LIISAMARI SEPPÄLÄ
Ranskalais–syyrialainen Riad Sattouf pääsee kasvutarinansa loppuun omaelämäkerrallisessa sarjakuvaromaanissaan Tulevaisuuden arabi 6, Lapsuus Lähi-idässä (1994–2011). Sarjan kaikki kuusi osaa ovat ilmestyneet suomeksi Saara Pääkkösen kääntämänä.
Vuonna 1994 Riad on lukiota Rennesissä käyvä kuusitoistavuotias hintelä teini, joka haaveilee tytöistä ja piirtäjän ammatista.
Minä luin Numa Sadoulin kirjaa Entretiens avec Moebius, missä suosikkipiirtäjäni Moebius kertoo nuoruudestaan, uransa alkuvaiheista ja siitä, miten hänestä tuli sarjakuvataitelija.
Hän ei ollut juurikaan tuntenut isäänsä ja oli piirtänyt pienestä asti. Sitten hän oli opiskellut taideteollisessa korkeakoulussa, missä hän oli oppinut erilaisia piirrostekniikoita. (28)
Riad näkee selkounia, eli nukkuessaan hän tietää uneksivansa. Unet muuttuvat pojan kasvaessa aikuiseksi.
Riadin äiti Clémentine on töissä sihteerinä, ja työpäivien jälkeen hän käy selvänäkijällä selvittelemässä ongelmiaan. Riadin pikkuveljet Yahya ja Fadi käyvät koulua. Riadin isä Abdel lähettää vanhimmalle pojalleen kirjeitä Syyriasta.
Oman merkittävän osansa tarinassa saavat myös Riadin Ranskassa asuvat isovanhemmat. Riadin isoisä kuolee. Hautajaisia seuraavana yönä Riad kokee yliluonnolliselta tuntuvan merkittävän tapahtuman.
Sarjakuvaromaanin tapahtumapaikkoina ovat Rennes ja Pariisi. Riadin äiti asuu yhä Ranskan maaseudulla, mutta Riad itse päätyy opiskelemaan Pariisiin. Vaikka tie Ranskan pääkaupunkiin on kivinen, lopulta Riad onnistuu saamaan itselleen kuvataiteilijan koulutuksen. Yksi sarjan viimeisen osan ansioita onkin taiteilijaksi kasvamisen kuvaus. Riad saa vähitellen töitä piirtäjänä, ja hänen teoksiaan palkitaan. Hän ohjaa ensimmäisen elokuvansa.
Elokuva kertoi tragikoomisen tarinan Hervéstä, 14-vuotiaasta pojasta joka asui äitinsä kanssa Rennesissä. Se valittiin Cannesin elokuvajuhlien Quinzaine de réalisateurs -ehdokkaaksi ja sai erinomaisen vastaanoton.
Se tuli teatterilevitykseen kesäkuussa 2009 ja oli suurmenestys. (152)
Riad oppii kaksikymmenvuotiaana, että myös omasta perheestä voi kirjoittaa. Riad osoittaa epätodeksi isänsä väittämän siitä, että arabi ei voi menestyä Ranskassa. Isä uskoo, että arabi sarjakuvapiirtäjänä ei voi menestyä rasistisessa Ranskassa ja kieltäytyy rahoittamasta poikansa opintoja.
Käännekohdaksi muodostuvat käynnit terapeutilla. Riad oppii keskittymään omaan elämäänsä ja unohtamaan isänsä käskyt. Sarjan kuudennen osan alussa Riad kuulee useasti mielessään isänsä kommentit arkipäivänsä eri tilanteissa, kunnes terapian edetessä Riad saa vaimennettua isänsä äänen. Riadin on sivuutettava myös äitinsä kokema tuska. Lopulta Riad itsenäistyy taloudellisesti ja on kokonaan vapaa perheensä ristiriitaisista toiveista.
Keskittykää omaan elämäänne ja antakaa toisten huolehtia omastaan, vaikka se pahalta tuntuisikin. Syyllisyydentunto on normaalia, mutta se lieventyy ajan mittaan. (131)
Riadin Syyriassa asuva isä on mukana tarinan viimeisessä osassa monin eri tavoin. Pitää huomata, että isä ei pidä lupauksiaan. Tärkeintä on kuitenkin, että Riad oppii asettamaan isänsä toiveet omaan arvoonsa. Riad ei halua lääkäriksi, eikä hän myöskään halua naida Syyriassa asuvaa serkkuaan.
Olin tiedostamattani yrittänyt kiillottaa isän kilpeä.
Hänen väkivaltaisuudestaan ja rikoksestaan huolimatta olin aina puolustellut isää ja yrittänyt ymmärtää hänen näkökulmaansa.
Vaikka hän oli hylännyt perheensä, kieltäytynyt rahoittamasta opintojani ja väheksynyt unelmiani taiteilijuudesta…
…olin aina ajatellut, että hän varmasti rakasti minua, koska olin hänen poikansa ja kaikki isät rakastavat lapsiaan.
Minun oli pakko hyväksyä, ettei se ollut millään muotoa totta. Väkivalta ja rakkaus eivät asu samassa rinnassa. Isäni ei rakastanut minua. (122)
Toinen tärkeä tapahtuma on vapautuksen saaminen armeijasta. Riad kärsii vaikeasta migreenistä, joka kuitenkin onnistutaan parantamaan tapahtumien edetessä. Toistuva lamaannuttava migreeni on suurin syy pelätä armeijaa. Vapautuksen saatuaan Riad tuntee olonsa onnelliseksi ja kevyeksi, aivan kuin hän nousisi lentoon. Lentoon lähtemisen tunne on kuvattu myös kohtauksessa, jossa Riad saa ensimmäisen kustannussopimuksensa.
Kun lähdin kustantamosta sopimuspaperi kädessäni minusta tuntui kuin puut, jalkakäytävät ja jopa roskalaatikot olivat hyvillään puolestani.
“Katsokaa! Tuossa menee sarjakuvataiteilija Riad Sattouf!”
“Hänen takkinsa on liian pieni, mutta nykyään hän sekä käsikirjoittaa että piirtää kirjansa itse.”
“Hän on täysiverinen taiteilija.”
Olin kuin uudestisyntynyt. (135)
Riad Sattoufin omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaanisarja Tulevaisuuden arabi (1–6) on ensimmäinen laatuaan ja ehdottomasti korkeakulttuuria. Samanlainen tausta toisen sukupolven maahanmuuttajana on tanskalaisella runoilijalla Yahya Hassanilla (1995–2020), jonka omaelämäkerralliset runokokoelmat ovat myös saavuttaneet sekä kriitikoiden että lukijoiden suosion. Molempien kaunokirjallisia teoksia on myös käännetty monelle eri kielelle. Riad Sattoufin ongelmat tuntuvat pienemmiltä kuin Yahya Hassanin. Tai sitten Riad Sattouf on onnistunut omaksumaan elämäänsä terapeutin neuvot.
Nyt te VALITSETTE itse, näettekö elämän myönteisessä vai kielteisessä valossa. Menneisyytenne ei enää HALLITSE teitä. (151)
Sattoufin kuusiosainen sarja kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä, jotta pysyy mukana päähenkilön kasvussa. Vaikka omaelämäkerralliseen teokseen on varmaankin ollut vaikea luoda draaman kaarta, Sattouf on onnistunut kirjoittamaan tarinaansa alun, keskikohdan ja lopun. Hän ottaa huomioon Lähi-idän poliittisen tilanteen, ja monikulttuurinen kertomus on uskottava, aito ja kiinnostava.
Sattouf, Riad (2023) Tulevaisuuden arabi 6 Lapsuus Lähi-idässä (1994–2011). [Alkup. L’ARABE DU FUTUR VOLUME 6 UNE JEUNESSE AU MOYEN-ORIENT (1994–2011)] suom. Saara Pääkkönen. WSOY. 176 s.
Liisamari Seppälä on helsinkiläinen kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta.
ks. myös Riad Sattouf: (2015) Tulevaisuuden arabi Lapsuus Lähi-idässä (1978-1984).
Riad Sattouf (suom. Saara Pääkkönen) : Tulevaisuuden arabi, Lapsuus Lähi-idässä (1978–1984)