Anne Swärd: Kesällä kerran

Kaiken keskellä pikkusisko RIITTA VAISMAA – 2.7.2012

”Ollessaan ensimmäistä yötä luonamme Kaj huusi henkeä vetämättä. Jackin ja minun ei tarvinnut puhua keskenämme ja sitten oli jo myöhäistä. Ensimmäinen yö Kajn kanssa oli painajainen painajaisessa. Hänen nälkänsä vain yltyi, Jack yritti syöttää hänelle kädenlämpöistä kevytmaitoa teelusikalla mutta siitä ei tullut mitään. Vasta kun hän kastoi sormensa maitoon ja antoi Kajn imeä niitä, Kaj sai syötyä muutaman pisaran. Kieltäydyin koskemasta lapseen. Kieltäydyin auttamasta Jackia vaikka Kaj kiemurteli ja huusi kunnes henki salpautui. Aamun sarastaessa otin auton ja lähdin ajelemaan pitkin tyhjiä pikkuteitä, päädyin lopulta satamaan, istuin kalapakastamon portailla ja oli kylmä, monta astetta pakkasta, jää kiilsi veneiden välissä ja halusin vain nukahtaa. Nukahtaa voidakseni herätä jonakuna toisena.”

Kajn kanssa ei ole helppoa myöhemminkään. Ei koskaan, ei kenelläkään. Ingridillä, perheen äidillä, alkushokin jälkeen kaikesta huolimatta ehkä hivenen helpompaa kuin muilla.

Muutaman kuukauden ikäinen tyttövauva tuodaan nelihenkisen ruotsalaisperheen ovelle toppatakkiin käärittynä. Vauvan tuonut nainen sanoo tytön olevan Jackin, perheen isän, tytär. Jack ei asiaa kiistä. Vauvalla on paita, johon on kirjottu Kaj Angelika. Niin tytöstä tulee Kaj, koska muuta omaa hänellä ei ole kuin paita.

Swärd kysyy, mitä voi tulla lapsesta, jota kukaan ei halua. Tyttö kuitenkin jää perheeseen, ja perheen koko elämä määrittyy jatkossa Kajn mukaan. Ingridistä tulee tytölle äiti ja tämän elämän ankkuri. Jack tuskin näkee tytärtään. Pojista vanhempi ei koskaan tule toimeen pikkusiskon kanssa. Sen sijaan nuoremmasta tulee Kajn lempiveli. Kajn ja Kristianin välinen outo symbioosi, riippuvuus ja repivä rakkaus, on keskiössä Anne Swärdin (s. 1969) esikoisromaanissa Kesällä kerran. Romaani oli ilmestymisvuotenaan 2003 Auqust-palkintoehdokas. Swärdin kolmesta romaanista on aiemmin suomennettu läpimurtoteokseksi mainittu Viimeiseen hengenvetoon (Otava 2011). Ihmettelen, miksi jo hieno ja etenkin ilmaisultaan taitavampi esikoinen ei jo riittänyt läpimurtoon.

Kesällä kerran ei ole ilmapiiriltään tyypillisesti kovin ruotsalainen. Jatkuvassa kriisissä olevassa perheessä vallitsee puhumattomuuden noidankehä; asioita ei ruotsalaiseen tapaan asioita ruodita, vaikka syytä olisikin. Herkkävireisessä psykologisessa romaanissa paitsi perhe myös jokainen perheenjäsen elää omaa kriisiään.

Kaj elää omassa maailmassaan. Hän vaatii kaikkien huomiota, rakastaa vettä ja uimista, kerää kärpäsiä, jättää kaikki koulut kesken ja elää veljien aikuistuttua yli kaksikymppisenä yhdessä äidin kanssa eikä näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi lähteä kotoa tai ylipäätään tehdä mitään. Jack on häipynyt omille teilleen jo Kajn lapsuusaikana. Kajn käytöksessä voi nähdä yhtymäkohtia autismiin tai aspergrenin oireyhtymään.

Niin ajallisesti kuin näkökulmiltaan monikerroksinen ja moniääninen romaani alkaa siitä, kun Kaj on voittanut arpajaisissa kahden hengen matkan Floridaan. Ei tule kuuloonkaan, että Kaj matkustaisi. Hän antaa palkintoliput Jensille, ”koska hän sattui juuri kulkemaan ohi”. Jens ottaa matkaseuraksi äitinsä, ei vaimoaan.

Kajta ei voi jättää yksin kotiin. Seuraksi ja vahdiksi tulee gynekologiksi opiskeleva Kristian, jota Kaj odottaa aina. Kristian toivoo pariviikkoista lomaa, vaikka pelkääkin, millaiseksi loma Kajn kanssa muodostuu. Ja Kristianin osalta lomasta tulee katastrofi, ei tosin ainoastaan Kajn oikkujen tähden. Swärd jättää onnistuneesti ja kiehtovasti monia asioita auki, myös sen, onko Kristianilla kaksiviikkoisen jälkeen enää elämää lainkaan.

Swärd tutkii perheen anatomiaa, voisi jopa sanoa sairauskertomusta. Hän valottaa mielen synkkiä salaisuuksia ja nostaa pohdittavaksi luonteenpiirteiden periytyvyyden. Kaj ja vanhin veli Jens eivät tule lainkaan toimeen toistensa kanssa. Molemmat ovat äkkipikaisia, helposti kiihtyviä ja arvaamattomia. Vaikka yhteinen isä vetäytyy niin perheen elämästä kuin vastuustakin, samoja piirteitä hänkin peilissä näkisi, jos vaivautuisi katsomaan. Äiti pakenee outoa perhettään kiireiseen lääkärintyöhön, jonka rinnalla Jackin hanttihommat kalpenevat, vaikka tämä jatkuvalla remontoinnilla pyrkii lunastamaan paikkansa ja osansa rakkaudesta, ennen kuin luovuttaa ja jättää kaiken Ingridin vastuulle. Kristian on toisenlainen ja ehkä juuri siksi pikkusiskon mustasukkaisen ja maanisen rakkauden kohde.

Swärd laskostaa taitavasti auki salaisuuksia, vaikka moni seikka jää kutkuttavasti avoimeksi. Hiljalleen Jackin puheenvuoroissa avautuu hitusen tietoa Kajn äidistä; varsinkin kun nainen yli 20 vuoden jälkeen ottaa Jackiin tämän kauhuksi yhteyttä. Myös tyttö alkaa vaatia tietoja taustastaan. Äidin salausyrityksistä huolimatta Jens saa tietää, että Kristian on kiinnostunut hänen vaimostaan. Kiivas veli ei kaihda väkivaltaa. Asian paljastumisen laukaisee tietenkin Kaj.

Vaikka Kesällä kerran on monella tapaa tyly ja lohduton, avuttomat ja itsekkäät miehet ovat jossain määrin jopa hellyttäviä. Jens rakastaa voimallisesti vaimoaan ja tyttöjään, vaikka tunteiden osoittaminen on kömpelöä. Jack yrittää lopulta paluuta perheensä luo ja pyrkii auttamaan omalla kuhmuraisella tavallaan Kristiania traagisen onnettomuuden jälkeen.

Swärdin ilmaisurekisteri on monipuolinen ja moni-ilmeinen. Vaikka kieli on kaikesta turhasta riisuttua, se on silti ilmeikästä. Kerronnan omintakeinen viipyilevä rytmi sopii niin rakenteeseen kuin kieleenkin. Katriina Huttunen on tehnyt suomennoksessaan hyvää työtä.

Anne Swärd: Kesällä kerran (Polarsommar). Suom. Katriina Huttunen. Otava 2012. 234 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *