Risto Niemi-Pynttäri BYLINAT
Uudessa Venäläisen kirjallisuuden historian ensimmäisessä luvussa Elina Kahla käsittelee 1600-lukua edeltänyttä aikaa, ja teoksesta löytyy kiinnostavia tietoja venäläisistä legendoista, ortodoksisista pyhimystarinoista ja suullisesta runoperinteestä. Suomen kielen sana ”pulina” tulee mieleen pitkistä, improvisoiduista suullisen runouden lajista nimeltä ”bylina”.
Tosin bylinaa esittävän runonlaulajan resitointi ei ollut nopeaa, vaan hidasta ja suggestiivista rytmiltään. Se oli ilmeisesti varsin kalevalaista jorinaa, sitä säestettiinkin kanteletta muistuttavalla soittimella.
Kalevalainen yhteys tulee esiin siinäkin, että Novgorodilaisten bylinasikermien sankari oli nimeltään Sadko, joka saa sankarin voimat onnistuttuaan käymään meren pohjassa. Sadko kohtaa pohjassa meren kuninkaan, joka auttaa häntä. Tämän jälkeen onni ja menestys seuraa Sadkoa kaikkialle. Kalevalainen sotka tulee ilmeisesti samasta sanasta.
Sadkosta ja muista sankareista kertovia lauluja arvostettiin. Tämän merkkinä on se että runonlaulajille oli töitä, paitsi hoveissa myös kylissä ja jopa kalastajaseurueissa. Varmaankin merellä kulkevat kalastajat tunsivat saavansa Sadkosta kertovista tarinoista kalastusonnea ja turvaa myrskyjä vastaan.
Bylinat olivat improvisoituja esityksiä, jossa runonlaulaja sovelsi aineistoaan tilanteen mukaan. Laulajalla oli tarina, suggestiivinen rytmi sekä paljon ulkoa opeteltuja riimikuvioita ja kokonaisia säkeistöjä joita hän sijoitti tarinaan. Esimerkiksi aina kun sankari joutui kiperään paikkaan, ongelma ratkeaa aina kolmannella kerralla.
Toinen keskeinen runojen sikermä koostuu kiovalaisista bylinnoista, niiden sankari on Ilja Muromalainen. Jos Sadko sai onnensa ja valtansa meren pohjasta, niin Ilja sai uskomattomat fyysiset voimansa siitä, että oli ensin halvaantunut. Keskeisen bylinan mukaan Ilja oli elämänsä ensimmäiset 33-vuotta halvaantuneena kunnes kaksi pyhää miestä paransi hänet. Iljasta tuli väkivahva sotilas.
Ilja Muromalainen joutui jatkuvasti yhteenottoihin sosiaalisesti ylempiensä kanssa, ja siitä sanotaan venäläiseen kirjallisuuteen levinneen erityiset Ilja -motiivit. Esimerkiksi Dostojevskin Karamazovin veljeksissä oleva Ilja viittaa tähän, hänkin joutuu aina kiistoihin ylempiensä kanssa.
Kirsti Ekonen & Sanna Turoma (toim.) Venäläisen kirjallisuuden historia, 671 s. Gaudeamus 2012
• Luku 1 Elina Kahla
Kirjallisuuden varhaisvaiheet: 900-luvulta 1600-luvun loppuun
Kiovan kausi
Kokoomateokset, elämäkerrat, kronikat
Muut merkkiteokset ja lajit
Mongolivalloituksesta Moskovan nousuun
Maailmanlopun pelko ja kulttuurin elpyminen
Iivana Julman ajan kirjallisuus
Kohti uuden ajan kirjallisuutta
Suullinen perinne
Kansannäytelmät
Kansanlaulut ja -runot
Bylinat
Kansansadut
Kohti valistusaikaa