matkaa laatikosta nousevien ilmapallojen sekä marionettien kanssa.

Neljät tutut kasvot, sätkynukkemaiset, niin ikään ilmapallojen kannattamat, kasvot joiden henkilöllisyyttä ei kukaan, eivät edes paikalla olevat uskaltaneet sanoa tuntevansa – siihen Ofeyi oli luottanutkin – kasvot joiden nimiä kuiskailtiin kauhistuneena alamaailman kaikkein lujimmissakin linnakkeissa. Nämä, Kartellin todelliset voimatekijät kääriytyivät auki käsikynkkään kytkettyinä ilmapallotertun kiivetessä korkeammalle ja narujen suoristuessa. – Läpytys oli vaimeaa, epävarmaa – Vieraat alkoivat enimmäkseen miettiä, osallistuisivatko he enää yksiinkään puutarhajuhliin. Jos ei kerran ollut turvassa sellaisilta hankaluuksilta edes Kartellin yhden korkea-arvoisimman palvelijan omassa kodissa…!

Ymmärtäessään oman valtansa sekä kyvyn muuttaa maailmaa sen kautta, Ofeyi ei halua olla enää itse osana mainoksia, joilla Yhtiö ja Kartelli voivat globalisoida Aiyéróa entisestään, tehdä siitä osan kapitalismin koneistoa. Ofeyi ryhtyy ”Jyvän vartijaksi”, eräänlaiseksi Aiyérón Messias-hahmoksi (Akwanya, 2015). Tämä johtaa teoksen todelliseen pohdintaan yksilön identiteetistä sekä vastuusta tämän sosiaalisen muutoksen sisällä.

Teoksen kolmas osa viittaa Rönsyjä -nimellään suoraan siihen, kuinka Ofeyin luoma liike alkaa levitä pienistä kapinan silmuista laajoiksi rönsyiksi. Erottuaan Yhtiöstä Ofeyi jatkaa kampanjointiaan. Köyhät ja sorretut lähtevät mukaan liikkeeseen vastustamaan kolonnisoinnin perinnettä jatkavaa Kartellia, joka kuitenkin vastaa niskurointiin luodein sekä nyrkein. Sivuhahmo nimeltä Hammaslääkäri laittaa Ofeyin pohtimaan tätä veristä vastuuta, jonka näen keskeisenä hahmona yksilön roolin pohdinnassa. Hammaslääkäri on Ofeyin opintomatkalla tapaama henkilö, joka on itsekin siirtynyt palkkamurhaajaksi asti sosiaalisen muutoksen nimissä. Hän käy Ofeyin kanssa tärkeitä keskusteluita, joissa hän pakottaa Ofeyin pohtimaan oman tekonsa moraalisia seurauksia.

— Mihin luulit niiden oppien johtavan, joita aloit kylvää Aiyérón miesten avulla?

— Sen takaisin saamiseen minkä vähäinen kourallinen oli riistänyt yhteiskunnalta, itse yhteiskunnan uudelleenmuotoutumiseen…

— Muttei väkivallan avulla?

— Mitä järkeä on siinä kysymyksessä? En ole koskaan pitänyt mahdottomana sitä todennäköisyyttä?

— Ne joilla on eniten menetettävää ovat havahtuneet huomaamaan puuhasi. Mitä luulet heidän aikovan tehdä?

— Sitä mitä he tekevät nyt, kiskovan ajattelun viruksen juurineen irti mistä vain sen löytävät, tuhoavan miehet joita pitävät vastuullisina sen levittämisestä.

— Entä miten he tekevät sen? (Soyinka, 1976, 128 – 129.)

Ofeyin aatteet ovat olleet alussa jaloja, mutta tapahtumien edetessä kasvavavat Ofeyin epäilytkin omasta vastuustaan. Vaikka Ofeyi niskuroi Hammaslääkärille, hän joutuu kohtaamaan edessä olevat vaihtoehdot. Kyse ei ole enää vain aatteen jalosta suojelusta sekä levittämisestä, vaan myös ihmishengistä sekä tulevaisuudesta. Kolmannessa osassa itse vanhus Ahime, joka on kuin tämän jalon aatteen ruumiillinen muodostuma, joutuu kohtaamaan tosiasiat: yhteisön rooli ei ole enää näkymätön ja nyt heidän on kohdattava sen veriset seuraukset.

Sisimmässään hän oli iloinen tiedosta, että Aiyéro, taannoinen hullunkurinen utopia, oli muuttunut moraaliseksi piikiksi kansakunnan itsekylläisessä lihassa. Niin kauan kuin se oli pysynyt hiljaisena ja syrjäisenä, omalaatuisena turistihuvina, mikään ei ollut järkyttänyt Kartellin tai sen liittolaisten mielenrauhaa toinen toisiaan seuraavissa vallansiirroissa. Se puoli asiassa oli ehkäpä valitettava, se että liikkeen alku oli jäljitetty suoraan Aiyéróon, ylimalkaan johonkin tiettyyn maan osaan. (Soyinka, 1976, 97.)

Kapinoinnin hinnaksi on muodostunut se, että vallankumouksella on oltava kasvonsa: ja nämä kasvot kuuluvat Aiyérón kylälle. Ofeyin suunnitelmat etenevät, mutta jopa Ofeyi itse jättää taistelun, kun hänen rakkaansa Irysei kidnapataan. Vaikka Ofeyin teot eivät ole täysin altruistisia, teos korostaa yksilön vastuuta ja rohkeutta muutokseen. Ofey myös joutuu maksamaan teoistaan vapaudellaan, kun hänet vangitaan. Teoksella on pohtiva loppu, ei onnellinen. Tämä postmoderni romaani viittaa usein orjuuden haavoihin ja tulevaisuuden ihmisten vastuuseen, näiden valtaan. Varsin pysäyttävä on kohtaus, jossa Ofeyi soutaa kanootilla pois Aiyérón turvapaikasta ajatuksissaan pelko siitä, että aikooko historia toistaa itseään, ja onko se hänen syytään.

Suvanto löyhkäisi historialta. Orjia, kultaa, öljyä. Vanhat sodat. Sokeita pääkalloja, verta, hikeä ja luita, merenpohjassa lepäävää kuolemantuskaa, tukahdettuja huutoja, ainiaaksi mustaan lietteeseen sekoittuneita. Menneisyyden alati läsnäolevia energioita, tuijottavia silmäkuoppia jotka vaativat eläviä silmiä näkemään, ottamaan oppia niiden kauhusta, menneen petollisuuden renkaista. (Soyinka, 1976, 101.)

Wole Soyinka, W. (1976). Laittomuuden kausi (suom. R. Lehmusoksa, alkuteos Season of Anomy, 1973). Helsinki: Tammi.

Lähdeluettelo:

Akwanya, A.N. (2015). The Superman as Master Narrative in Wole Soyinka’s Season of Anomy. Julkaisussa SAGE Open, 5(4). DOI: 10.1177/2158244015611450

Oyedele, W. (2004). Season of anomy – postmodernism and development discourse. Julkaisussa Neohelicon, 31(2), 278 – 288. DOI: 10.1007/s11059-004-0548-4

The editors of Encyclopaedia Britannica. (2020). Wole Soyinka: Nigerian author. Haettu sivulta https://www.britannica.com/biography/Wole-Soyinka

Vartiainen, P. Postmoderni kirjallisuus. Helsinki: Avain.

 

Eveliina Taskinen on kirjallisuuden opiskelija Jyväskylän yliopistosta

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.